Kansallisista uhkakuvista yhteisiin ratkaisuihin? Arvio Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suunnasta ja mahdolllisuuksista 15 EU-jäsenmaan uhkakuvien vertailun perusteella.
GERLANDER, RIITTA-LIISA (2003)
2003
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11957
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11957
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1 1. 1. Tutkimuskohde 1 1.1.1. Ongelmanasettelu 1 1.1.2. Tutkimuksen tausta ja tarve 3 1.2. Tutkimuksen toteutus 6 1.2.1. Keskeiset käsitteet 7 1.2.2. Tutkimuksen logiikka 8 2. TEOREETTINEN VIITEKEHYS 10 2.1. Teoreettiset lähtökohdat 10 2.1.1. Analyysin taso 11 2.1.2. Ripaus positivismia 12 2.1.3. Tulkitseva analyysitapa 13 2.1.4. Rationalistinen viitekehys 15 2.2. Turvallisuuskäsitys 17 2.2.1. Perinteinen näkemys 17 2.2.2. Laaja turvallisuuskäsitys 18 2.2.3. Kööpenhaminan koulukunnan turvallisuuden sektorit 20 2.3. Geopoliittisen sijainnin merkitys 24 2.3.1. Uhkakuvan määrittely 24 2.3.2. Uuden geopolitiikan strateginen ympäristö 26 2.3.3. Etäisyys-läheisyys -ajattelu 28 2.4. Kansallisten intressien asema integraatiossa 29 2.4.1. Moravcsikin liberaali hallitustenvälisyysteoria 30 2.4.2. Geopoliittiset ja taloudelliset intressit 31 2.4.3. Modernia valtapolitiikkaa ja integraation normaalius 33 2.5. Hypoteesit 35 3. METODISET RATKAISUT 39 3.1. Metodi päättelyn välineenä 39 3.1.1. Tulkinnan tietoteoreettiset perusteet 39 3.1.2. Tieteellisen päättelyn rakenne 40 3.1.3. Suhde teoreettiseen viitekehykseen 43 3.2. Aineiston esittely 44 3.2.1. Primaariaineisto 44 3.2.2. Sekundaariaineisto 45 3.2.3. Lähdekritiikki 46 3.3. Tekstin ja tulkitsijan välinen suhde 48 3.3.1. Tutkija, tulkitsija ja primaarihermeneutiikan kriittisyys 48 3.3.2. Hermeneuttinen kehä 50 3.3.3. Tekstianalyysin idea 51 3.4. Vertaileva tutkimusmenetelmä 52 3.4.1. Lähtökohdat 53 3.4.2. Järjestelmällinen vertailu ja vastakkainasettelu 55 3.4.3. Menetelmän ongelmia 56 3.5. Analyysin logiikka 58 4. ANALYYSI JA TULKINTA 60 4.1. Euroopan turvallisuustilanne 62 4.1.1. Turvallisuuspoliittinen ympäristö 63 4.1.2. Vallitseva turvallisuuskäsitys 67 4.2. Uhkakuvat sektoreittain 69 4.2.1. Sotilaalliset uhkat 70 4.2.2. Poliittiset uhkat 74 4.2.3. Taloudelliset uhkat 77 4.2.4. Ympäristöuhkat 80 4.2.5. Yhteisölliset uhkat 83 4.3. Geopolitiikan vaikutus uhkakuvien havainnointiin 85 4.3.1. Etäisyyden ja läheisyyden merkitys 86 4.3.2. Globalisaation ja modernisaation merkitys 89 4.4. Kansallisten uhkakuvien suhde toisiinsa 90 4.4.1. Yhtenevät tekijät 91 4.4.2. Erojen paikallistaminen 94 4.4.3. Kansallisten intressien ensisijaisuus 96 4.5. Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevaisuus 99 4.5.1. Kehittämisen suunta 100 4.5.2. Yhteisten ratkaisujen mahdollisuudet 104 5. JOHTOPÄÄTÖKSET 106 LÄHDELUETTELO 109 LIITTEET Liite 1: Kuviot ja taulukot Liite 2: EU-jäsenmaiden puolustusministeriöiden ja puolustusvoimien www-sivuja
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Euroopan unionin (EU) turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) suuntaa ja mahdollisuuksia 15 EU-jäsenmaan kansallisten puolustuspoliittisten dokumenttien vertailun perusteella. Vertailen jäsenmaiden käsityksiä strategisesta toimintaympäristöstään ja siinä esiintyvistä uhkakuvista. Mikäli uhkakuvat ovat yhteneviä, ETPP:n kehittämisen pohja on pitävä. Mikäli uhkakuvat kuitenkin poikkeavat toisistaan, jäsenvaltioilla voidaan ajatella olevan ristiriitaiset käsitykset ja tavoitteet yhteisen politiikan rakentamisessa. Tutkielman tarkoitus on selvittää millaisiin uhkakuviin yhteisiä vastauksia tulisi kehittää jäsenvaltioiden kansallisten uhka-arvioiden pohjalta.
