Kohti keskustelevaa journalismia. Kansalaisjournalismin kokeilua. Kritiikkiä ja arviointia.
AHVA, LAURA (2003)
AHVA, LAURA
2003
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-05-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11733
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11733
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 3 1.1. MITÄ ON GRADUN TAUSTALLA? 3 1.2. TYÖN TAVOITTEET JA RAKENNE 3 1.3. KIITOKSET 4 2. MITÄ ON KANSALAISJOURNALISMI? 5 2.1. KANSALAISJOURNALISMIN IDEAN JUURET 5 2.2. KANSALAISJOURNALISMILIIKKEEN ALKU JA KOKEILUPROJEKTIT 8 2.3. DEMOKRATIAKÄSITE 9 2.4. SUHDE YLEISÖÖN 10 2.5. JOURNALISMIN JA TOIMITTAJIEN ROOLI 12 2.6. KANSALAISJOURNALISMI TUTKIMUKSENA 14 3. KANSALAISJOURNALISMIN KONTEKSTIT 17 3.1. MIKSI JUURI TÄSSÄ AJASSA? 17 3.2. IDEAN SIIRRETTÄVYYS SUOMEEN 19 3.3. KOKEILUJA SUOMESSA 22 4. KANSALAISJOURNALISMI KRITIIKIN SILMÄSSÄ 25 4.1. DEMOKRATIAN JA KESKUSTELUN LÄHEINEN SUHDE 25 4.2. LEHDISTÖN RIIPPUMATTOMUUS UHATTUNA 27 4.3. KESKUSTELEVAN JOURNALISMIN KRITIIKKIÄ 28 4.4. TEORIAN JA TUTKIMUKSEN KRITIIKKIÄ 30 4.5. KRITIIKIN POHDINTAA 32 4.6. KYSYMYSTEN ASETTELU 37 5. YHTEEN ÄÄNEEN! KOKEILU LOHJALLA 38 5.1. MIELENTERVEYSSEURAN VIITEKEHYS HANKKEELLE 38 5.2. ALKUMETRIT LOHJALLA 41 5.3. KESKUSTELIJOIDEN KOKOAMINEN 42 5.4. RYHMIEN KOKOONPANO JA KOKOONTUMISET 44 5.5. TUTKIMUSAINEISTO 45 6. KESKUSTELU KANSALAISJOURNALISMIN POHJANA 46 6.1. KESKUSTELUJEN SISÄLLÖSTÄ 46 6.2. KYTKÖKSET, ARVOT JA PAIKALLISUUS 51 6.3. KESKUSTELIJOIDEN ROOLIT 53 6.4. KESKUSTELUJEN KIELI JA TYYLI 56 6.5. MIKÄ VAIKEUTTI KESKUSTELUJA? 58 6.6. MILLAISEN POHJAN KESKUSTELU LUO KANSALAISJOURNALISMILLE? 62 7. JOURNALISMIN JA KANSALAISVAIKUTTAMISEN RAJA 65 7.1. ERILAISET LÄHTÖKOHDAT KANSALAISJOURNALISMIIN 65 7.2. VAIKUTTAMINEN KESKEISENÄ TEEMANA 68 7.3. JOURNALISMI VAIKUTTAMISEN KANAVANA 69 7.4. MIKSI KOKEILU SUUNTAUTUI VAIKUTTAMISEEN? 73 8. KESKUSTELEVAN JOURNALISMIN KOKEILUA 75 8.1. RYHMÄN ESITTÄMÄT IDEAT JA NIIDEN VASTAANOTTO 75 8.2. UUSI JUTUNTEKOTAPA 78 8.3. KESKUSTELUN POHJALTA KIRJOITTAMINEN 81 8.4. LÄNSI-UUSIMAASSA JULKAISTUT JUTUT 83 8.5. VOIKO KESKUSTELEVA JOURNALISMI TOIMIA? 86 9. TOIMINTATUTKIMUKSEN ARVIOINTIA 88 9.1. KANSALAISJOURNALISMIN TEORIA TAUSTANA 88 9.2. OMA ROOLI TUTKIMUSPROSESSISSA 89 9.3. MITÄ TUTKIMUSPROSESSI OPETTI? 92 10. LOPPUPÄÄTELMÄT 95 LÄHTEET 99 LIITTEET 104
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aiheena on kansalaisjournalismin kokeileminen ja arvioiminen. Työn taustalla on Suomen Mielenterveysseuran kansalaisjournalismikokeilu, jossa olin mukana projektityöntekijänä talvella 2001 - 2002. Lohjalla toteutetussa kokeilussa kerättiin yhteen kaksi tavallisista lohjalaisista muodostunutta pienryhmää, jotka kokoontuivat keskustelemaan heille tärkeistä aiheista teemalla "hyvä elämä". Keskustelujen pohjalta kirjoitettiin juttuja paikalliseen lehteen, Länsi-Uusimaahan.
