Kolmas maailma Saksassa. Kolmannen maailman merkitys länsisaksalaiselle opiskelijaradikalismille 1964-1968.
KOTILAINEN, KIRSTI (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KOTILAINEN, KIRSTI
2003
Yleinen historia - General History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2003-05-30Sisällysluettelo
1. OIKEAT JA VÄÄRÄT VALLANKUMOUKSELLISET 3 Tutkimuskysymykset 5 Lähteistä 7 2. LÄNSIMAISTEN OPPIEN VAJAVAISUUDET 9 APATIAA JA KRITIIKKIÄ 10 Sukupolvikuilu 12 Markkinatalouden mahdollisuudet 13 YK - JA TOIVO PAREMMASTA HUOMISESTA 15 Tapaus Kongo 16 Antikommunismin puutteet 19 KAPINA ALKAA 22 Liberalismin epäonnistuminen 25 3. KOLMAS MAAILMA OTTAA PAIKKANSA 28 KOLMAS MAAILMA MEDIOISSA 28 Objektista subjektiksi 30 Kysymykset kääntyvät toisin päin 32 VASTAUKSENA VALLANKUMOUS 35 Kiina ja taloudellinen kumous 37 Väkivaltainen kumous 39 VIETNAM JA SAKSA 41 Uusi usko 44 4. OPPIEN KÄYTÄNTÖÖNPANO 46 SISSISODAN SPONTAANIT SOVELLUKSET? 46 Tähtäimessä SDS:n provosoiminen 52 ”Personal Is Political” - kulttuurivallankumous 55 KONTROLLISTA VASTAISKUIHIN 58 Toinen kesäkuuta 1967 60 Napalmia ja vanukasta 63 Väkivalta 67 LOPUN ALKU 71 Alkupiste vai huipentuma? 75 5. KOLMAS MAAILMA 1960-LUVUN MAAILMAN KESKIPISTEESSÄ 78 LYHENTEET 81 KIRJALLISUUS JA LÄHTEET 82
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee ”1968-lukulaista” radikalismia ja sen yhteyksiä kolmannen maailman itsenäistymiskamppailuissa syntyneisiin oppeihin ja aatteisiin. Koko maailmaa ei yhden työn puitteisiin mahdu, joten keskityn tässä tutkimaan miten kolmannen maailman tapahtumista keskusteltiin, ja miten ne vaikuttivat aatteisiin, toimintaan ja liikkeen suuntaan länsisaksalaisten uusvasemmistolaisten parissa. Tutkimustehtävänä on selvittää miksi kolmannen maailman tapahtumat koettiin merkittävinä Länsi-Saksassa, ja miksi juuri 1960-luvun jälkipuoliskolla.
Lähteinä olen käyttänyt neljää uuden vasemmiston aikakauslehteä. Pienin lehdistä, Subversive Aktion -ryhmän Anschlag-lehti, ilmestyi kaikkiaan vain kolme kertaa, kukin 10 000 kappaleen painoksena. Lehti on merkittävä, koska Subversive Aktion osoittautui saksalaiselle uusvasemmistolaiselle liikkeelle merkittäväksi ryhmäksi. Muut lehdet ovat uusvasemmiston ”kolme suurta”: Neue Kritik ja Das Argument, keskeisimmät uuden vasemmiston teoriafoorumit, sekä Konkret, uusvasemmistolainen yleisaikakauslehti. Toisena lähderyhmänä on käytetty Länsi-Berliinin yliopistoissa ja mielenosoituksissa jaettuja lentolehtisiä, ja kolmannen lähderyhmän muodostavat länsiberliiniläisten kehitysmaateemojen kanssa työskennelleiden aktivistien julkaistut tekstit.
Kuusikymmenluvun nuorilla oli monessa suhteessa erilainen maailmankuva kuin vanhemmalla polvella. Vaikka juuri vanhempi polvi väitti edustavansa länsimaista liberalismia, löytyi nuorison silmissä todellisesta maailmasta lukuisia puutteita tuon opin ja sen toteutuksen välillä. Sekä YK että yliopisto menettivät kumpikin nuorison silmissä neutraalin asiantuntijan roolin ne näyttäytyivät pikemminkin länsimaiden blokin edustajina. Kun maailman tilanne kiristyi Vietnamin sodan eskalaation myötä pelkäsi nuoriso kolmannen maailmansodan tai ydinsodan pian alkavan. Samalla pelättiin fasismin olevan tekemässä kotimaassa paluutaan. Syntyi akuutti tarve etsiä ratkaisua tilanteeseen.
