Päihdeongelmainen lapsi ja päihdehoito. Päihdeongelmista selvinneiden ajatuksia saamastaan avusta.
PLANTING, NIINA (2003)
2003
Sosiaalityö, sosiaalipedagogiikan linja - Social Work, Social Pedagogics
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11843
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11843
Sisällysluettelo
1 JOHDANTO 2 LASTENSUOJELU YHTEISKUNNALLISENA TOIMINTANA 2.1 LASTENSUOJELU 2.1.1 Vastuu lastensuojelun toteutumisesta 2.1.2 Lapsen etu 2.1.3 Lastensuojelun tila 1990-luvun laman jälkeen 2.2 LASTENSUOJELUN AVOHUOLTO 2.2.1 Avohuollon ajankohtaistaminen 2.2.2 Avohuolto lastensuojelun kentällä 2.2.3 Avohuolto ja päihdetyö 3 PÄIHDEHUOLTO JA ALAIKÄINEN ASIAKKAANA 3.1 PÄIHTEET JA PÄIHDEHUOLTOLAKI 3.2 PÄIHDEHOITOYKSIKÖT JA HOIDON TOTEUTUS KUNTATASOLLA 3.3 ALAIKÄISEN PÄIHDEHOITO 3.3.1 Hoidon peruselementtejä ja haasteita 3.3.2 Hoidon kehittämistoimia 3.3.3 A-klinikkasäätiön nuorisoasemien toiminta 4 NÄKÖKULMIA ALAIKÄISTEN PÄIHDEMAAILMOIHIN 4.1 NUORTEN PÄIHDEKULTTUURI 4.2 SUKUPUOLEN MERKITYS NUORTEN KULTTUURISSA 4.3 RIIPPUVUUDESTA KÄÄNNEKOHTAAN 4.4 SELVIYTYMINEN 5 TUTKIELMAN TOTEUTUS 5.1 TEEMAHAASTATTELU TUTKIMUSMENETELMÄNÄ 5.1.1 Teemahaastattelu strukturoimattomassa muodossa 5.1.2 Yhteisöllinen kommunikaatioteoria 5.1.3 Sisäinen tarina ja tarinallinen kiertokulku 5.1.4 Vuorovaikutus haastattelussa 5.2 HAASTATTELUJEN TOTEUTTAMINEN 5.2.1 Haastattelun osapuolet 5.2.2 Haastattelujen suunnittelu ja toteutus 6 HAASTATTELUJEN ANALYSOINTI JA TULOKSET 6.1 GROUNDED-TEORIA JA NARRATIIVI TOISIAAN TÄYDENTÄEN 6.2 KATEGORISOINTI JA TERMISTÖN MUODOSTAMINEN 6.3 KAKSI JUONIKUVAUSTA 6.3.1 Juonikuvaus 1: Mika 10-vuotiaana 6.3.2 Juonikuvaus 2: Sari 12-vuotiaana 6.3.3 Juonikuvaukset ja niiden vertailu 6.4 SELVIYTYMISTARINAN KOMPONENTIT 6.4.1 Kynnyksen ylittämisen vaikeus 6.4.2 Se mikä tuntui pahalta olikin hyvä 6.4.3 Miten selviytyä näillä eväillä elämässä eteenpäin? 6.5 MOTIVAATION SYNTYMINEN – SATTUMAA VAI EI? 6.5.1 Käännekohta 6.5.2 Oma tahto motivaatioprosessin tavoitteena 6.5.3 Motivaation taustalla tuki, oma psyyke ja viha 6.6 SOSIAALIHUOLTO NUORTEN PÄIHDETARINOISSA 6.6.1 Outin yksinäisyys sosiaalihuollossa 6.6.2 Sari lastensuojelun ”pelinappulana” 6.6.3 Mitä muita sosiaalityön plussia ja miinuksia kävi ilmi? 6.6.4 Mikä auttaisi alaikäisten päihdehoidossa? 6.7 IDENTITEETIN MUODOSTUMINEN SELVIYTYMISEN JÄLKEEN 6.7.1 Kulttuurien ristiriitaisuus 6.7.2 Arvoristiriita päihdetarinan kaikissa vaiheissa 7 POHDINTA 7.1 KESKEISIMMÄT PÄÄTELMÄT JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET 7.2 LISÄRESURSSEJA ODOTTELEMALLA? 7.3 UUSIA TUTKIMUSAIHEITA LÄHTEET
Tiivistelmä
Tutkielmassa kartoitetaan alle 18-vuotiaille suunnattu päihdehoitojärjestelmä sekä tutkitaan asiakasnäkökulmasta järjestelmän vastaavuutta alaikäisten avun tarpeeseen. Tarkastelun painopiste on erityisesti lastensuojelun avohuollossa, joka lainsäädäntömme perusteella on ensisijainen taho päihdeongelmaisten lasten auttamisessa.
Teemahaastattelun keinoin tutkielmaan on haastateltu viittä 2024-vuotiasta nuorta. Haastateltavat ovat alle 18-vuotiaana ajautuneet päihdeongelmiin ja olleet tuolloin hoidon tarpeessa. Haastattelujen aikaan nuorilla ei ole ollut päihdeongelmia. Tavoitteena haastatteluissa oli saada nuoret kertomaan mahdollisimman avoimesti omasta taustastaan sekä päihdeongelmasta selviytymiseen auttaneista tahoista ja tekijöistä.