Tämän tutkielman tarkoituksena on esitellä kansalaisjournalismia sekä idean kannattajien että sen vastustajien näkökulmasta ja arvioida näitä ajatuksia Lohjan kansalaisjournalismikokeilun valossa. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitä kansalaisjournalismi on ja miten sitä voi soveltaa suomalaisessa ympäristössä. Tutkimusaineistoni koostuu ryhmän käymistä keskusteluista, kokeilun aikana kirjoitetuista lehtijutuista, keskustelijoiden ja toimituksen antamasta palautteesta sekä omista kokemuksistani.
Kansalaisjournalismitutkimus on toimintatutkimuksen muoto, jossa tekemällä ja kokeilemalla koetetaan saada aikaan muutos tutkittavassa kohteessa ja samalla myös tietoa tästä kohteesta. Toimintatutkimuksen idea toteutui Lohjalla, kun lähdin itse mukaan ryhmäläisten kokoontumisiin.
Lohjan kokeilun perusteella kansalaiset ovat halukkaita ja kykeneviä julkiseen keskusteluun, kun heille annetaan siihen mahdollisuus. Merkillepantavaa on myös ihmisten halu käydä arvokeskustelua. Keskustelut eivät kuitenkaan aina toimi mutkattomasti, sillä tasa-arvoiselta näyttävä keskustelu saattaa vaimentaa alleen ryhmän sisäisiä, marginaalisia ääniä. Silti keskusteluryhmät muodostavat rikkaan ja kansalaisen näkökulmaa avaavan pohjan journalismille.
Lohjan projekti tarjoaa käsitykseni mukaan ensimmäisen suomalaisen esimerkin järjestön ja lehden yhteisestä kansalaisjournalismihankkeesta. Lohjan kokeiluun lähdettiin ennakkoluulottomasti, vaikka näkökulmat kansalaisjournalismiin olivatkin erilaiset. Mielenterveysseuran näkemys painotti vaikuttamisen mahdollisuutta, kun taas Länsi-Uusimaassa oltiin epäilevämpiä siitä, mikä on lehden rooli, jos keskustelut kehittyvät kansanliikkeeksi.
Uudentyyppisen journalismin kokeileminen osoittautui haastavaksi tehtäväksi. Lohjalla kävi ilmi, että hyvän keskustelun ja hyvän lehtijutun suhde ei ole yksiselitteinen. Olennaista on kuitenkin se, että kokeilemalla uutta voi saada selvää myös nykyjournalismin tavoista ja käytännöistä. Muun muassa tehokkuusajattelu sekä asiantuntija- ja virkamieslähteiden käyttö ovat edelleen kiinteä osa suomalaista toimituskäytäntöä.
Tutkimusprosessi opetti, että toimintatutkimuksessa myös tutkija joutuu pohtimaan omia käsityksiään ja omaa rooliaan. Lohjan kokemukset vahvistivat käsitystäni siitä, että kansalaisjournalismin ideaa kannattaa kokeilla käytännössä. Vasta toiminnan kautta voi havaita kansalaisten innostuksen sekä tarpeen vaihtoehtoisille vaikuttamisen tavoille.
