Raha ratkaisee - vai ratkaiseeko? Palveluiden taloudellisen resurssoinnin vaikutus kuntalaisten mielipiteisiin kunnan sosiaali- ja terveyspalveluista.
UITUS-MÄNTYLÄ, KATJA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
UITUS-MÄNTYLÄ, KATJA
2003
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2003-05-07Sisällysluettelo
1 JOHDANTO 8 2 KUNTIEN SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUT 10 2.1 Kunnat sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajina 10 2.2 Kuntalaisten tarpeet ja kuntakohtaiset erot palvelutuotannossa 13 2.3 Kunnan sosiaalipalvelut kuntalaisten arkielämän tukena 15 2.4 Terveyspalvelut osana kuntalaisten hyvinvointia 17 3 JULKISET SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUT HYVINVOINNIN TUOTTAJINA 21 3.1 Hyvinvointi ja hyvinvointipolitiikka 21 3.2 Sosiaali- ja terveyspalvelut hyvinvointipalveluina 23 3.3 Hyvinvointikunta omaehtoisena toimijana ja valtion ohjattavana 25 3.4 Sosiaali- ja terveyspalveluiden tutkimus osana hyvinvointitutkimusta 28 3.5 Aiempi sosiaali- ja terveyspalvelututkimus 29 4 KUNTALAISTEN MIELIPITEET TUTKIMUKSEN KOHTEENA 36 4.1 Mielipidekyselyt palveluiden kehittämistyön perustana 36 4.2 Vaikuttamisen tavat ja rajoitukset 37 4.3 Mielipidekyselyiden sudenkuopat 40 4.4 Mielipiteiden taustalla olevat tekijät 43 4.4.1 Ideologia, arvot ja asenteet 44 4.4.2 Intressit, tarpeet, odotukset ja kokemukset 45 4.4.3 Sosiaalinen asema ja ryhmään samaistuminen 47 4.4.4 Ikä, elinvaihe ja sukupolvi 48 4.4.5 Sukupuolen vaikutus mielipiteisiin 49 4.4.6 Stereotypiat 50 4.5 Joukkotiedotusvälineet mielipiteiden muokkaajina 51 5 TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT 53 5.1 Tutkimuskysymys ja tutkimuksessa käytetty aineisto 53 5.2 Tutkittavat palvelut 54 5.3 Kuntatyypit kuntavertailun pohjana 55 5.3.1 Lasten päivähoidon kuntatyypit 57 5.3.2 Vanhustenhuollon kuntatyypit 62 5.3.3 Terveyskeskuksen lääkäripalveluiden ja vuodeosastohoidon kuntatyypit 66 5.4 Tutkimusmenetelmät 69 6 TALOUDELLISEN RESURSSOINNIN VAIKUTUS KUNTALAISTEN MIELIPITEISIIN SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUISTA 71 6.1 Vastaajien taustatiedot 71 6.2 Kuntalaisten mielipiteet päivähoidosta, vanhustenhollosta sekä terveyskeskuksen lääkäripalveluista ja vuodeosastohoidosta 72 6.2.1 Mielipiteet lasten päivähoidosta 72 6.2.2 Vanhustenhuolto kuntalaisten arvioimana 74 6.2.3 Kuntalaisten arviot terveyskeskuksen lääkäripalveluista 76 6.2.4 Terveyskeskuksen vuodeosastohoito kuntalaisten arvioimana 78 6.3 Yhteenveto tutkimuksen tuloksista 81 6.4 Koulutuksen vaikutus mielipiteisiin 82 6.4.1 Perus-, kansa- tai keskikoulun käyneiden kuntalaisten arviot lasten päivähoidosta 83 6.4.2 Kuntalaisten arviot vanhustenhuollosta koulutus vakioituna 85 6.4.3 Perus-, kansa- tai keskikoulun käyneiden kuntalaisten arviot terveyskeskuksen lääkäripalveluista 86 6.4.4 Kuntalaisten arviot terveyskeskuksen vuodeosastohoidosta koulutus vakioituna 88 6.5 Yhteenveto koulutuksen vakioinnin vaikutuksesta kuntatyyppien välisiin eroihin 90 6.6 Tutkimustulosten yleistettävyydestä ja luotettavuudesta 91 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTAA 95 8 LOPUKSI 99 LÄHTEET 101 LIITTEET 108
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden taloudellinen resurssointi ja sen vastaavuus kunnan palvelutarpeeseen vaikuttavat kuntalaisten arvioihin kotikuntansa sosiaali- ja terveyspalveluista. Tutkimuksen kohteena olivat sosiaalipalveluista lasten päivähoito sekä vanhustenhuolto ja terveyspalveluista terveyskeskuksen lääkäripalvelut sekä vuodeosastohoito.
