Huumesotaa ja testipeliä. Suomalaisten sanomalehtien huumetestikirjoittelun erittelyä
KUUSELA, ANNA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KUUSELA, ANNA
2003
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2003-04-09Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee sanomalehtien huumetestikirjoittelua. Keskeinen tutkimuskysymys on, onko kirjoittelu merkki uudesta huumekirjoittelun tavasta. Tutkimuksen tarkoitus on tutkia, miten kontrollia ja turvallisuuden tavoittelua sekä huumeiden pelkoa ja toisaalta yksilönvapautta käsitellään testauskirjoittelussa. Tavoitteena on pohtia, minkälaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä kirjoittelun ominaispiirteet kertovat. Tutkimusaineistona on 122 huumetestiaiheista lehtijuttua kesäelokuulta 2000. Aineisto on kerätty seitsemästä suomalaisesta sanomalehdestä: Aamulehdestä, Helsingin Sanomista, Iltalehdestä, Ilta-Sanomista, Kalevasta, Lapin Kansasta ja Turun Sanomista.
Tutkimusmetodeina ovat sekä määrällinen sisällön erittely että laadullinen tekstin lähiluku. Tutkin, mitkä olivat testikeskustelun keskeiset teemat ja päätoimijat. Analysoin kirjoittelussa käytettyjä metaforia ja kirjoittelun kehystämisen tapoja. Pohdin, mitkä olivat huumetestikeskustelun vaietut teemat, ja kuka ei päässyt puhumaan huumetesteistä. Kysyn, kuinka erottelukykyistä kirjoittelu oli, kun puhuttiin huumeista. Tarkastelen myös mielipidejuttujen erityispiirteitä: kenen kirjoituksia julkaistiin, mistä teemoista puhuttiin ja kuinka mielipidekirjoituksissa argumentoitiin.
Tutkimuksen perusteella huumetestikirjoittelussa näkyvät perinteisestä huumekirjoittelusta tutut piirteet. Tärkeimmät lähteet ovat viranomaisia ja hallinnon edustajia, huumeiden käyttäjät eivät pääse ääneen eikä eri huumeita erotella toisistaan. Metaforin korostetaan eniten kontrollin ja suojelun tärkeyttä, ja keskeisenä kehystämisen tapana on kontrollin tärkeyden korostaminen. Testauskirjoittelussa näkyy silti merkkejä uudenlaisesta puhetavasta, joka perustuu yksilönvapauden tärkeyden painottamiseen. Uutta kirjoittelussa oli pelimetafora, jolla korostetaan sitä, että huumeiden käyttö on jokaisen yksilön omalla vastuulla. Mielipidejutuissa käyty väittely huumetesteistä on esimerkki vanhan ja uuden puhetavan törmäyksestä.
Huumetestikirjoittelu kuvaa, kuinka huumekysymykset laajenevat koskemaan yhä laajempaa elämänpiiriä ja ihmisjoukkoa. Testikirjoittelun vanha puhetapa kuvastaa modernia maailmankuvaa, joka korostaa yhteiskunnan ohjattavuutta ja uskoa suunnitteluun. Uusi puhetapa kertoo postmodernista ajattelutavasta, jonka keskiössä on yksilönvapaus. Testikirjoittelun uudet piirteet kertovat siitä, kuinka käsitykset huumeongelmasta ja yhteiskunnan ohjailtavuudesta ovat muuttumassa. Muutos ei kuitenkaan ole täydellinen, vaan vanhat ajattelutavat elävät uusien rinnalla.
Tutkimusmetodeina ovat sekä määrällinen sisällön erittely että laadullinen tekstin lähiluku. Tutkin, mitkä olivat testikeskustelun keskeiset teemat ja päätoimijat. Analysoin kirjoittelussa käytettyjä metaforia ja kirjoittelun kehystämisen tapoja. Pohdin, mitkä olivat huumetestikeskustelun vaietut teemat, ja kuka ei päässyt puhumaan huumetesteistä. Kysyn, kuinka erottelukykyistä kirjoittelu oli, kun puhuttiin huumeista. Tarkastelen myös mielipidejuttujen erityispiirteitä: kenen kirjoituksia julkaistiin, mistä teemoista puhuttiin ja kuinka mielipidekirjoituksissa argumentoitiin.
Tutkimuksen perusteella huumetestikirjoittelussa näkyvät perinteisestä huumekirjoittelusta tutut piirteet. Tärkeimmät lähteet ovat viranomaisia ja hallinnon edustajia, huumeiden käyttäjät eivät pääse ääneen eikä eri huumeita erotella toisistaan. Metaforin korostetaan eniten kontrollin ja suojelun tärkeyttä, ja keskeisenä kehystämisen tapana on kontrollin tärkeyden korostaminen. Testauskirjoittelussa näkyy silti merkkejä uudenlaisesta puhetavasta, joka perustuu yksilönvapauden tärkeyden painottamiseen. Uutta kirjoittelussa oli pelimetafora, jolla korostetaan sitä, että huumeiden käyttö on jokaisen yksilön omalla vastuulla. Mielipidejutuissa käyty väittely huumetesteistä on esimerkki vanhan ja uuden puhetavan törmäyksestä.
Huumetestikirjoittelu kuvaa, kuinka huumekysymykset laajenevat koskemaan yhä laajempaa elämänpiiriä ja ihmisjoukkoa. Testikirjoittelun vanha puhetapa kuvastaa modernia maailmankuvaa, joka korostaa yhteiskunnan ohjattavuutta ja uskoa suunnitteluun. Uusi puhetapa kertoo postmodernista ajattelutavasta, jonka keskiössä on yksilönvapaus. Testikirjoittelun uudet piirteet kertovat siitä, kuinka käsitykset huumeongelmasta ja yhteiskunnan ohjailtavuudesta ovat muuttumassa. Muutos ei kuitenkaan ole täydellinen, vaan vanhat ajattelutavat elävät uusien rinnalla.