Kolmannen sektorin ammattikvalifikaatio-odotukset. Tutkimus sosiaali- ja terveysjärjestöissä työskentelevän ammattihenkilöstön toivotuista työntekijäominaisuuksista.
SELIN, LAURA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2003
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2003-04-09Tiivistelmä
Tutkimuksen kohteena on kolmannella sektorilla toimivan ammattihenkilöstön toivottavat työntekijäominaisuudet. Kolmas sektori rajautuu tutkimuksessa sosiaali- ja terveyspalveluja tuottaviin kolmannen sektorin toimijoihin. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, edellyttääkö kolmas sektori erityisiä kvalifikaatioita ammatilliselta henkilöstöltä. Koska sosiaali- ja terveysjärjestöt työllistävät enemmän naisia kuin miehiä, on sukupuoli otettu yhdeksi tutkimuksen näkökulmaksi ammattilaisilta edellytettävien kvalifikaatioiden tarkastelussa.
Tutkimuksessa on teemahaastattelun avulla haastateltu sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnanjohtajia. Teemahaastattelurungon muodostumista on vahvasti ohjannut tutkimuksen teoreettinen viitekehys, eli ammattikvalifikaatiot ja niiden luokittelu. Kvalifikaatioiden luokittelu perustuu Olluksen ym.(1990) tekemiin kvalifikaatioiden tyyppeihin. Myös haastatteluaineiston analyysi on teorialähtöistä. Aineiston analyysissä on eritelty haastatteluaineistosta millaisia ammattikvalifikaatioita hyvällä työntekijältä toivotaan kolmannella sektorilla olevan. Mikäli näissä työntekijäominaisuuksissa on ollut jotakin sukupuolisesti erityistä, on se pyritty tuomaan analyysissä esiin.
Tutkimuksen tuloksena kolmas sektori näyttäisi edellyttävän ammatilliselta henkilöstöltä erityisiä ammattikvalifikaatioita. Sosiaali- ja terveysjärjestöissä korostetaan asiakkaan etua ja asiakkaan edun mukainen palvelu edellyttää työntekijöiltä tietyn tyyppisiä ammattikvalifikaatioita. Kolmannella sektorilla työntekijöillä toivotaan olevan kvalifikaatioita, jotka on perinteisesti nähty naisten toiminnalle tyypillisenä pidetyn vastuurationaalisuus- koodin mukaisina ominaisuuksina ja toimintatapoina. Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat monella tapaa uusintamassa sukupuolen mukaan jakautuneita työmarkkinoita. Kolmannen sektorin tutkimuksessa on syytä ottaa tarkastelun kohteeksi myös sen suhde sukupuolten väliseen tasa-arvoon sekä koko yhteiskunnassa että työelämässä.
Tutkimuksessa on teemahaastattelun avulla haastateltu sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnanjohtajia. Teemahaastattelurungon muodostumista on vahvasti ohjannut tutkimuksen teoreettinen viitekehys, eli ammattikvalifikaatiot ja niiden luokittelu. Kvalifikaatioiden luokittelu perustuu Olluksen ym.(1990) tekemiin kvalifikaatioiden tyyppeihin. Myös haastatteluaineiston analyysi on teorialähtöistä. Aineiston analyysissä on eritelty haastatteluaineistosta millaisia ammattikvalifikaatioita hyvällä työntekijältä toivotaan kolmannella sektorilla olevan. Mikäli näissä työntekijäominaisuuksissa on ollut jotakin sukupuolisesti erityistä, on se pyritty tuomaan analyysissä esiin.
Tutkimuksen tuloksena kolmas sektori näyttäisi edellyttävän ammatilliselta henkilöstöltä erityisiä ammattikvalifikaatioita. Sosiaali- ja terveysjärjestöissä korostetaan asiakkaan etua ja asiakkaan edun mukainen palvelu edellyttää työntekijöiltä tietyn tyyppisiä ammattikvalifikaatioita. Kolmannella sektorilla työntekijöillä toivotaan olevan kvalifikaatioita, jotka on perinteisesti nähty naisten toiminnalle tyypillisenä pidetyn vastuurationaalisuus- koodin mukaisina ominaisuuksina ja toimintatapoina. Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat monella tapaa uusintamassa sukupuolen mukaan jakautuneita työmarkkinoita. Kolmannen sektorin tutkimuksessa on syytä ottaa tarkastelun kohteeksi myös sen suhde sukupuolten väliseen tasa-arvoon sekä koko yhteiskunnassa että työelämässä.