Aineistona käytettiin Efektian teettämää kaupunkipalvelututkimusta vuodelta 2001. Kaupunkipalvelututkimuksessa Efektia Oy:n laatima kyselylomake asukkaiden kuntapalveluita ja hallintoa koskevien mielipiteiden selvittämiseksi lähetettiin satunnaisotannalla vapaaehtoisesti mukana olevien 33 kunnan 18-70-vuotiaille asukkaille. Kysely lähetettiin yhteensä 26 300 kuntalaiselle ja vastausprosentti oli 50,7 %.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisilla tutkimusmenetelmillä. Yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla pyrittiin selvittämään, miten kuntalaisten antavat arviot lasten päivähoidosta, vanhustenhuollosta sekä terveyskeskuksen lääkäripalveluista ja vuodeosastohoidosta erosivat toisistaan. Lisäksi tarkasteltiin, näkyykö taloudellisten voimavarojen oikea kohdentuvuus kuntalaisten arvioissa. Kuntien vertailemiseksi tutkimuksessa mukana olleet kunnat jaettiin väestörakenteen ja väestön terveydentilan muodostaman palveluiden tarpeen ja palveluihin käytettyjen taloudellisten varojen perusteella neljään eri kuntatyyppiin. Tyypittely tehtiin jokaisen tutkittavan palvelun osalta erikseen. Vertailuun mukaan otetut kunnat eivät olleet kaikissa palveluissa samat, koska väestörakenne ja eri palveluihin käytetyt taloudelliset varat vaihtelivat kunnittain. Eroja tarkasteltiin ensin niin, että mukana olivat kaikki kyselyyn vastanneet. Vertailu toistettiin uudelleen niin, että mukana oli vain perus-, kansa- tai keskikoulun käyneiden antamat vastaukset. Tällä pyrittiin poistamaan mahdollinen korkeamman koulutuksen mukanaan tuoma kriittisyys palveluihin.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että taloudellisten voimavarojen suuntaaminen tarvittaviin palveluihin ei näytä selkeästi vaikuttavan siihen, miten kuntalaiset kotikuntansa sosiaali- ja terveyspalveluita arvioivat. Joidenkin yksittäisten kuntien kohdalla yhteys taloudellisen resurssoinnin riittävyyden ja arvioiden välillä saattaa olla olemassa, mutta laajemmin tarkasteltuna tällaista yhteyttä ei näytä olevan. Tutkituista palveluista parhaimman kokonaisarvion saavat terveyskeskuksen lääkäripalvelut ja huonoimman terveyskeskuksen vuodeosastohoito. Kuntatyyppien välillä on eroja tutkittavista palveluista annetuissa arvioissa. Nämä erot ovat myös tilastollisesti erittäin merkitseviä sekä kaikilla vastaajilla tarkasteltuna että koulutus vakioituna. Koulutuksen vakiointi muuttaa hieman kokonaiskuvaa palvelua koskevista arvioista, mutta kuntatyyppien väliset erot eivät silti näytä selittyvän sillä, miten hyvin kuntien taloudellisten voimavarojen suuntaaminen eri palveluihin vastaa kunnissa vallitsevaa väestöpohjaista palvelutarvetta. Kuntatyyppien eroja selkeämmin tuloksista erottuvatkin yksittäisten kuntien väliset erot. Esimerkiksi kriittisiä kuntia ovat Kemi, Järvenpää ja Kerava, jotka päivähoitoa lukuun ottamatta saavat huonoimmat arviot kaikista tutkituista palveluista.
Koska taloudellisten voimavarojen ja palveluiden tarpeen vastaavuus ei näytä suoraan vaikuttavan kuntalaisten antamiin arvioihin, voisi mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olla esímerkiksi sen selvittäminen, miten eri taustamuuttujat vaikuttavat kuntalaisten arvioihin. Omassa tutkimuksessa tarkastelin taustamuuttujana vain koulutuksen vaikutusta. Tutkia voisi kuitenkin myös esimerkiksi iän, sukupuolen ja ammattiaseman vaikutusta mielipiteisiin Tässä tutkimuksessa käytettyä tutkimusasetelmaa voisi myös ”jalostaa”. Mukaan voisi ottaa suuremman kuntajoukon, joka edustaisi tasaisesti eri puolia Suomesta. Mielipiteitä voisi myös tarkastella tarkempien kysymysten avulla, jotta selviäisi, mitkä palvelut tai palvelutoiminnan osat ovat ongelmallisia.