Tutkielman asetelma kiteytyy neljän käsitteen ympärille: geopoliittinen toimintaympäristö, turvallisuuskäsitys ja kansalliset uhkakuvat ovat riippumattomia muuttujia, EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka tutkielman riippuva muuttuja. Tarkastelen turvallisuuskäsitystä ja jaottelen uhkakuvat erillisiksi sektoreiksi Kööpenhaminan koulukuntaan tukeutuen, perustelen kansallisten uhkakuvien toisistaan poikkeavuutta uuden geopolitiikan avulla sekä nojaan Andrew Moravcsikin liberaaliin hallitustenvälisyysteoriaan kansallisten intressien asemasta integraatiossa. Koska tutkimus ei ole metodologialtaan perinteinen tekstianalyysi, soveltuu vertaileva eli komparatiivinen menetelmä tutkimukseni tarkoituksiin. Tämän lisäksi primaarihermeneutiikka opastaa kriittisyyteen tutkimuksessa ja tulkintojen tekemisessä.
Tutkielman keskeisiä tuloksia on havainto kansallisten uhkakuvien erilaisuudesta ja ei-sotilaallisten turvallisuusuhkien korostumisesta. Tutkimustulosten perusteella ETPP-kehityksessä tulisi painottaa ennalta ehkäisevää konfliktinestoa ja kriisinhallintaa. EU-jäsenvaltioilla on kansallisten dokumenttien perusteella vain kolme yhteistä uhkakuvaa: ydinaseiden, biologisten tai kemiallisten joukkotuhoaseiden leviäminen, terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus. ETPP:n kehittämisessä tulisi huomio kiinnittää siihen, minkälaisille uhkakuville yhteistä vastausta kehitetään (ETPP:n painopiste) ja miten kansalliset intressit saadaan ETPP:ssa toteutettua. Tutkielma tarjoaa kaksi vaihtoehtoista suuntaa eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiselle: keskitytään kolmen yhteisen uhkakuvan torjuntaan tai paneudutaan kaikkiin turvallisuuden sektoreihin erillisin sektoraalisin tai alueellisin strategioin. Mahdollisuudet yhteisten turvallisuuspoliittisten vastausten kehittämiseen ovat potentiaalin ja resurssien puolesta realistiset. Kyse on lähinnä yhteisen poliittisen tahdon löytämisestä: vain motivoituneet EU-jäsenvaltiot pystyvät kehittämään kaikkien kannalta hyvän ja ennen kaikkea toimivan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen ratkaisun.
Tutkielman asetelma kiteytyy neljän käsitteen ympärille: geopoliittinen toimintaympäristö, turvallisuuskäsitys ja kansalliset uhkakuvat ovat riippumattomia muuttujia, EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka tutkielman riippuva muuttuja. Tarkastelen turvallisuuskäsitystä ja jaottelen uhkakuvat erillisiksi sektoreiksi Kööpenhaminan koulukuntaan tukeutuen, perustelen kansallisten uhkakuvien toisistaan poikkeavuutta uuden geopolitiikan avulla sekä nojaan Andrew Moravcsikin liberaaliin hallitustenvälisyysteoriaan kansallisten intressien asemasta integraatiossa. Koska tutkimus ei ole metodologialtaan perinteinen tekstianalyysi, soveltuu vertaileva eli komparatiivinen menetelmä tutkimukseni tarkoituksiin. Tämän lisäksi primaarihermeneutiikka opastaa kriittisyyteen tutkimuksessa ja tulkintojen tekemisessä.
Tutkielman keskeisiä tuloksia on havainto kansallisten uhkakuvien erilaisuudesta ja ei-sotilaallisten turvallisuusuhkien korostumisesta. Tutkimustulosten perusteella ETPP-kehityksessä tulisi painottaa ennalta ehkäisevää konfliktinestoa ja kriisinhallintaa. EU-jäsenvaltioilla on kansallisten dokumenttien perusteella vain kolme yhteistä uhkakuvaa: ydinaseiden, biologisten tai kemiallisten joukkotuhoaseiden leviäminen, terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus. ETPP:n kehittämisessä tulisi huomio kiinnittää siihen, minkälaisille uhkakuville yhteistä vastausta kehitetään (ETPP:n painopiste) ja miten kansalliset intressit saadaan ETPP:ssa toteutettua. Tutkielma tarjoaa kaksi vaihtoehtoista suuntaa eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiselle: keskitytään kolmen yhteisen uhkakuvan torjuntaan tai paneudutaan kaikkiin turvallisuuden sektoreihin erillisin sektoraalisin tai alueellisin strategioin. Mahdollisuudet yhteisten turvallisuuspoliittisten vastausten kehittämiseen ovat potentiaalin ja resurssien puolesta realistiset. Kyse on lähinnä yhteisen poliittisen tahdon löytämisestä: vain motivoituneet EU-jäsenvaltiot pystyvät kehittämään kaikkien kannalta hyvän ja ennen kaikkea toimivan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen ratkaisun.