Haastatteluiden analysoinnissa on yhdistetty kaksi analysointimenetelmää. Grounded-teorian mukaisesti on systemaattisesti koodattu ja kategorisoitu haastattelut. Narratiivi on edesauttanut selviytymistarinoiden juonellisuuden sekä nuorten sisäisten tarinoiden tavoittamisessa. Yhdessä menetelmät ovat täydentäneet toisiaan ja mahdollistaneet tarinoiden syvällisemmän käsittelyn.
Tutkielman keskeisimmät tulokset kohdistuvat siihen, missä vaiheessa nuorten päihteiden käyttöön on puututtu, kuka intervention on tehnyt, millä tavoin apua on annettu ja mikä lopulta on saanut aikaan muutoksen. Kaikkien haastateltujen kohdalla päihdeongelmia on ryhdytty hoitamaan liian myöhäisessä vaiheessa. Päihdeongelmaan puuttumisessa merkitystä vaikutti olevan nuorten perhetaustalla ja vanhempien aktiivisuudella. Sosiaalitoimen puuttumattomuuteen löytyi kahdenlaisia syitä: jätettiin interventio tekemättä nuoriin, joilla oli vakaa perhetausta tai keskityttiin sosiaalitoimeen kontaktin omaavien perheiden parissa muunlaisten kysymysten ratkaisemiseen. Lopulliseen muutokseen merkittävimmin vaikutti nuoren oman tahdon löytyminen ja motivoituminen jonkin merkityksellisen tapahtuman tai asian seurauksena.
Tutkielman tulosten perusteella suositeltavaa olisi keskittyä auttamisessa yksilölähtöisyyteen. Nuorta motivoitaisiin ja sitoutettaisiin määrittelemällä tavoitteet yhteistyössä nuoren kanssa ja kertomalla toiminnan perusteista. Laajemmassa viitekehyksessä toiminnan tehostamista ja interventioiden aikaistamista olisi mahdollista kehittää byrokratiaa purkavilla ja yhteistyötä kehittävillä hallinnollisilla uudistuksilla. Lisäksi oleellista olisi keskittyä nuoren selviytymisprosessin loppuvaiheessa identiteettityöskentelyn ja yhteiskunnassa toimimisen tukemiseen. Sisällöllisesti tutkielma on hyödyllinen sekä päihdetyötä nuorten parissa tekeville että nuorten läheisille. Tutkielma antaa tuoreita näkökulmia nuorten päihdemaailmaan ja siihen liittyvien pulmien ratkaisemiseen.
Avainsanat: alaikäinen, lastensuojelun avohuolto, päihdehoito
Teemahaastattelun keinoin tutkielmaan on haastateltu viittä 2024-vuotiasta nuorta. Haastateltavat ovat alle 18-vuotiaana ajautuneet päihdeongelmiin ja olleet tuolloin hoidon tarpeessa. Haastattelujen aikaan nuorilla ei ole ollut päihdeongelmia. Tavoitteena haastatteluissa oli saada nuoret kertomaan mahdollisimman avoimesti omasta taustastaan sekä päihdeongelmasta selviytymiseen auttaneista tahoista ja tekijöistä.
Haastatteluiden analysoinnissa on yhdistetty kaksi analysointimenetelmää. Grounded-teorian mukaisesti on systemaattisesti koodattu ja kategorisoitu haastattelut. Narratiivi on edesauttanut selviytymistarinoiden juonellisuuden sekä nuorten sisäisten tarinoiden tavoittamisessa. Yhdessä menetelmät ovat täydentäneet toisiaan ja mahdollistaneet tarinoiden syvällisemmän käsittelyn.
Tutkielman keskeisimmät tulokset kohdistuvat siihen, missä vaiheessa nuorten päihteiden käyttöön on puututtu, kuka intervention on tehnyt, millä tavoin apua on annettu ja mikä lopulta on saanut aikaan muutoksen. Kaikkien haastateltujen kohdalla päihdeongelmia on ryhdytty hoitamaan liian myöhäisessä vaiheessa. Päihdeongelmaan puuttumisessa merkitystä vaikutti olevan nuorten perhetaustalla ja vanhempien aktiivisuudella. Sosiaalitoimen puuttumattomuuteen löytyi kahdenlaisia syitä: jätettiin interventio tekemättä nuoriin, joilla oli vakaa perhetausta tai keskityttiin sosiaalitoimeen kontaktin omaavien perheiden parissa muunlaisten kysymysten ratkaisemiseen. Lopulliseen muutokseen merkittävimmin vaikutti nuoren oman tahdon löytyminen ja motivoituminen jonkin merkityksellisen tapahtuman tai asian seurauksena.
Tutkielman tulosten perusteella suositeltavaa olisi keskittyä auttamisessa yksilölähtöisyyteen. Nuorta motivoitaisiin ja sitoutettaisiin määrittelemällä tavoitteet yhteistyössä nuoren kanssa ja kertomalla toiminnan perusteista. Laajemmassa viitekehyksessä toiminnan tehostamista ja interventioiden aikaistamista olisi mahdollista kehittää byrokratiaa purkavilla ja yhteistyötä kehittävillä hallinnollisilla uudistuksilla. Lisäksi oleellista olisi keskittyä nuoren selviytymisprosessin loppuvaiheessa identiteettityöskentelyn ja yhteiskunnassa toimimisen tukemiseen. Sisällöllisesti tutkielma on hyödyllinen sekä päihdetyötä nuorten parissa tekeville että nuorten läheisille. Tutkielma antaa tuoreita näkökulmia nuorten päihdemaailmaan ja siihen liittyvien pulmien ratkaisemiseen.
Avainsanat: alaikäinen, lastensuojelun avohuolto, päihdehoito