Vietnamissa oli länsisaksalaisen uusvasemmistolaisen nuorison silmissä keskeistä se, että siellä ei ollut kyse vain Vietnamista vaan koko maailmasta. Saksan sisäisenkin kehityksen, joka näiden nuorten mielestä johti kohti fasismia, katsottiin johtuvan länsiblokin sisäisen koheesion tarpeesta suhteessa kolmannen maailman ”uhkaa” vastaan. Kolmannen maailman vapausteoreetikot korvasivat 1960-luvulla YK:n ja länsimaisten yliopistojen professorit asiantuntijoina kolmannen maailman tilanteesta. Kenties ensimmäistä kertaa länsimaisessa historiassa etelän maiden kansalaiset alkoivat näkyä länsimaisessa julkisuudessa myös subjekteina, eivätkä vain sivistettävinä tai avustettavina toiminnan kohteina kuten aiemmin. Ja tällä kolmannella maailmalla huomattiinkin olevan ratkaisun eväät tarjottavanaan. Kolmannen maailman ajattelijoiden ja teoreetikoiden selitykset maailmantilasta havaittiin paremmiksi, ja he tarjosivat myös pätevän tuntuisia, jo pariin kertaan kokeiltuja toimintamalleja uudenlaisesta yhteiskunnasta. Lisäksi näiden mallien tulkinnan avulla löytyi myös rooli länsimaalaisille nuorille itselleen, maailmanhistoriallisesti merkittäväksi koettu tehtävä. Imperialismi oli pysäytettävä ennen kuin se aloittaisi ydinsodan, ja tässä pysäyttämisessä voisivat länsimaalaiset nuoret olla avuksi. Mielenosoittamisen mieli oli näin siis löytynyt ja samalla löytyi kolmannesta maailmasta myös uusi usko siihen, että asioita voisi muuttaa, ja maailman voisi parantaa.
Aivan yksioikoisesti ei vasemmistolaisten piirien totuttuja toimintamalleja kolmannen maailman sissiteoreetikkojen oppien mukaisiksi muutettu. Pieni anarkistis-situationistinen Subversive Aktion pisti kuitenkin nämä opit käytäntöön, ja tämän ryhmän itsepintainen toiminta onnistui näyttämään muille toiminnan avulla saavutetun hyödyn. Toimivaksi koettu toiminta toi yhä useammalle nuorelle saman uskon siitä että vaikutuskeinoja sittenkin vielä oli olemassa, ja nuoriso ravistautui ulos apatiasta ja passiivisuudesta, ryhtyi käyttelemään valtaansa. Liittotasavallan valtaapitävien kovat vastatoimet opiskelijoiden provokaatioihin tuntuivat nuorten silmissä vain paljastavan systeemin piilevän väkivallan konkreettisessa muodossaan.
Myös Saksan opiskelijalevottomuudet ovat siis nähtävissä osana sitä kansainvälistä protestiaaltoa jonka siirtomaiden itsenäistymiset ja vallankumoukset 1950- ja 60-lukujen taitteessa pistivät alulle. Kolmasmaailmalainen maailmankuva levisi länteen mm. riippuvuusteorian muodossa, jäsentäen merkittävällä tavalla tiettyjen länsimaalaisten radikaalivasemmistolaisten ryhmien maailmankuvaa. Mielenosoitusten ohella levisi myös protestikulttuuri joka aiheutti muutoksia lähes koko sukupolven asenteissa ja maailmankuvissa.
