Mitä köyhyys on? Köyhyyden kulttuurisista jäsennyksistä subjektiivisiin merkityksiin
KALLIO, MERJA (2003)
2003
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-05-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11758
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11758
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 9 2.1 LYHYT JOHDATUS KÖYHYYDEN MITTAAMISEEN TILASTOIMALLA 9 2.2 SUBJEKTIIVISET KÖYHYYSKYSYMYKSET ONGELMALLINEN AIHEALUE 13 2.2.1 Ratkaisuyritys köyhyyden subjektiiviseen mittaamiseen - YK:n määritelmät 16 3. SOSIAALINEN KONSTRUKTIONISMI TUTKIELMAN VIITEKEHYKSENÄ 19 4. TUTKIMUSPROSESSI 24 4.1 EU-SILC JA SUBJEKTIIVISET KÖYHYYSKYSYMYKSET 24 4.1.1 SILC-lomakkeen subjektiivisten köyhyyskysymysten tarkoituksista - ratkaisuyrityksen hataruus 25 4.2 LOMAKETUTKIMUKSEN ESITESTAUSMENETELMÄT AINEISTONKERUUN TAUSTALLA 28 4.2.1 Surveyvastaaminen kognitiivisena tehtävänä 28 4.2.2 Kysely-vastaamisprosessi kommunikaationa 29 4.3 HAASTATTELUT 32 4.3.1 Haastateltavien hankkiminen 33 4.3.2 Haastattelujen kulku 36 4.4 ESITESTAUKSEN TULOKSIA 37 4.5 POHDINTAA 38 4.5.1 Aineiston ja teorian yhteensopivuus tämän työn kannalta 38 4.5.2 Aineiston saturaatiopisteestä 40 5. ANALYYSIN VÄLINEET 42 5.1 KULTTUURISTEN JÄSENNYSTEN ANALYYSI 42 5.1.1 Aikaisempaa tutkimusta 45 5.1.2 Moraalijärjestyksen uusintaminen 47 5.2 SUBJEKTIPOSITIOT JA SUBJEKTIIVISET MERKITYKSET 50 6. KÖYHYYDEN KULTTUURINEN MONIULOTTEISUUS 53 6.1 KÖYHYYTTÄ KUVAAVAT KULTTUURISET JÄSENNYKSET 56 6.1.1 Eksistentiaalinen jäsennys 56 6.1.2 Globaalijäsennys 62 6.1.3 Aineellisen realismin jäsennys 67 6.2 KÖYHYYTTÄ SELITTÄVÄT KULTTUURISET JÄSENNYKSET 73 6.2.1 Persoonallisuuden ominaisuuksilla selittäminen 74 6.2.2 Lähtökohdilla selittäminen 76 6.2.3 Rakennejäsennys 81 7. RISTIRIITAISIA VAI YHTEENKIETOUTUNEITA JÄSENNYKSIÄ? 88 8. KULTTUURISESTA KÖYHYYSPUHEESTA EROTTAUTUMISEN KEINOJA HENKILÖKOHTAISINA RATKAISUINA 95 8.1 AKTIIVINEN YKSILÖTOIMIJA 97 8.2 HENKISESTI RIKAS 100 8.3 KÖYHÄ JA EI 104 9. YHTEENVETO TULOKSISTA 111 10. LOPUKSI 117 11. LÄHTEET 125 Muut lähteet: 134 12. LIITTEET 135 Liite 1. Haastatteluprotokolla 135 Liite 2. Näyttökortit 144 Liite 3. Yhteydenottokirje 149
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on kulttuurinen ja subjektiivinen köyhyys. Tarkastelen köyhyyttä laadullisesti sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta. Tutkielmani ongelmanasettelu lähtee siitä problematiikasta, että köyhyyden määrittelemisestä ja mittaamisesta ei ole päästy konsensukseen. Tarkoitukseni on tarkastella millaisena köyhyys näyttäytyy arkipuheessa ja miten aineistoni puhujat positioituvat suhteessa köyhyyspuhetapoihin. Aineistoni keräsin Tilastokeskuksessa EU-SILC -lomakkeen subjektiivista köyhyyttä mittaavien kysymysten ymmärrettävyyden testausprojektissa. Aineistoni haastattelut sisältävät kognitiivisen kysymysten ymmärrettävyyttä testaavan osuuden sekä diskursiivisemman teemahaastattelun. Haastatteluja on yhteensä 15.
