Toimittajien kysymysstrategiat kahdessa television haastatteluohjelmassa.
UIHERO, AULI (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
UIHERO, AULI
2003
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2003-05-13Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1 1.1. Tutkimustehtävä 1 1.2. Tutkimuksen tavoitteet 4 1.3. Tutkimusaineisto 5 1.4. Tutkimusmenetelmät 6 2. TELEVISIOHAASTATTELU PUHETILANTEENA 10 2.1. Televisiohaastattelu institutionaalisena toimintana 10 2.2. Kysyminen televisiohaastattelussa 14 3. KYSYMYSTEN AINEKSET 18 3.1. Kysymyksen taustoittaminen 18 3.2. Kysymyksen muotoileminen 25 3.2.1. Hakukysymys 26 3.2.2. Vaihtoehtokysymys 29 3.2.3. Eikö-kysymys 37 3.2.4. Deklaratiivi 38 3.2.5. Sarjakysymys 42 3.3. Kooste 46 4. KYSYMYKSET SUHTEESSA HAASTATELTAVAN PUHEESEEN 49 4.1. Kysymykset suhteessa edeltävään puheeseen 49 4.1.1. Aiheen aloittavat kysymykset 49 4.1.2. Aihetta jatkavat kysymykset 57 4.1.3. Tarkistuskysymykset 64 4.1.4. Lisäykset ja täydennykset 69 4.2. Kysymykset suhteessa seuraavaan vuoroon 73 4.3. Kooste 82 5. KAHDEN HAASTATTELUOHJELMAN VERTAILUA 85 LÄHTEET 89 LIITE
Tiivistelmä
Hakutermit:
televisio-ohjelmat, keskusteluohjelmat, kielellinen vuorovaikutus, haastattelut, kysymykset, keskustelunanalyysi
Tutkielmassa tarkastellaan kahden toimittajan kysymysstrategioita television kahdessa haastatteluohjelmassa, Punaisessa langassa sekä Haastattelijana Mirja Pyykkö -ohjelmassa.
Aineiston vuorovaikutusta kuvataan keskustelunanalyysin menetelmällä. Tutkielmassa kartoitetaan, millaisin kielen keinoin toimittajat toteuttavat kysyvää puhefunktiota. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, millaisen suhteen toimittajat rakentavat haastateltavan puheeseen kysymyksillään. Aineistoa käsitellään aluksi kokonaisuutena, mutta myöhemmin selvitetään myös sitä, miten kahden toimittajan kysymysstrategiat eroavat toisistaan.
Kysymisen tavat ovat moninaiset, kysymistä voidaan ilmaista niin hakukysymyksillä, vaihtoehtokysymyksillä, deklaratiiveilla, eikö-kysymyksillä kuin sarjakysymyksilläkin. Lisäksi kysymystä taustoittavat väittämät ovat haastatteluohjelmissa usein tärkeä kysymyksen osa, sillä niiden avulla voidaan tarvittaessa luoda kysymykselle sopiva konteksti tai välittää yleisölle tarpeellisia taustatietoja.
Toimittaja toimii jo institutionaalisen roolinsa vuoksi keskustelun kulun ohjailijana, ja tämä näkyy aiheen aloittavien kysymysten suurena määränä aineistossa. Lisäksi hän tiedustelee haastateltavalta lisätietoja aihetta jatkavilla kysymyksillä sekä varmistaa muun muassa tulkintojensa paikkansapitävyyden tarkistuskysymysten avulla. Lisäysten ja täydennysten avulla toimittaja voi osallistua haastateltavan kertomuksen rakentamiseen ja välittää yleisölle informaatiota.
Yhteistä molemmille aineiston haastatteluohjelmille on niissä vallitseva empaattinen ja samanmielinen tunnelma. Verrattuna esimerkiksi poliittisiin haastatteluihin haastateltava keskeytetään harvoin. Erityisesti Maarit Tastula antaa haastateltavalle paljon puhetilaa, ja haastattelu eteneekin kiirettömästi. Toisaalta Tastulan haastattelussa ennakkosuunnitelma näyttää ohjaavan keskustelun kulkua enemmän kuin Pyyköllä, mikä tekee haastattelun paikoin katkonaiseksi. Mirja Pyykkö puolestaan tarttuu Tastulaa useammin haastateltavan vuoroissaan mainitsemiin seikkoihin ja esittää niihin liittyviä lisäkysymyksiä. Haastattelu eteneekin paikoin hyvin nopearytmisesti.
televisio-ohjelmat, keskusteluohjelmat, kielellinen vuorovaikutus, haastattelut, kysymykset, keskustelunanalyysi
Tutkielmassa tarkastellaan kahden toimittajan kysymysstrategioita television kahdessa haastatteluohjelmassa, Punaisessa langassa sekä Haastattelijana Mirja Pyykkö -ohjelmassa.
Aineiston vuorovaikutusta kuvataan keskustelunanalyysin menetelmällä. Tutkielmassa kartoitetaan, millaisin kielen keinoin toimittajat toteuttavat kysyvää puhefunktiota. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, millaisen suhteen toimittajat rakentavat haastateltavan puheeseen kysymyksillään. Aineistoa käsitellään aluksi kokonaisuutena, mutta myöhemmin selvitetään myös sitä, miten kahden toimittajan kysymysstrategiat eroavat toisistaan.
Kysymisen tavat ovat moninaiset, kysymistä voidaan ilmaista niin hakukysymyksillä, vaihtoehtokysymyksillä, deklaratiiveilla, eikö-kysymyksillä kuin sarjakysymyksilläkin. Lisäksi kysymystä taustoittavat väittämät ovat haastatteluohjelmissa usein tärkeä kysymyksen osa, sillä niiden avulla voidaan tarvittaessa luoda kysymykselle sopiva konteksti tai välittää yleisölle tarpeellisia taustatietoja.
Toimittaja toimii jo institutionaalisen roolinsa vuoksi keskustelun kulun ohjailijana, ja tämä näkyy aiheen aloittavien kysymysten suurena määränä aineistossa. Lisäksi hän tiedustelee haastateltavalta lisätietoja aihetta jatkavilla kysymyksillä sekä varmistaa muun muassa tulkintojensa paikkansapitävyyden tarkistuskysymysten avulla. Lisäysten ja täydennysten avulla toimittaja voi osallistua haastateltavan kertomuksen rakentamiseen ja välittää yleisölle informaatiota.
Yhteistä molemmille aineiston haastatteluohjelmille on niissä vallitseva empaattinen ja samanmielinen tunnelma. Verrattuna esimerkiksi poliittisiin haastatteluihin haastateltava keskeytetään harvoin. Erityisesti Maarit Tastula antaa haastateltavalle paljon puhetilaa, ja haastattelu eteneekin kiirettömästi. Toisaalta Tastulan haastattelussa ennakkosuunnitelma näyttää ohjaavan keskustelun kulkua enemmän kuin Pyyköllä, mikä tekee haastattelun paikoin katkonaiseksi. Mirja Pyykkö puolestaan tarttuu Tastulaa useammin haastateltavan vuoroissaan mainitsemiin seikkoihin ja esittää niihin liittyviä lisäkysymyksiä. Haastattelu eteneekin paikoin hyvin nopearytmisesti.