Harkitsevan keskustelun aikaansaamiseen ja toimivan julkison luomiseen vaaditaan niin järjestäjien kuin keskustelijoidenkin pitkää sitoutumista. Keskustelevaan journalismiin siirtyminen vaatii puolestaan journalisteilta kekseliäisyyttä ja paneutumista. Kansalaisjournalismia voisi jatkossa kehittää tekemällä keskusteluryhmistä avoimempia ja hyödyntämällä jo olemassa olevia vaihtoehtoisia julkisuuksia, sen sijaan että kokeiluissa muodostetaan täysin uusia ryhmiä.
Tämän tutkielman tarkoituksena on esitellä kansalaisjournalismia sekä idean kannattajien että sen vastustajien näkökulmasta ja arvioida näitä ajatuksia Lohjan kansalaisjournalismikokeilun valossa. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitä kansalaisjournalismi on ja miten sitä voi soveltaa suomalaisessa ympäristössä. Tutkimusaineistoni koostuu ryhmän käymistä keskusteluista, kokeilun aikana kirjoitetuista lehtijutuista, keskustelijoiden ja toimituksen antamasta palautteesta sekä omista kokemuksistani.
Kansalaisjournalismitutkimus on toimintatutkimuksen muoto, jossa tekemällä ja kokeilemalla koetetaan saada aikaan muutos tutkittavassa kohteessa ja samalla myös tietoa tästä kohteesta. Toimintatutkimuksen idea toteutui Lohjalla, kun lähdin itse mukaan ryhmäläisten kokoontumisiin.
Lohjan kokeilun perusteella kansalaiset ovat halukkaita ja kykeneviä julkiseen keskusteluun, kun heille annetaan siihen mahdollisuus. Merkillepantavaa on myös ihmisten halu käydä arvokeskustelua. Keskustelut eivät kuitenkaan aina toimi mutkattomasti, sillä tasa-arvoiselta näyttävä keskustelu saattaa vaimentaa alleen ryhmän sisäisiä, marginaalisia ääniä. Silti keskusteluryhmät muodostavat rikkaan ja kansalaisen näkökulmaa avaavan pohjan journalismille.
Lohjan projekti tarjoaa käsitykseni mukaan ensimmäisen suomalaisen esimerkin järjestön ja lehden yhteisestä kansalaisjournalismihankkeesta. Lohjan kokeiluun lähdettiin ennakkoluulottomasti, vaikka näkökulmat kansalaisjournalismiin olivatkin erilaiset. Mielenterveysseuran näkemys painotti vaikuttamisen mahdollisuutta, kun taas Länsi-Uusimaassa oltiin epäilevämpiä siitä, mikä on lehden rooli, jos keskustelut kehittyvät kansanliikkeeksi.
Uudentyyppisen journalismin kokeileminen osoittautui haastavaksi tehtäväksi. Lohjalla kävi ilmi, että hyvän keskustelun ja hyvän lehtijutun suhde ei ole yksiselitteinen. Olennaista on kuitenkin se, että kokeilemalla uutta voi saada selvää myös nykyjournalismin tavoista ja käytännöistä. Muun muassa tehokkuusajattelu sekä asiantuntija- ja virkamieslähteiden käyttö ovat edelleen kiinteä osa suomalaista toimituskäytäntöä.
Tutkimusprosessi opetti, että toimintatutkimuksessa myös tutkija joutuu pohtimaan omia käsityksiään ja omaa rooliaan. Lohjan kokemukset vahvistivat käsitystäni siitä, että kansalaisjournalismin ideaa kannattaa kokeilla käytännössä. Vasta toiminnan kautta voi havaita kansalaisten innostuksen sekä tarpeen vaihtoehtoisille vaikuttamisen tavoille.
Harkitsevan keskustelun aikaansaamiseen ja toimivan julkison luomiseen vaaditaan niin järjestäjien kuin keskustelijoidenkin pitkää sitoutumista. Keskustelevaan journalismiin siirtyminen vaatii puolestaan journalisteilta kekseliäisyyttä ja paneutumista. Kansalaisjournalismia voisi jatkossa kehittää tekemällä keskusteluryhmistä avoimempia ja hyödyntämällä jo olemassa olevia vaihtoehtoisia julkisuuksia, sen sijaan että kokeiluissa muodostetaan täysin uusia ryhmiä.