Analyyttisinä välineinä käytin kulttuuristen jäsennysten eli puhetapojen analyysia, subjektipositioiden etsimistä sekä moraalijärjestyksen analysointia. Tein myös päätelmiä haastateltavien rakentamista subjektiivisista merkityksistä. Analyysin perusteella erotin köyhyyspuheesta kuusi jäsennystä ja niitä vastaavat subjektipositiot. Köyhyyttä kuvaavat jäsennykset ovat eksistentiaalinen jäsennys (rikkauden sokeuttava positio vs. henkisesti rikkaan positio), globaalijäsennys (todella köyhän, nälkäänäkevän positiot) ja aineellisen realismin jäsennys (sosiaalitoimiston asiakkaan positio). Köyhyyttä selittävät jäsennykset ovat persoonallisuudella selittäminen (laiskan ja luovuttajan positiot), lähtökohdilla selittäminen (lähtökohdista ohjautuvan positio) ja rakennejäsennys (viattoman uhrin positio). Köyhyys näyttäytyi aineistossani asiana, joka siirrettiin puheessa toisaalle, pois henkilökohtaiselta alueelta. Sidoin haastateltavien käyttämiä jäsennyksiä myös ”objektiiviseen” maailmaan, eli heidän ilmoittamiinsa bruttotuloihin. Haastateltavien ”objektiivinen” tilanne (pienituloisuus/paremmin toimeen tuleminen) vaikutti siihen, mihin jäsennyksiin he sitoutuivat ja millaisiin positioihin samastuivat. Näin aineistoni pienituloisimmatkaan vastaajat eivät sitoutuneet köyhän positioihin vaan rakensivat tilanteestaan uusia merkityksiä, kiinnittyen esimerkiksi henkisesti rikkaan positioon tai aktiivisen yksilötoimijan positioon.
Arkisen köyhyyspuheen voi nähdä moraalisesti sävyttyneenä. Köyhyyden kulttuuriset selitysmallit ja subjektipositiot ovat moraalisesti latautuneita, jotka eivät houkuttele köyhän positioon. Omaa tilannetta pyritäänkin ”normalisoimaan” erottautumalla kulttuurisesta köyhyyspuheesta. Näin yksilöiden subjektiivisesti rakentamat merkitykset omasta tilanteestaan eivät välttämättä ole sitä, millaisena tilastot sen näyttävät.
Avainsanat: subjektiivinen köyhyys, kulttuurinen jäsennys, subjektipositio, moraalijärjestys
Analyyttisinä välineinä käytin kulttuuristen jäsennysten eli puhetapojen analyysia, subjektipositioiden etsimistä sekä moraalijärjestyksen analysointia. Tein myös päätelmiä haastateltavien rakentamista subjektiivisista merkityksistä. Analyysin perusteella erotin köyhyyspuheesta kuusi jäsennystä ja niitä vastaavat subjektipositiot. Köyhyyttä kuvaavat jäsennykset ovat eksistentiaalinen jäsennys (rikkauden sokeuttava positio vs. henkisesti rikkaan positio), globaalijäsennys (todella köyhän, nälkäänäkevän positiot) ja aineellisen realismin jäsennys (sosiaalitoimiston asiakkaan positio). Köyhyyttä selittävät jäsennykset ovat persoonallisuudella selittäminen (laiskan ja luovuttajan positiot), lähtökohdilla selittäminen (lähtökohdista ohjautuvan positio) ja rakennejäsennys (viattoman uhrin positio). Köyhyys näyttäytyi aineistossani asiana, joka siirrettiin puheessa toisaalle, pois henkilökohtaiselta alueelta. Sidoin haastateltavien käyttämiä jäsennyksiä myös ”objektiiviseen” maailmaan, eli heidän ilmoittamiinsa bruttotuloihin. Haastateltavien ”objektiivinen” tilanne (pienituloisuus/paremmin toimeen tuleminen) vaikutti siihen, mihin jäsennyksiin he sitoutuivat ja millaisiin positioihin samastuivat. Näin aineistoni pienituloisimmatkaan vastaajat eivät sitoutuneet köyhän positioihin vaan rakensivat tilanteestaan uusia merkityksiä, kiinnittyen esimerkiksi henkisesti rikkaan positioon tai aktiivisen yksilötoimijan positioon.
Arkisen köyhyyspuheen voi nähdä moraalisesti sävyttyneenä. Köyhyyden kulttuuriset selitysmallit ja subjektipositiot ovat moraalisesti latautuneita, jotka eivät houkuttele köyhän positioon. Omaa tilannetta pyritäänkin ”normalisoimaan” erottautumalla kulttuurisesta köyhyyspuheesta. Näin yksilöiden subjektiivisesti rakentamat merkitykset omasta tilanteestaan eivät välttämättä ole sitä, millaisena tilastot sen näyttävät.
Avainsanat: subjektiivinen köyhyys, kulttuurinen jäsennys, subjektipositio, moraalijärjestys