Tutkimukseni osoittaa että vaikka muitakin tekijöitä oli olemassa, kolmannen maailman vaikutukset auttavat pitkälti selittämään miksi nuorisokapina tapahtui silloin kuin se tapahtui. Tämä auttaa osaltaan selittämään vuoden 1968 tapahtumien lähes universaalia luonnetta. Saksan Liittotasavallan uusvasemmiston nousuun vaikuttivat kiistatta myös maan sisäiset poliittiset ja historialliset tekijät, mutta silti myös siellä on kolmannen maailman aatteiden vaikutus selvästi nähtävillä, ja myös siellä iso osa kotimaisista ongelmista ymmärrettiin vuonna 1968 osana siirtomaavallankumouksen aiheuttamaa kansainvälistä kehitystä. Ja kun jopa Länsi-Saksasta on löydettävissä kiistattomia kolmannesta maailmasta omaksuttuja vaikutteita, korostaa tämä samojen seikkojen merkitystä muissa länsimaissa (kuten Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa) joilla oli huomattavasti Saksan Liittotasavaltaa suorempia yhteyksiä eteläiselle pallonpuoliskolle.
Länsimaisen historiantutkimuksen perinteiset, länsimaiset, lähtökohdat jättävät myös kolmannen maailman tapahtumien ja ajattelijoiden vaikutukset länsimaissa lähestulkoon näkymättömiin. Samalla tulevat kolmannen maailman kokemuksiin nojautuvien teorioiden ja aatteiden vaikutukset maailmanlaajuisella tasolla historiantutkimuksen piirissä aliarvioiduiksi. Osoittamalla näiden kolmasmaailmalaisten aatteiden huomattavat vaikutukset 1960-luvulla Länsi-Saksassa, korjaa tämä työ myös tältä osalta historiakuvaa.
Lähteinä olen käyttänyt neljää uuden vasemmiston aikakauslehteä. Pienin lehdistä, Subversive Aktion -ryhmän Anschlag-lehti, ilmestyi kaikkiaan vain kolme kertaa, kukin 10 000 kappaleen painoksena. Lehti on merkittävä, koska Subversive Aktion osoittautui saksalaiselle uusvasemmistolaiselle liikkeelle merkittäväksi ryhmäksi. Muut lehdet ovat uusvasemmiston ”kolme suurta”: Neue Kritik ja Das Argument, keskeisimmät uuden vasemmiston teoriafoorumit, sekä Konkret, uusvasemmistolainen yleisaikakauslehti. Toisena lähderyhmänä on käytetty Länsi-Berliinin yliopistoissa ja mielenosoituksissa jaettuja lentolehtisiä, ja kolmannen lähderyhmän muodostavat länsiberliiniläisten kehitysmaateemojen kanssa työskennelleiden aktivistien julkaistut tekstit.
Kuusikymmenluvun nuorilla oli monessa suhteessa erilainen maailmankuva kuin vanhemmalla polvella. Vaikka juuri vanhempi polvi väitti edustavansa länsimaista liberalismia, löytyi nuorison silmissä todellisesta maailmasta lukuisia puutteita tuon opin ja sen toteutuksen välillä. Sekä YK että yliopisto menettivät kumpikin nuorison silmissä neutraalin asiantuntijan roolin ne näyttäytyivät pikemminkin länsimaiden blokin edustajina. Kun maailman tilanne kiristyi Vietnamin sodan eskalaation myötä pelkäsi nuoriso kolmannen maailmansodan tai ydinsodan pian alkavan. Samalla pelättiin fasismin olevan tekemässä kotimaassa paluutaan. Syntyi akuutti tarve etsiä ratkaisua tilanteeseen.
Vietnamissa oli länsisaksalaisen uusvasemmistolaisen nuorison silmissä keskeistä se, että siellä ei ollut kyse vain Vietnamista vaan koko maailmasta. Saksan sisäisenkin kehityksen, joka näiden nuorten mielestä johti kohti fasismia, katsottiin johtuvan länsiblokin sisäisen koheesion tarpeesta suhteessa kolmannen maailman ”uhkaa” vastaan. Kolmannen maailman vapausteoreetikot korvasivat 1960-luvulla YK:n ja länsimaisten yliopistojen professorit asiantuntijoina kolmannen maailman tilanteesta. Kenties ensimmäistä kertaa länsimaisessa historiassa etelän maiden kansalaiset alkoivat näkyä länsimaisessa julkisuudessa myös subjekteina, eivätkä vain sivistettävinä tai avustettavina toiminnan kohteina kuten aiemmin. Ja tällä kolmannella maailmalla huomattiinkin olevan ratkaisun eväät tarjottavanaan. Kolmannen maailman ajattelijoiden ja teoreetikoiden selitykset maailmantilasta havaittiin paremmiksi, ja he tarjosivat myös pätevän tuntuisia, jo pariin kertaan kokeiltuja toimintamalleja uudenlaisesta yhteiskunnasta. Lisäksi näiden mallien tulkinnan avulla löytyi myös rooli länsimaalaisille nuorille itselleen, maailmanhistoriallisesti merkittäväksi koettu tehtävä. Imperialismi oli pysäytettävä ennen kuin se aloittaisi ydinsodan, ja tässä pysäyttämisessä voisivat länsimaalaiset nuoret olla avuksi. Mielenosoittamisen mieli oli näin siis löytynyt ja samalla löytyi kolmannesta maailmasta myös uusi usko siihen, että asioita voisi muuttaa, ja maailman voisi parantaa.
