Jälkihuollossa olevien nuorten itsenäistyminen ja elämänhallinta. Haastattelututkimus sijoituksen jälkeisestä elämästä.
VARHO-SOININEN, ANNE (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VARHO-SOININEN, ANNE
2003
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2003-05-07Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee lastensuojelun jälkihuollon järjestämistä Tampereen kaupungin yhden alueen sosiaalitoimistossa. Tutkimuksen kohderyhmänä on kuusi jälkihuollossa olevaa nuorta, joista neljä on huostaanotettuja ja kaksi on saanut avohuollon tukitoimenpiteitä alle 18-vuotiaina.
Tutkimuksen tehtävänä on käsitellä nuorten kanssa tehtyä sosiaalityötä sosiaalitoimistossa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä jälkihuollettavilla nuorilla on siitä, mitä jälkihuolto on. Tutkimus selvittää myös, mitä jälkihuollon tulisi olla nuorten itsensä ilmaisemina. Minkälaisia eväitä nuorille tarjotaan itsenäistymisvaiheessa ja onko tuki ollut riittävää.
Tutkielmaa kehystää lastensuojelulainsäädäntö, pohdinnat nuoruudesta ja elämänhallinnasta. Koko tutkimuksen tarkastelua kehystää nuoruuden erityisyys elämänvaiheena ja kehitysvaiheena sekä itsenäistymiseen liittyvät tekijät. Lisäksi otan lähempään tarkasteluun J.P. Roosin elämänhallinnan teorian ja sitä kautta elämänhallinnan käsitteen. Nuorten elämänhallintaa käsittelen Roosin sisäisen ja ulkoisen elämänhallinnan ulottuvuuksien avulla.
Kyseessä on haastattelututkimus, jonka aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta jälkihuollossa olevaa nuorta. Aineiston analyysi noudattelee ns. teemoittelua. Analyysivaiheessa olen jatkanut tulkintoja tekemällä jaon neljään ideaalityyppiin, joiden tulkinnassa olen tukeutunut ajatuksiin suojaavista prosesseista ja riskiprosesseista nuorten elämässä.
Tulokset osoittavat, että jälkihuollossa on parantamisen varaa. Lastensuojelulainsäädäntö mahdollistaa monipuolisen lastensuojelun toteuttamisen, mutta käytännössä työntekijöille jää laajasti tulkinnanvaraa yksittäisen asiakkaan kohdalla. Sosiaalitoimen jälkihuollossa oleville on tarjottu itsenäistymisvaiheessa asunto ja tukihenkilöpalveluja. Arkisissa rutiineissa tukeminen on ollut enemmän muiden organisaatioiden vastuulla. Sosiaalitoimessa jälkihuolto merkitsee ainoastaan taloudellisen tuen antamista. Toimiva ratkaisu sijoitettuna olleiden nuorten kohdalla oli ollut itsenäisen elämän aloittaminen tukiasunnossa ja sieltä omaan asuntoon siirtyminen. Myös tukihenkilöpalveluja käytettiin yleisesti.
Avainsanat: Jälkihuolto, lastensuojelu, nuori, nuoruus, itsenäistyminen, elämänhallinta.
Tutkimuksen tehtävänä on käsitellä nuorten kanssa tehtyä sosiaalityötä sosiaalitoimistossa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä jälkihuollettavilla nuorilla on siitä, mitä jälkihuolto on. Tutkimus selvittää myös, mitä jälkihuollon tulisi olla nuorten itsensä ilmaisemina. Minkälaisia eväitä nuorille tarjotaan itsenäistymisvaiheessa ja onko tuki ollut riittävää.
Tutkielmaa kehystää lastensuojelulainsäädäntö, pohdinnat nuoruudesta ja elämänhallinnasta. Koko tutkimuksen tarkastelua kehystää nuoruuden erityisyys elämänvaiheena ja kehitysvaiheena sekä itsenäistymiseen liittyvät tekijät. Lisäksi otan lähempään tarkasteluun J.P. Roosin elämänhallinnan teorian ja sitä kautta elämänhallinnan käsitteen. Nuorten elämänhallintaa käsittelen Roosin sisäisen ja ulkoisen elämänhallinnan ulottuvuuksien avulla.
Kyseessä on haastattelututkimus, jonka aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta jälkihuollossa olevaa nuorta. Aineiston analyysi noudattelee ns. teemoittelua. Analyysivaiheessa olen jatkanut tulkintoja tekemällä jaon neljään ideaalityyppiin, joiden tulkinnassa olen tukeutunut ajatuksiin suojaavista prosesseista ja riskiprosesseista nuorten elämässä.
Tulokset osoittavat, että jälkihuollossa on parantamisen varaa. Lastensuojelulainsäädäntö mahdollistaa monipuolisen lastensuojelun toteuttamisen, mutta käytännössä työntekijöille jää laajasti tulkinnanvaraa yksittäisen asiakkaan kohdalla. Sosiaalitoimen jälkihuollossa oleville on tarjottu itsenäistymisvaiheessa asunto ja tukihenkilöpalveluja. Arkisissa rutiineissa tukeminen on ollut enemmän muiden organisaatioiden vastuulla. Sosiaalitoimessa jälkihuolto merkitsee ainoastaan taloudellisen tuen antamista. Toimiva ratkaisu sijoitettuna olleiden nuorten kohdalla oli ollut itsenäisen elämän aloittaminen tukiasunnossa ja sieltä omaan asuntoon siirtyminen. Myös tukihenkilöpalveluja käytettiin yleisesti.
Avainsanat: Jälkihuolto, lastensuojelu, nuori, nuoruus, itsenäistyminen, elämänhallinta.