Tieto- ja viestintätekniikan käyttö sosiaali- ja terveydenhuoltoalan opetuksessa.
OLKKONEN, ANNALEENA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
OLKKONEN, ANNALEENA
2003
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2003-05-06Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa ammattikorkeakoulujen sosiaali- ja terveydenhuoltoalan opettajien tieto- ja viestintätekniikan perustaitoja, sen käyttöä opetuksessa sekä siinä mahdollisesti esiintyviä esteitä ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Tarkoituksena oli myös selvittää verkko-opetuksen soveltuvuutta sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle ja sen käytön toteutumista. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää opettajien tukemisessa ja alan koulutussisältöjen suunnittelussa tieto- ja viestintätekniikan käytön osalta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi strukturoituja kysymyksiä ja kaksi avointa kysymystä. Kyselylomake muodostettiin pitkälti Sitran teknologia-arviointiprojektin: Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa ja oppimisessa opettajakyselyn (Vainio & Kauppi 1998) pohjalta. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat kuuden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveydenhuoltoalan opettajat. Kohderyhmä valittiin suunnatulla menetelmällä ja otoksen kooksi tuli 430 opettajaa. Kyselyn vastausprosentti oli 34. Aineisto analysoitiin frekvenssijakaumien, riippumattomien ryhmien t-testin ja varianssianalyysin avulla. Avointen kysymysten analysoinnissa käytettiin induktiivista sisällön analyysia.
Ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveydenhoitoalan opettajien tieto- ja viestintätekniikan perustaitojen hallinta oli kokonaisuutena keskitasoista. Parhaiten hallittiin tekstinkäsittelyä, sähköpostin ja WWW-selailun käyttöä. Heikoimmat taidot opettajilla oli työelämän erityissovellusten kuten kirjanpito-ohjelmien käyttämisessä. Tieto- ja viestintätekniikkaa käytettiin eniten tehostamaan kirjallisten töiden kuten opetuksen ja luentojen tekoa ja valmistelua sekä yhteydenpidossa. Vähäisintä käyttö oli opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Tieto- ja viestintätekniikkaa painotettiin jonkin verran ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmassa ja sen mukaisessa opetuksessa. Suurimpina esteinä käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa olivat opettajista itsestään johtuvat tekijät etenkin oma aikapula ja osaamisen taso. Opettajat suhtautuivat kokonaisuutena myönteisesti tieto- ja viestintätekniikan sekä verkko-opetuksen soveltumiseen sosiaali- ja terveydenhoitoalalle.
Tutkimuksen mukaan voidaan todeta yhteenvetona, että verkon käyttö opetusmuotona on vasta alussa. Keskittämällä verkko-opetusta sitä jo hyvin osaaville opettajatiimeille edistetään ja tuetaan sen käyttöä kaikkien opettajien keskuudessa. Tarvitaan myös lisätutkimusta verkon käytön mahdollisuuksista lähentää konkreettisesti työelämää ja ammattikorkeakoulua, joka on yksi ammattikorkeakoulujen olemassaolon perusta.
Avainsanat: ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveydenhuoltoalan opettaja, tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa, verkossa tapahtuva opettaminen.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi strukturoituja kysymyksiä ja kaksi avointa kysymystä. Kyselylomake muodostettiin pitkälti Sitran teknologia-arviointiprojektin: Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa ja oppimisessa opettajakyselyn (Vainio & Kauppi 1998) pohjalta. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat kuuden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveydenhuoltoalan opettajat. Kohderyhmä valittiin suunnatulla menetelmällä ja otoksen kooksi tuli 430 opettajaa. Kyselyn vastausprosentti oli 34. Aineisto analysoitiin frekvenssijakaumien, riippumattomien ryhmien t-testin ja varianssianalyysin avulla. Avointen kysymysten analysoinnissa käytettiin induktiivista sisällön analyysia.
Ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveydenhoitoalan opettajien tieto- ja viestintätekniikan perustaitojen hallinta oli kokonaisuutena keskitasoista. Parhaiten hallittiin tekstinkäsittelyä, sähköpostin ja WWW-selailun käyttöä. Heikoimmat taidot opettajilla oli työelämän erityissovellusten kuten kirjanpito-ohjelmien käyttämisessä. Tieto- ja viestintätekniikkaa käytettiin eniten tehostamaan kirjallisten töiden kuten opetuksen ja luentojen tekoa ja valmistelua sekä yhteydenpidossa. Vähäisintä käyttö oli opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Tieto- ja viestintätekniikkaa painotettiin jonkin verran ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmassa ja sen mukaisessa opetuksessa. Suurimpina esteinä käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa olivat opettajista itsestään johtuvat tekijät etenkin oma aikapula ja osaamisen taso. Opettajat suhtautuivat kokonaisuutena myönteisesti tieto- ja viestintätekniikan sekä verkko-opetuksen soveltumiseen sosiaali- ja terveydenhoitoalalle.
Tutkimuksen mukaan voidaan todeta yhteenvetona, että verkon käyttö opetusmuotona on vasta alussa. Keskittämällä verkko-opetusta sitä jo hyvin osaaville opettajatiimeille edistetään ja tuetaan sen käyttöä kaikkien opettajien keskuudessa. Tarvitaan myös lisätutkimusta verkon käytön mahdollisuuksista lähentää konkreettisesti työelämää ja ammattikorkeakoulua, joka on yksi ammattikorkeakoulujen olemassaolon perusta.
Avainsanat: ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveydenhuoltoalan opettaja, tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa, verkossa tapahtuva opettaminen.