Komiikan kääntämisestä nuortenromaanissa. Esimerkkinä Leena Viljakaisen suomennos Olfin oidipuskompleksi. Christine Nöstlingerin teoksesta Olfi Obermeier und der Oidipus.
HAAPAKOSKI, SEIJA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HAAPAKOSKI, SEIJA
2003
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2003-04-24Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 5 2. KOOMINEN, HUUMORI JA KOMIIKKA 8 2.1 MÄÄRITTELEMISEN VAIKEUDESTA 8 2.2 HUUMORIA KAIKKI KOOMINEN? 9 2.3 KOMIIKKA – KOOMISEN KEINOT KÄYTÖSSÄ 11 2.4 KOOMISEN JA HUUMORIN SELITYSMALLEJA — MIKÄ MEITÄ HUVITTAA? 13 3. KIELELLISEN KOMIIKAN KEINOT 18 3.1 KIELEN RAKENTEILLA LEIKKIMISEEN PERUSTUVA KOMIIKKA 19 3.1.1 Äänteellinen samankaltaisuus ja sanamuunnokset 19 3.1.2 Sanasto 20 3.2 KIELENKÄYTTÖTILANTEISTA SYNTYVÄÄ KOMIIKKAA 21 3.2.1 Semanttinen yhteensopimattomuus – merkityssisältöjen ristiriita 22 3.2.2 Tulkinnanvaraista komiikkaa 23 3.2.3 Diskurssi 25 3.2.4 Rekisteri 26 4. KOMIIKAN KÄÄNTÄMISESTÄ 27 4.1 KÄÄNNETTÄVÄÄ JA KÄÄNTYMÄTÖNTÄ KOMIIKKAA 27 4.2 FORMAALINEN VS. FUNKTIONAALINEN EKVIVALENSSI 28 4.3 UNIVERSAALISTA KOMIIKASTA KIELELLISEEN KOMIIKKAAN – KÄÄNTÄMISEN HAASTEET 30 4.3.1 Universaali komiikka 30 4.3.2 Kulttuuriin tai kulttuurien erilaisuuteen perustuva komiikka 31 4.3.3 Sanaleikit 31 4.4 NUORTENROMAANIN KOMIIKAN KÄÄNTÄMISESTÄ 32 4.4.1 Tyyli- ja käyttäytymisnormit vaikuttamassa kääntämiseen 33 4.4.2 Karnevalististen piirteiden hillitseminen käännöksessä 34 4.4.3 Ambivalenttisten tekstien käännösongelmat 35 4.4.4 Kenelle käännän? 37 4.5 SOVELLETTAVIA KÄÄNNÖSSTRATEGIOITA 39 5. NORMIEN VAIKUTUS KOMIIKAN KÄÄNTÄMISEEN 45 5.1 KÄÄNTÄMISEN NORMIT 45 5.2 KOTOUTTAVA VAI VIERAANNUTTAVA KÄÄNNÖS? 46 5.3 ENNAKKONORMIT – MITÄ VALITAAN KÄÄNNETTÄVÄKSI 47 5.4 TUOTENORMIT – KOHDEKULTTUURIN ODOTUKSET 48 5.5 TOIMINTANORMIT – KÄÄNTÄJÄN PÄÄTÖKSET 49 5.6 MUUTTUVAT KÄÄNNÖSNORMIT 51 5.7 NORMEISTA POIKKEAMINEN 52 6. KÄÄNTÄJÄN KOMIIKAN KEINOJEN JÄLJILLE 55 6.1 TUTKIMUSAINEISTO 55 6. 2 ANALYYSIMENETELMÄT 56 7. KIELELLISTÄ KOMIIKKAA KIRJAILIJAN KYNÄSTÄ 58 7.1 KIRJAILIJAN KOMIIKAN TAUSTOJA 58 7.2 KIRJAILIJAN KOMIIKAN KEINOT 61 8. KÄÄNTÄJÄN KOMIIKAN KEINOT 66 8.1 KIELENRAKENTEILLA LEIKKIVÄN KOMIIKAN SUOMENNOSRATKAISUT 67 8.1.1 Morfologia: komiikkaa leikkimällä sanan osilla 68 8.1.2 Idiomi: osien erikseen tulkinnasta koomisuutta 69 8.1.3 Sanasto – kirjailijan luomat sanat 70 8.2 KIELENKÄYTTÖTILANTEISTA KUMPUAVAN KOMIIKAN KÄÄNTÄMISESTÄ 73 8.2.1 Semanttinen yhteensopimattomuus – merkityssisältöjen ristiriita 75 8.2.2 Vertaukset 76 8.2.3 H. P. Gricen keskustelun maksiimien rikkominen 81 8.2.4 Ironia 83 8.2.5 Diskurssi 84 8.3 KOMIIKKAA KIELEN REKISTEREILLÄ LEIKKIMÄLLÄ 84 8.3.1 Rekisterin osapuolet – ristiriita nuorten ja aikuisten kielenkäytön välillä 85 8.3.3 Komiikkaa rekisterieroista 88 9. YHTEENVETO JA POHDINTA 98 TUTKIMUSAINEISTO JA LÄHTEET 109 DEUTSCHE KURZFASSUNG
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan komiikan kääntämistä nuortenromaanissa. Tutkimusaineistona on itävaltalaisen Christine Nöstlingerin teos Olfi Obermeier und der Ödipus vuodelta 1984 ja Leena Viljakaisen suomennos Olfin oidipuskompleksi (1985). Työn lähtökohtana on ajatus, että kielellistä komiikkaa on mahdollista siirtää kielestä ja kulttuurista toiseen. Keskeiseksi nouseekin kysymys, miten tämä käytännössä tapahtuu. Koska komiikkaa luodaan tietoisesti, tutkimuksen kannalta on oleellista selvittää, mitä komiikan keinoja lähdetekstin kirjailija käyttää ja mihin näiden keinojen vaikutus perustuu. Suomentajan ratkaisujen taustaksi valotetaan käännösteoreetikkojen ajatuksia sekä komiikan että lasten- ja nuortenkirjallisuuden kääntämisestä.
