Simultaanitulkkaus ja laatu - laatukäsityksen kautta itsearviointiin.
VON ESSEN, PIA (2003)
2003
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12021
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12021
Sisällysluettelo
1 Johdanto 2 2 Termien määrittely 5 2.1 Tulkkaaminen ja tulke 5 2.2 Puhuja ja kuulija, toimeksiantaja ja asiakas 6 2.3 Tulkkauksen lajit 6 3 Työn metodologinen tausta 10 4 Tulke on puhetta 13 4.1 Puhutun kielen piirteitä 13 4.2 Simultaanitulkkaus on mahdollista puheen piirteiden ansiosta 18 4.3 Simultaanitulkilla on vain puhuttu kanava 23 4.4 Kirjoitetun tekstin tulkkaus 25 4.5 Tulkkeen litterointi 29 5 Laatu ja tulkkaus 31 5.1 ISO-laatustandardit 33 5.2 Laadukas tulkkaaminen on moniulotteista toimintaa 34 6 Arvioinnista 47 6.1 Miksi arvioida tulkkausta 47 6.2 Kuka voi arvioida tulkkausta 52 7 Tulkkauksen laatukriteereitä 60 7.1 Tulkkauksen opiskelijoiden arviointikriteereitä 61 7.2 Ammattitulkkien arviointikriteereitä 63 7.3 Kuulijoiden ammattitulkkauksesta esittämiä käsityksiä 64 7.4 Itsearviointilomake 66 7.5 Itsearviointilomake ja arviointikriteerit sekä korjaavia toimenpiteitä 68 7.6 Itsearviointilomake ja ulkoiset tulkkaukseen vaikuttavat tekijät 84 8 Johtopäätökset 87 9 Lähdeluettelo 91
Tiivistelmä
Tutkielman lähtökohtana on käsitys simultaanitulkkauksesta pienen ryhmän asiantuntijatyönä, ja simultaanitulkkausta käsitellään kokonaisvaltaisena toimintana, joka sisältää tulkin tuottaman kohdekielisen puheen eli tulkkeen lisäksi tulkin kaiken muun toimeksiantoon liittyvän toiminnan, kuten tulkkaukseen valmistautumisen ja toimeksiantajayhteistyön.
Jos simultaanitulkki haluaa ammatillisesti hyödynnettävää palautetta työnsä laadusta, hänen on käytännössä pakko arvioida sitä itse, sillä kaikki muut simultaanitulkkauksen kanssa tekemisissä olevat tahot antavat mahdolliset arvionsa yleensä omista lähtökohdistaan tuntematta kaikkia tulkkaukseen vaikuttavia taustatekijöitä. Itsearviointia käsitellään tutkielmassa nimenomaan yhden henkilön, ei organisaation, oman toimintansa arviointina.
Tutkielma perustuu toisaalta alan kirjallisuuteen, mutta sen taustalla vaikuttaa myös vahvasti kirjoittajan useiden vuosien ammatillinen kokemus simultaanitulkkauksesta.
Tutkielmassa korostetaan sitä, että tulke on nimenomaan puhuttua kieltä ja että sitä tulisi myös arvioida puhuttuna kielenä ja puhutun kielen normien mukaisesti. Puhutun kielen piirteitä ja niiden merkitystä simultaanitulkkauksessa ja sen arvioinnissa käydään läpi Liisa Tiittulan teoksen Puhuttu kieli. Suullisen viestinnän erityispiirteitä pohjalta. Puhutun luonteensa mukaan tulke olisi aina nähtävä tilannesidonnaisena toimintana, eikä tulkkeita pitäisi arvioida litteroituna ja tilanteestaan irrotettuna.
Tulkkauksen laatua kartoitetaan tutkielmassa nojautuen toisaalta tulkkauksen laadusta kirjoitettuun tieteelliseen kirjallisuuteen ja toisaalta kirjoittajan omiin kokemuksiin toiminnasta ammattitulkkina kymmenisen vuotta. Työssä on poimittu hajanaisesta tulkkauksen laatua käsittelevästä kirjallisuudesta tulkkauksen laatuun toistuvasti liitettyjä piirteitä ja käsitelty niitä kutakin lyhyesti. Kunkin laatupiirteen kohdalla annetaan myös vinkkejä siitä, miten tulkki voisi ongelmia havaittuaan pyrkiä parantamaan suorituksiaan kyseisellä osa-alueella.
Lopuksi tutkielmassa esitellään kirjoittajan osin kirjallisuudesta löytyneiden laatupiirteiden ja osin kirjoittajan oman tulkkauskäsityksen pohjalta kehittelemä simultaanitulkin itsearviointilomake, jonka avulla tulkki voi seurata suoritustensa laatua, tunnistaa ongelma-alueita ja pyrkiä kohti elinikäistä oppimista ja laadunparantamista.
Avainsanat: simultaanitulkkaus, laatu, itsearviointi, puhuttu kieli
Jos simultaanitulkki haluaa ammatillisesti hyödynnettävää palautetta työnsä laadusta, hänen on käytännössä pakko arvioida sitä itse, sillä kaikki muut simultaanitulkkauksen kanssa tekemisissä olevat tahot antavat mahdolliset arvionsa yleensä omista lähtökohdistaan tuntematta kaikkia tulkkaukseen vaikuttavia taustatekijöitä. Itsearviointia käsitellään tutkielmassa nimenomaan yhden henkilön, ei organisaation, oman toimintansa arviointina.
Tutkielma perustuu toisaalta alan kirjallisuuteen, mutta sen taustalla vaikuttaa myös vahvasti kirjoittajan useiden vuosien ammatillinen kokemus simultaanitulkkauksesta.
Tutkielmassa korostetaan sitä, että tulke on nimenomaan puhuttua kieltä ja että sitä tulisi myös arvioida puhuttuna kielenä ja puhutun kielen normien mukaisesti. Puhutun kielen piirteitä ja niiden merkitystä simultaanitulkkauksessa ja sen arvioinnissa käydään läpi Liisa Tiittulan teoksen Puhuttu kieli. Suullisen viestinnän erityispiirteitä pohjalta. Puhutun luonteensa mukaan tulke olisi aina nähtävä tilannesidonnaisena toimintana, eikä tulkkeita pitäisi arvioida litteroituna ja tilanteestaan irrotettuna.
Tulkkauksen laatua kartoitetaan tutkielmassa nojautuen toisaalta tulkkauksen laadusta kirjoitettuun tieteelliseen kirjallisuuteen ja toisaalta kirjoittajan omiin kokemuksiin toiminnasta ammattitulkkina kymmenisen vuotta. Työssä on poimittu hajanaisesta tulkkauksen laatua käsittelevästä kirjallisuudesta tulkkauksen laatuun toistuvasti liitettyjä piirteitä ja käsitelty niitä kutakin lyhyesti. Kunkin laatupiirteen kohdalla annetaan myös vinkkejä siitä, miten tulkki voisi ongelmia havaittuaan pyrkiä parantamaan suorituksiaan kyseisellä osa-alueella.
Lopuksi tutkielmassa esitellään kirjoittajan osin kirjallisuudesta löytyneiden laatupiirteiden ja osin kirjoittajan oman tulkkauskäsityksen pohjalta kehittelemä simultaanitulkin itsearviointilomake, jonka avulla tulkki voi seurata suoritustensa laatua, tunnistaa ongelma-alueita ja pyrkiä kohti elinikäistä oppimista ja laadunparantamista.
Avainsanat: simultaanitulkkaus, laatu, itsearviointi, puhuttu kieli