Perhe-elämän muutokset rakkausviihteen keinoin. Nainen naisena, vaimona ja äitinä Anni Polvan ja Enni Mustosen teoksissa.
ARONEN, MARI-ANNE (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
ARONEN, MARI-ANNE
2003
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2003-05-08Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan perhe-elämässä 1950-luvulta 1980-luvulle tapahtuneita muutoksia ja niiden ilmenemistä rakkausviihteessä. Käsiteltävinä on kaksi Anni Polvan teosta 1950-luvulta, Minäkö muka mustasukkainen! ja Mieheni on uskoton, sekä Kirsi Mannisen Enni Mustosen nimellä julkaistut Vasikantanssi ja Toinen kevät 1980-luvulta.
Lähestymistapaa voisi kutsua feministis-sosiologiseksi. Perheessä tapahtuneita muutoksia tarkastellaan pitkälti naisen aseman kannalta. Suomalaisessa yhteiskunnassa 1960- ja 70-luvuilla tapahtunut rakennemuutos on oleellisesti muuttanut naisen asemaa perheessä ja myös työelämässä. Tutkielmassa etsitään vastauksia siihen, millä tavalla Polvan 1950-luvun perheenäiti ja hänen maailmansa eroaa Mustosen 80-luvun naisen ja perheenäidin maailmasta.
Naisen aseman muuttumista tarkastellaan käytännössä mm. yksilöistymisen käsitteen avulla. Esille nostetaan kysymyksiä naisen subjektiudesta/objektiudesta mieheen nähden. Lisäksi tarkastellaan naisen lukuisia rooleja ja identiteettejä sekä niiden rakentumista. Identiteettikysymyksiä käsitellään lähinnä Mustosen teosten osalta käyttäen apuna mm. Pertti Karkaman näkemyksiä yksilöistymisestä ja yksilöistymisprosessista.
Koska tutkittava aineisto on rakkausviihdettä, ei vältytä stereotypian käsitteeltäkään. Stereotypioiden ja niiden käytön merkitystä rakkausviihteessä ja naisen aseman kuvaamisessa pohditaan Anni Polvan teosten avulla. Vastauksia etsitään tukeutuen lähinnä Riitta Niskasen tutkimustuloksiin, joita on saatu tarkastelemalla ihmiskuvaa 1950-luvun suomalaisissa julisteissa.
Viimeinen käsittelyosan pääluku erittelee vielä suppeasti äitiyttä tutkittavissa teoksissa. Äitiys on merkittävästi naista leimaavaa (positiivisesti taikka negatiivisesti). Lisäksi äitiys rakentaa naisen identiteettiä. Äitiyttä tarkastellaan äitimyytin ja sitä kautta todellisen äitiyden ajatuksen kautta. Esille nousee myös käsitys äitiydestä ruumiillisena ja muistamiseen liittyvänä.
Lähestymistapaa voisi kutsua feministis-sosiologiseksi. Perheessä tapahtuneita muutoksia tarkastellaan pitkälti naisen aseman kannalta. Suomalaisessa yhteiskunnassa 1960- ja 70-luvuilla tapahtunut rakennemuutos on oleellisesti muuttanut naisen asemaa perheessä ja myös työelämässä. Tutkielmassa etsitään vastauksia siihen, millä tavalla Polvan 1950-luvun perheenäiti ja hänen maailmansa eroaa Mustosen 80-luvun naisen ja perheenäidin maailmasta.
Naisen aseman muuttumista tarkastellaan käytännössä mm. yksilöistymisen käsitteen avulla. Esille nostetaan kysymyksiä naisen subjektiudesta/objektiudesta mieheen nähden. Lisäksi tarkastellaan naisen lukuisia rooleja ja identiteettejä sekä niiden rakentumista. Identiteettikysymyksiä käsitellään lähinnä Mustosen teosten osalta käyttäen apuna mm. Pertti Karkaman näkemyksiä yksilöistymisestä ja yksilöistymisprosessista.
Koska tutkittava aineisto on rakkausviihdettä, ei vältytä stereotypian käsitteeltäkään. Stereotypioiden ja niiden käytön merkitystä rakkausviihteessä ja naisen aseman kuvaamisessa pohditaan Anni Polvan teosten avulla. Vastauksia etsitään tukeutuen lähinnä Riitta Niskasen tutkimustuloksiin, joita on saatu tarkastelemalla ihmiskuvaa 1950-luvun suomalaisissa julisteissa.
Viimeinen käsittelyosan pääluku erittelee vielä suppeasti äitiyttä tutkittavissa teoksissa. Äitiys on merkittävästi naista leimaavaa (positiivisesti taikka negatiivisesti). Lisäksi äitiys rakentaa naisen identiteettiä. Äitiyttä tarkastellaan äitimyytin ja sitä kautta todellisen äitiyden ajatuksen kautta. Esille nousee myös käsitys äitiydestä ruumiillisena ja muistamiseen liittyvänä.