Kaunokirjallisuuden olemus ja puhtaasti intentionaalisen objektin käsite Roman Ingardenin filosofiassa.
MURTO, MINNA (2003)
MURTO, MINNA
2003
Filosofia - Philosophy
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11992
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11992
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kirjallista taideteosta tutkimalla, minkälainen objekti on puhtaasti intentionaalinen objekti. Esittelen ja arvioin Ingardenin näkemystä kirjallisen taideteoksen olemuksesta ja pohdin, kuinka se voi puhtaasti intentionaalisena objektina toimia eräänlaisena välittäjänä reaalisten ja ideaalisten objektien välillä. Tutkin myös, kuinka puhtaasti intentionaalinen olemisen tapa voi toimia vasta-argumenttina Husserlin transsendentaalista idealismia vastaan ja kuinka Ingarden ylipäätään on Husserlin idealismia kritisoinut. En ole kyseenalaistanut Ingardenin Husserl-tulkintaa, jonka mukaan Husserl oli myöhäisfilosofiassaan radikaalilla tavalla idealisti, vaan tämä tulkinta on otettu erääksi työn lähtökohdaksi. Esittelen myös Husserlin varhaista merkityksen teoriaa ja sen eroja suhteessa Ingardenin teoriaan. Kirjallisen taideteoksen olemusta ja puhtaasti intentionaalisen objektin käsitettä on lähestytty erityisesti Roman Ingardenin teoksen The Literary Work of Art -kautta.
Puhtaasti intentionaaliset objektit ovat ihmisen tietoisuuden aktien synnyttämiä ja niiden olemisperusta on ihmisen tietoisuudessa. Ne ovat olemisessaan heteronomisia. Heteronomisten objektien olemisperusta ei ole niissä itsessään vaan toisissa objekteissa. Ihmisen tietoisuus akteineen samoin kuin reaaliset ja ideaaliset objektit ovat olemisessaan autonomisia eli niiden olemisperusta on niissä itsessään. Kirjallinen taideteos on puhtaasti intentionaalinen objekti. Sen viime käden olemisperusta on ihmisen tietoisuuden akteissa, mutta sillä on perustansa myös reaalisissa ja ideaalisissa objekteissa. Materiaalisten kirjainmerkkien kautta (konkreettinen materiaalinen kirja) kirjallinen taideteos on kiinnittynyt reaaliseen todellisuuteen ja tätä kautta eri ihmiset pystyvät sitä lähestymään. Merkitysten kautta kirjallinen taideteos on kiinnittynyt myös ideaalisiin käsitteisiin, joihin merkitykset viittaavat. Merkitykset eivät kuitenkaan itse ole ideaalisia vaan puhtaasti intentionaalisia objekteja. Merkitykset muodostavat kirjallisen taideteoksen intersubjektiivisen lähestyttävyyden perustan.
Kirjallisen taideteoksen olemuksellisiin piirteisiin kuuluu useita tekijöitä, joista yksi keskeisimmistä on kirjallisen taideteoksen kerrosrakenne. Kirjallisessa taideteoksessa on neljä kerrosta; sanaäänteiden ja korkeamman tasoisten foneettisten muodostelmien kerros, merkitysyksiköiden kerros, representoitujen objektien kerros ja luonnosteltujen (skematisoitujen) näkökulmien tai aspektien kerros. Nämä kerrokset ovat moninaisissa ja välttämättömissä suhteissa toisiinsa ja toimivat toistensa rakennusperustana. Kirjallisessa taideteoksessa on aukkopaikkoja, jotka täydentyvät sen yksittäisissä luennoissa eli konkretisaatioissa vaihtelevilla tavoilla. Kirjallinen taideteos onkin itse skemaattinen luonnostelma, joka voi ilmentyä ainoastaan konkretisaatioidensa kautta. Kirjallisella taideteoksella on myös taiteellisia ja esteettisiä arvoja. Esteettinen objekti rakentuu konkretisaation yhteydessä. Vaihtelevista konkretisaatioistaan huolimatta kirjallinen taideteos pysyy itse identtisesti samana ja transsendenttina suhteessa kaikkiin konkretisaatioihinsa ja tietoisuuden akteihin.
Puhtaasti intentionaaliset objektit ovat ihmisen tietoisuuden aktien synnyttämiä ja niiden olemisperusta on ihmisen tietoisuudessa. Ne ovat olemisessaan heteronomisia. Heteronomisten objektien olemisperusta ei ole niissä itsessään vaan toisissa objekteissa. Ihmisen tietoisuus akteineen samoin kuin reaaliset ja ideaaliset objektit ovat olemisessaan autonomisia eli niiden olemisperusta on niissä itsessään. Kirjallinen taideteos on puhtaasti intentionaalinen objekti. Sen viime käden olemisperusta on ihmisen tietoisuuden akteissa, mutta sillä on perustansa myös reaalisissa ja ideaalisissa objekteissa. Materiaalisten kirjainmerkkien kautta (konkreettinen materiaalinen kirja) kirjallinen taideteos on kiinnittynyt reaaliseen todellisuuteen ja tätä kautta eri ihmiset pystyvät sitä lähestymään. Merkitysten kautta kirjallinen taideteos on kiinnittynyt myös ideaalisiin käsitteisiin, joihin merkitykset viittaavat. Merkitykset eivät kuitenkaan itse ole ideaalisia vaan puhtaasti intentionaalisia objekteja. Merkitykset muodostavat kirjallisen taideteoksen intersubjektiivisen lähestyttävyyden perustan.
Kirjallisen taideteoksen olemuksellisiin piirteisiin kuuluu useita tekijöitä, joista yksi keskeisimmistä on kirjallisen taideteoksen kerrosrakenne. Kirjallisessa taideteoksessa on neljä kerrosta; sanaäänteiden ja korkeamman tasoisten foneettisten muodostelmien kerros, merkitysyksiköiden kerros, representoitujen objektien kerros ja luonnosteltujen (skematisoitujen) näkökulmien tai aspektien kerros. Nämä kerrokset ovat moninaisissa ja välttämättömissä suhteissa toisiinsa ja toimivat toistensa rakennusperustana. Kirjallisessa taideteoksessa on aukkopaikkoja, jotka täydentyvät sen yksittäisissä luennoissa eli konkretisaatioissa vaihtelevilla tavoilla. Kirjallinen taideteos onkin itse skemaattinen luonnostelma, joka voi ilmentyä ainoastaan konkretisaatioidensa kautta. Kirjallisella taideteoksella on myös taiteellisia ja esteettisiä arvoja. Esteettinen objekti rakentuu konkretisaation yhteydessä. Vaihtelevista konkretisaatioistaan huolimatta kirjallinen taideteos pysyy itse identtisesti samana ja transsendenttina suhteessa kaikkiin konkretisaatioihinsa ja tietoisuuden akteihin.