Tutkielma perustuu vertailevaan lähde- ja kohdetekstin analyysiin, jossa pääpaino on suomentajan toiminnan kuvaamisella. Analyysissa keskityttiin kielelliseen komiikkaan, joka jaettiin kahteen osaan: kielen rakenteilla leikkivään komiikkaan ja kielenkäyttötilanteista syntyvään komiikkaan. Komiikan vaikutuksen oletettiin perustuvan inkongruenssiin tai sääntöjen rikkomiseen. Analyysin aluksi kartoitettiin kirjailijan käyttämät komiikan keinot, jonka jälkeen vastaavasti suomentajan käyttämät.
Analyysin tulokset on esitetty taulukkomuodossa. Kielen rakenteilla leikkivän komiikan kohdalla suomentajan käyttämät komiikan keinot poikkesivat kirjailijan käyttämistä kohdissa, joissa kielen rakenteelliset erot rajoittivat komiikan käyttöä. Sanaston kohdalla suomentaja ei käyttänyt hyväkseen kielen mahdollisuuksia yhtä luovasti kuin kirjailija. Kielenkäyttötilanteista syntyvän komiikan kohdalla suomentaja käytti samoja komiikan keinoja kuin kirjailija. Tämä ei kuitenkaan kerro, toimiko suomentajan käyttämä keino kohdekielessä. Kielen rekistereillä leikkimiseen perustuvaa komiikkaa suomentaja ei käyttänyt juuri lainkaan. Suomentajan ratkaisuja tarkasteltiin myös sen pohjalta, miten ne välittivät kirjan keskeisen komiikan lähteen: päähenkilön humoristis-ironisen kielenkäytön kohdekielelle. Tässä yhteydessä tuli esille käännösratkaisuja, jotka oleellisesti laimensivat koomisen vaikutusta kohdekielessä.
Suomentaja käytti kolmea metodia suomentaessaan komiikkaa: samaa komiikan keinoa kuin kirjailija, komiikan idean toteuttamista muulla tavoin sekä toisen komiikan keinon käyttöä. Syvällisen lähdetekstin analyysin ja kohderyhmän huomioon ottamisen merkitys korostui tutkielmassa onnistuneen komiikan kääntämisen edellytyksenä. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden komiikan onnistunut kääntäminen on tärkeää, joten aiheesta olisi oltava koottua tietoa myös suomeksi.
Avainsanat: komiikka, suomentaminen, nuortenkirjallisuus
Tutkielma perustuu vertailevaan lähde- ja kohdetekstin analyysiin, jossa pääpaino on suomentajan toiminnan kuvaamisella. Analyysissa keskityttiin kielelliseen komiikkaan, joka jaettiin kahteen osaan: kielen rakenteilla leikkivään komiikkaan ja kielenkäyttötilanteista syntyvään komiikkaan. Komiikan vaikutuksen oletettiin perustuvan inkongruenssiin tai sääntöjen rikkomiseen. Analyysin aluksi kartoitettiin kirjailijan käyttämät komiikan keinot, jonka jälkeen vastaavasti suomentajan käyttämät.
Analyysin tulokset on esitetty taulukkomuodossa. Kielen rakenteilla leikkivän komiikan kohdalla suomentajan käyttämät komiikan keinot poikkesivat kirjailijan käyttämistä kohdissa, joissa kielen rakenteelliset erot rajoittivat komiikan käyttöä. Sanaston kohdalla suomentaja ei käyttänyt hyväkseen kielen mahdollisuuksia yhtä luovasti kuin kirjailija. Kielenkäyttötilanteista syntyvän komiikan kohdalla suomentaja käytti samoja komiikan keinoja kuin kirjailija. Tämä ei kuitenkaan kerro, toimiko suomentajan käyttämä keino kohdekielessä. Kielen rekistereillä leikkimiseen perustuvaa komiikkaa suomentaja ei käyttänyt juuri lainkaan. Suomentajan ratkaisuja tarkasteltiin myös sen pohjalta, miten ne välittivät kirjan keskeisen komiikan lähteen: päähenkilön humoristis-ironisen kielenkäytön kohdekielelle. Tässä yhteydessä tuli esille käännösratkaisuja, jotka oleellisesti laimensivat koomisen vaikutusta kohdekielessä.
Suomentaja käytti kolmea metodia suomentaessaan komiikkaa: samaa komiikan keinoa kuin kirjailija, komiikan idean toteuttamista muulla tavoin sekä toisen komiikan keinon käyttöä. Syvällisen lähdetekstin analyysin ja kohderyhmän huomioon ottamisen merkitys korostui tutkielmassa onnistuneen komiikan kääntämisen edellytyksenä. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden komiikan onnistunut kääntäminen on tärkeää, joten aiheesta olisi oltava koottua tietoa myös suomeksi.
Avainsanat: komiikka, suomentaminen, nuortenkirjallisuus