Avainsanat: taloudellinen resurssointi, palveluiden tarve, kuntalaisten mielipide, hyvinvointikunta lasten päivähoito, vanhustenhuolto, lääkäripalvelut, vuodeosastohoito
Aineistona käytettiin Efektian teettämää kaupunkipalvelututkimusta vuodelta 2001. Kaupunkipalvelututkimuksessa Efektia Oy:n laatima kyselylomake asukkaiden kuntapalveluita ja hallintoa koskevien mielipiteiden selvittämiseksi lähetettiin satunnaisotannalla vapaaehtoisesti mukana olevien 33 kunnan 18-70-vuotiaille asukkaille. Kysely lähetettiin yhteensä 26 300 kuntalaiselle ja vastausprosentti oli 50,7 %.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisilla tutkimusmenetelmillä. Yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla pyrittiin selvittämään, miten kuntalaisten antavat arviot lasten päivähoidosta, vanhustenhuollosta sekä terveyskeskuksen lääkäripalveluista ja vuodeosastohoidosta erosivat toisistaan. Lisäksi tarkasteltiin, näkyykö taloudellisten voimavarojen oikea kohdentuvuus kuntalaisten arvioissa. Kuntien vertailemiseksi tutkimuksessa mukana olleet kunnat jaettiin väestörakenteen ja väestön terveydentilan muodostaman palveluiden tarpeen ja palveluihin käytettyjen taloudellisten varojen perusteella neljään eri kuntatyyppiin. Tyypittely tehtiin jokaisen tutkittavan palvelun osalta erikseen. Vertailuun mukaan otetut kunnat eivät olleet kaikissa palveluissa samat, koska väestörakenne ja eri palveluihin käytetyt taloudelliset varat vaihtelivat kunnittain. Eroja tarkasteltiin ensin niin, että mukana olivat kaikki kyselyyn vastanneet. Vertailu toistettiin uudelleen niin, että mukana oli vain perus-, kansa- tai keskikoulun käyneiden antamat vastaukset. Tällä pyrittiin poistamaan mahdollinen korkeamman koulutuksen mukanaan tuoma kriittisyys palveluihin.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että taloudellisten voimavarojen suuntaaminen tarvittaviin palveluihin ei näytä selkeästi vaikuttavan siihen, miten kuntalaiset kotikuntansa sosiaali- ja terveyspalveluita arvioivat. Joidenkin yksittäisten kuntien kohdalla yhteys taloudellisen resurssoinnin riittävyyden ja arvioiden välillä saattaa olla olemassa, mutta laajemmin tarkasteltuna tällaista yhteyttä ei näytä olevan. Tutkituista palveluista parhaimman kokonaisarvion saavat terveyskeskuksen lääkäripalvelut ja huonoimman terveyskeskuksen vuodeosastohoito. Kuntatyyppien välillä on eroja tutkittavista palveluista annetuissa arvioissa. Nämä erot ovat myös tilastollisesti erittäin merkitseviä sekä kaikilla vastaajilla tarkasteltuna että koulutus vakioituna. Koulutuksen vakiointi muuttaa hieman kokonaiskuvaa palvelua koskevista arvioista, mutta kuntatyyppien väliset erot eivät silti näytä selittyvän sillä, miten hyvin kuntien taloudellisten voimavarojen suuntaaminen eri palveluihin vastaa kunnissa vallitsevaa väestöpohjaista palvelutarvetta. Kuntatyyppien eroja selkeämmin tuloksista erottuvatkin yksittäisten kuntien väliset erot. Esimerkiksi kriittisiä kuntia ovat Kemi, Järvenpää ja Kerava, jotka päivähoitoa lukuun ottamatta saavat huonoimmat arviot kaikista tutkituista palveluista.
Koska taloudellisten voimavarojen ja palveluiden tarpeen vastaavuus ei näytä suoraan vaikuttavan kuntalaisten antamiin arvioihin, voisi mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olla esímerkiksi sen selvittäminen, miten eri taustamuuttujat vaikuttavat kuntalaisten arvioihin. Omassa tutkimuksessa tarkastelin taustamuuttujana vain koulutuksen vaikutusta. Tutkia voisi kuitenkin myös esimerkiksi iän, sukupuolen ja ammattiaseman vaikutusta mielipiteisiin Tässä tutkimuksessa käytettyä tutkimusasetelmaa voisi myös ”jalostaa”. Mukaan voisi ottaa suuremman kuntajoukon, joka edustaisi tasaisesti eri puolia Suomesta. Mielipiteitä voisi myös tarkastella tarkempien kysymysten avulla, jotta selviäisi, mitkä palvelut tai palvelutoiminnan osat ovat ongelmallisia.
Avainsanat: taloudellinen resurssointi, palveluiden tarve, kuntalaisten mielipide, hyvinvointikunta lasten päivähoito, vanhustenhuolto, lääkäripalvelut, vuodeosastohoito