Aivan yksioikoisesti ei vasemmistolaisten piirien totuttuja toimintamalleja kolmannen maailman sissiteoreetikkojen oppien mukaisiksi muutettu. Pieni anarkistis-situationistinen Subversive Aktion pisti kuitenkin nämä opit käytäntöön, ja tämän ryhmän itsepintainen toiminta onnistui näyttämään muille toiminnan avulla saavutetun hyödyn. Toimivaksi koettu toiminta toi yhä useammalle nuorelle saman uskon siitä että vaikutuskeinoja sittenkin vielä oli olemassa, ja nuoriso ravistautui ulos apatiasta ja passiivisuudesta, ryhtyi käyttelemään valtaansa. Liittotasavallan valtaapitävien kovat vastatoimet opiskelijoiden provokaatioihin tuntuivat nuorten silmissä vain paljastavan systeemin piilevän väkivallan konkreettisessa muodossaan.
Myös Saksan opiskelijalevottomuudet ovat siis nähtävissä osana sitä kansainvälistä protestiaaltoa jonka siirtomaiden itsenäistymiset ja vallankumoukset 1950- ja 60-lukujen taitteessa pistivät alulle. Kolmasmaailmalainen maailmankuva levisi länteen mm. riippuvuusteorian muodossa, jäsentäen merkittävällä tavalla tiettyjen länsimaalaisten radikaalivasemmistolaisten ryhmien maailmankuvaa. Mielenosoitusten ohella levisi myös protestikulttuuri joka aiheutti muutoksia lähes koko sukupolven asenteissa ja maailmankuvissa.
Tutkimukseni osoittaa että vaikka muitakin tekijöitä oli olemassa, kolmannen maailman vaikutukset auttavat pitkälti selittämään miksi nuorisokapina tapahtui silloin kuin se tapahtui. Tämä auttaa osaltaan selittämään vuoden 1968 tapahtumien lähes universaalia luonnetta. Saksan Liittotasavallan uusvasemmiston nousuun vaikuttivat kiistatta myös maan sisäiset poliittiset ja historialliset tekijät, mutta silti myös siellä on kolmannen maailman aatteiden vaikutus selvästi nähtävillä, ja myös siellä iso osa kotimaisista ongelmista ymmärrettiin vuonna 1968 osana siirtomaavallankumouksen aiheuttamaa kansainvälistä kehitystä. Ja kun jopa Länsi-Saksasta on löydettävissä kiistattomia kolmannesta maailmasta omaksuttuja vaikutteita, korostaa tämä samojen seikkojen merkitystä muissa länsimaissa (kuten Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa) joilla oli huomattavasti Saksan Liittotasavaltaa suorempia yhteyksiä eteläiselle pallonpuoliskolle.
Länsimaisen historiantutkimuksen perinteiset, länsimaiset, lähtökohdat jättävät myös kolmannen maailman tapahtumien ja ajattelijoiden vaikutukset länsimaissa lähestulkoon näkymättömiin. Samalla tulevat kolmannen maailman kokemuksiin nojautuvien teorioiden ja aatteiden vaikutukset maailmanlaajuisella tasolla historiantutkimuksen piirissä aliarvioiduiksi. Osoittamalla näiden kolmasmaailmalaisten aatteiden huomattavat vaikutukset 1960-luvulla Länsi-Saksassa, korjaa tämä työ myös tältä osalta historiakuvaa.