Sukunimimuutoksen merkitykset.

Abstract

Tutkimuksen aihe on sukunimenmuutoksen merkitykset nimenmuuttajan näkökulmasta tarkasteltuna. Sukunimenmuutoksella ei tarkoiteta avioliiton solmimisen yhteydessä tehtävää sukunimenmuutosta, vaikka se on ylivoimaisesti yleisin tapa muuttaa sukunimeä. Sen sijaan sukunimenmuutoksella tarkoitetaan joko ilmoitus- tai hakemusmenettelyllä tehtävää sukunimenmuutosta tai aikaisempaa vastaavaa nimenmuutoskäytäntöä. Ilmoitusmenettely on tietyissä nimenmuutostapauksissa mahdollinen kirjallinen ja maksuton ilmoitus maistraatille. Hakemusmenettelyn vaativat kaikki muut kuin ilmoitusmenettelyn pariin määritellyt tapaukset.

Nimenmuutoksia on tutkittu nimistöntutkimuksen ja nimioikeuden parissa. Aikaisemmin tehdyt tutkimukset eivät kuitenkaan kertoneet siitä, mitä merkityksiä sukunimenmuutos saa nimenmuuttajan elämässä. Tutkielmassa tarkastellaan mallitarinoiden ja kulttuuristen jäsennysten avulla entisen sukunimen ongelmaa ja uudella nimellä haettavaa ratkaisua. Myös nimenmuuttajien tekemät sukunimivalinnat ovat tarkastelun kohteena. Lisäksi tutkielmaan sisältyy lyhyt katsaus sukunimen ja sukunimenmuutoksen historiaan. Katsauksen tarkoitus on hahmottaa erilaisia nimenmuuttajasukupolvia ja nimenmuutosten sosiaalis-yhteiskunnallista taustaa. Laadullinen aineisto on kerätty haastattelemalla kahtatoista sukunimeään muuttanutta henkilöä. Haastateltavista kaksi on vaihtanut sukunimenmuutoksen yhteydessä myös etunimensä.

Tavallinen peruste sukunimenmuutokselle on avioero. Näin myös tutkielmaa varten kerätyssä aineistossa. Muita aineistossa esiintyviä perusteita ovat sukunimen yleisyydestä aiheutuva haitta ja muu sukunimen kantajalleen aiheuttama haitta. Aineiston mukaan nimenmuutoksen merkitykset ovat moninaisia, monitasoisia ja muuntuvia. Nimenmuutos nähdään elämän käännekohdaksi, jolloin se edustaa uudistumista, menneisyyden jättämistä, itsensä löytämistä ja henkistä kasvua. Nimenmuutos nähdään myös massasta irtautumiseksi, yksilöksi syntymiseksi ja ylimääräisistä sosiaalisista taakoista vapautumiseksi. Nimenmuutokseen liittyy sekä pyrkimystä eron tekemiseen, liittymiseen että pyrkimystä erottautumiseen.

Nimivalinnassa arvostetaan vanhaa ja perinteikästä sukunimeä, mutta myös uutta ja ”puhdasta”. Harvinainen, erilainen ja erottautuva sukunimi on arvostuksissa korkealla. Sukunimen halutaan olevan sellainen, ettei se ole väännettävissä kantajalleen epäedulliseen muotoon. Mielihyvää tuottaa sukunimen sopiva sanallinen merkitys, nimen soinnillisuus ja visuaalisuus sekä etu- ja sukunimen muodostama harmoninen kokonaisuus.

Yhteiskunnan muuttuessa sukunimenmuutosten logiikka on muuttunut: kollektiivisilla ja ulkoisilla syillä perustelluista sukunimenmuutoksista on siirrytty yksilöllisiin ja sisäisillä syillä perusteltuihin sukunimenmuutoksiin. Vaikka sukunimi on edelleen yhteisöllinen tunnusmerkki, on se yhä vahvemmin myös yksilön symboli ja kantajansa tuotemerkki. Sukunimi ei ole sukunimensä vaihtamalla vaihtaneille mikään itsestäänselvyys vaan pitkän harkinnan tulos.