Raivolla vai viileästi? Tyylin feminiinisyys ja maskuliinisuus Rosa Liksomin Mie tulin mettätöistä puoli neljältä -novellissa
KETO, SATU (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KETO, SATU
2003
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2003-05-26Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 2 1.1. Eron feminismi ja gendertutkimus 6 1.2. Feminiinisen kirjoituksen teoretisointia 12 1.2.1. Tutkimuksen ongelmia 12 1.2.2. Feminiinisen kirjoituksen teoreetikkoja 16 1.2.2.1. Virginia Woolf ja Sentence of the Feminine Gender 19 1.2.2.2. Luce Irigaray ja Parler-femme 21 1.2.2.3. Hélène Cixous ja Écriture féminine 23 1.2.2.4. Sara Mills ja Feminist Stylistics 26 1.3. Soraääniä feminiinisen ja maskuliinisen tyylin tutkimisessa 30 2. ROSA LIKSOM 34 2.1.1. Kuka Rosa? 34 2.1.2. Liksom – lappilainen kirjailija 37 3. ANALYYSI SANAN TASOLLA 40 3.1. Sanaston taso 41 3.2. Naista ja miestä kuvaava sanasto 44 3.3. Päähenkilön itsekuvaus 46 3.4. Murreilmaisujen käyttö 48 4. ANALYYSI LAUSEEN TASOLLA 50 4.1. Sukupuolistetut fraasit ja väittämät 51 4.2. Metaforat ja kuvakieli 55 5. ANALYYSI DISKURSSIN TASOLLA 56 5.1. Naisen ja miehen roolit kuvauksen kautta 59 5.1.1. Naisen kuvaus 61 5.1.2. Miehen kuvaus 62 5.2. Aktiivisuus ja passiivisuus henkilökuvauksessa 63 5.3. Huumori kerronnassa 66 5.4. Vallan esittäminen novellissa 69 6. JOHTOPÄÄTELMÄT 73 6.1. Liksomin tyylin maskuliinisuus 75 6.2. Liksomin tyylin feminiinisyys 79 7. LOPUKSI 85 LÄHTEET 91
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Rosa Liksomin tyylin feminiinisiä ja maskuliinisia ilmentymiä, jotka tulevat ilmi ”Mie tulin mettätöistä puoli neljältä” -novellin lähiluennassa. Tutkielman teoreettisena perustana on Sara Millsin kriittinen, feministinen tekstianalyysimenetelmä, jossa teksteihin pureudutaan kirjoittamisen ja tyylin tasolla.
Laajemmassa tarkastelussa ovat naiskirjoitukselle tai feminiiniselle-, naisen tyylille ominaiset tekstuaaliset strategiat. Tutkielma pohjaa ranskalaiseen feministiseen kirjallisuudentutkimukseen. Suuntausta kannattavista teoreetikoista esitellään Luce Irigarayn parler-femme sekä Hélène Cixousin écriture féminine. Myös Virginia Woolfin käsitykset naislauseesta on esitelty.
Tutkielman tavoitteena on pohtia onko feminiinistä ja maskuliinista ylipäätään olemassa, voiko kaunokirjallisesta tekstistä etsiä sukupuoli-ilmentymiä ja mitä tällaisista ilmentymistä voidaan päätellä tekstiä tulkittaessa.
Päämääränä on myös tarkastella mikä on Liksomin lappilaisnovellien suhde eron politiikkaan, radikaaliin sukupuolieron filosofiaan ja feminiiniseen ja maskuliiniseen. Työssä otetaan huomioon myös “naisena tutkimisen, naisena lukemisen” positio.
Sekä Liksomin tyylistä että kaunokirjallisista- ja kulttuurisista teksteistä yleensä on löydettävissä feminiinisen ja maskuliinisen ilmentymiä. Rosa Liksomin tyylissä feminiinisyys ja maskuliinisuus ilmenevät vuorottaisesti. Tämä vuorottaisuus edesauttaa sekä mies- että naislukijaa tekstin sisäistämisessä. Liksomin tietoiset, tyylilliset valinnat toimivat strategisina työkaluina, jotka pyrkivät ohjaamaan reseptiota tiettyyn suuntaan. Liksomilla on selkeä tendenssi kuvata asioita totutuista kaavoista poikkeavalla tavalla: lappilaisnovelleissa Liksom antaa äänen uudelle päähenkilötyypille – vieraantuneelle peräkammarin aikamiespojalle. Liksom kääntää päälaelleen stereotyyppisiä kerrontastrategioita ja oikoo käsityksiä siitä, millainen on mies, millainen nainen ja missä on molempien sukupuolten paikka lappilaisessa yhteisössä. Tämän strategian voi tulkita asenteen ilmaisuksi, haluksi kertoa vaihtoehtoisesti ja toisin kuin klassiset lappiaiheiset teokset ovat tähän asti tehneet.
Avainsanat:
Feministinen kirjallisuudentutkimus, ranskalainen feministinen kirjallisuudentutkimus, feministinen tyyli, Cixous, Irigaray, Woolf.
Laajemmassa tarkastelussa ovat naiskirjoitukselle tai feminiiniselle-, naisen tyylille ominaiset tekstuaaliset strategiat. Tutkielma pohjaa ranskalaiseen feministiseen kirjallisuudentutkimukseen. Suuntausta kannattavista teoreetikoista esitellään Luce Irigarayn parler-femme sekä Hélène Cixousin écriture féminine. Myös Virginia Woolfin käsitykset naislauseesta on esitelty.
Tutkielman tavoitteena on pohtia onko feminiinistä ja maskuliinista ylipäätään olemassa, voiko kaunokirjallisesta tekstistä etsiä sukupuoli-ilmentymiä ja mitä tällaisista ilmentymistä voidaan päätellä tekstiä tulkittaessa.
Päämääränä on myös tarkastella mikä on Liksomin lappilaisnovellien suhde eron politiikkaan, radikaaliin sukupuolieron filosofiaan ja feminiiniseen ja maskuliiniseen. Työssä otetaan huomioon myös “naisena tutkimisen, naisena lukemisen” positio.
Sekä Liksomin tyylistä että kaunokirjallisista- ja kulttuurisista teksteistä yleensä on löydettävissä feminiinisen ja maskuliinisen ilmentymiä. Rosa Liksomin tyylissä feminiinisyys ja maskuliinisuus ilmenevät vuorottaisesti. Tämä vuorottaisuus edesauttaa sekä mies- että naislukijaa tekstin sisäistämisessä. Liksomin tietoiset, tyylilliset valinnat toimivat strategisina työkaluina, jotka pyrkivät ohjaamaan reseptiota tiettyyn suuntaan. Liksomilla on selkeä tendenssi kuvata asioita totutuista kaavoista poikkeavalla tavalla: lappilaisnovelleissa Liksom antaa äänen uudelle päähenkilötyypille – vieraantuneelle peräkammarin aikamiespojalle. Liksom kääntää päälaelleen stereotyyppisiä kerrontastrategioita ja oikoo käsityksiä siitä, millainen on mies, millainen nainen ja missä on molempien sukupuolten paikka lappilaisessa yhteisössä. Tämän strategian voi tulkita asenteen ilmaisuksi, haluksi kertoa vaihtoehtoisesti ja toisin kuin klassiset lappiaiheiset teokset ovat tähän asti tehneet.
Avainsanat:
Feministinen kirjallisuudentutkimus, ranskalainen feministinen kirjallisuudentutkimus, feministinen tyyli, Cixous, Irigaray, Woolf.