Laskentatoimen väitöskirjatuotanto - Analyysi suomalaisista laskentatoimen, erityisesti rahoituksen laskentatoimen, väitöskirjoista vuosilta 1985-2002.
KESTI, SUSANNA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2003
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2003-04-08Tiivistelmä
Asiasanat: laskentatoimi, rahoituksen laskentatoimi, väitöskirja, tutkimus
Tutkimuksen aihepiirinä ovat laskentatoimen väitöskirjatutkimukset. Aluksi tutkitaan laskentatoimen kehitystä oppina ja tieteenä, jonka jälkeen syvennytään laskentatoimen tieteellistä tutkimusta edustaviin väitöskirjoihin. Tarkastelussa perehdytään aluksi yleisellä tasolla laskentatoimessa tehtyihin väitöskirjoihin kautta aikojen. Sen jälkeen syvennytään erityisesti ajanjaksolla 1985-2002 syntyneisiin laskentatoimen väitöskirjoihin. Näistä valitaan vielä tarkempaan analyysiin pelkästään rahoituksen laskentatoimen alueen väitöskirjat. Väitöskirjoja analysoidaan niiden aihepiirien, tutkimusotteiden ja käytettyjen lähestymistapojen osalta. Lopuksi tulokset syntesoidaan, ja niitä tarkastellaan myös suhteessa aikaisempaan tuotantoon.
Laskentatoimen väitöskirjoja on tehty viime vuosikymmeninä enemmän kuin aiemmin. Vuosien 1944 1984 aikana laskentatoimessa tehtiin 42 väitöskirjaa, kun vuosina 1985 2002 niitä tehtiin 60 kappaletta. Myös rahoituksen laskentatoimen väitöskirjojen osalta kasvutahti on ollut kiihtyvä. Vuodesta 1985 lähtien rahoituksen laskentatoimessa on tehty 17 väitöskirjaa, kun vuosina 1944-1984 niitä tehtiin 11 kappaletta. Väitöskirjoista on havaittavissa, että rahoituksen laskentatoimen tutkimuksista ei löydy yhtenäisiä teoriataustoja. Yleisin käytetty teoria on agenttiteoria. Kirjanpidollista teoreettista viitekehystä on havaittavissa vain harvassa väitöskirjassa. Vaikutteita otetaan yhä useammin myös oman tieteenalan ulkopuolelta, kuten kansantaloustieteestä. Laskentatoimesta onkin tullut melko soveltavaa tiedettä, sillä myös sen yhteydet käytännön liike-elämään ovat vahvistuneet. Nämä kehityssuunnat näkyvät myös käytetyissä tutkimusotteissa: rahoitukseen päin suuntautuvissa töissä yleisesti käytetyn nomoteettisen tutkimusotteen ja ajanjaksolla uutena ”keksityn” konstruktiivisen tutkimusotteen käytöt ovat lisääntyneet teoreettisen käsiteanalyysin heikentäessä asemiaan.
Lisäksi tutkimusten aihepiirikenttä on laajentunut viimeisen 17 vuoden aikana. Perinteisen rahoituksen laskentatoimen ydinalueen lisäksi tutkimuksia on tehty enenevässä määrin muun muassa tilintarkastuksesta, eettisistä ja ympäristöasioista, kansainvälisyyden mukanaan tuomista haasteista sekä aihepiireistä, jotka ovat lähellä rahoituksen ongelma-alueita. Näin ollen laskentatoimen väitöskirjatuotanto on myötäillyt laskentatoimessa tapahtunutta yleistä kehitystä. 1985-vuodesta lähtien laskentatoimessa on korostunut enemmän ja enemmän nimenomaan sidosryhmäajattelu. Osakkeenomistajien lisäksi huomio on alkanut kohdistua myös muihin yrityksen sidosryhmiin, kuten myös koko yhteiskuntaan.
Tutkimuksen aihepiirinä ovat laskentatoimen väitöskirjatutkimukset. Aluksi tutkitaan laskentatoimen kehitystä oppina ja tieteenä, jonka jälkeen syvennytään laskentatoimen tieteellistä tutkimusta edustaviin väitöskirjoihin. Tarkastelussa perehdytään aluksi yleisellä tasolla laskentatoimessa tehtyihin väitöskirjoihin kautta aikojen. Sen jälkeen syvennytään erityisesti ajanjaksolla 1985-2002 syntyneisiin laskentatoimen väitöskirjoihin. Näistä valitaan vielä tarkempaan analyysiin pelkästään rahoituksen laskentatoimen alueen väitöskirjat. Väitöskirjoja analysoidaan niiden aihepiirien, tutkimusotteiden ja käytettyjen lähestymistapojen osalta. Lopuksi tulokset syntesoidaan, ja niitä tarkastellaan myös suhteessa aikaisempaan tuotantoon.
Laskentatoimen väitöskirjoja on tehty viime vuosikymmeninä enemmän kuin aiemmin. Vuosien 1944 1984 aikana laskentatoimessa tehtiin 42 väitöskirjaa, kun vuosina 1985 2002 niitä tehtiin 60 kappaletta. Myös rahoituksen laskentatoimen väitöskirjojen osalta kasvutahti on ollut kiihtyvä. Vuodesta 1985 lähtien rahoituksen laskentatoimessa on tehty 17 väitöskirjaa, kun vuosina 1944-1984 niitä tehtiin 11 kappaletta. Väitöskirjoista on havaittavissa, että rahoituksen laskentatoimen tutkimuksista ei löydy yhtenäisiä teoriataustoja. Yleisin käytetty teoria on agenttiteoria. Kirjanpidollista teoreettista viitekehystä on havaittavissa vain harvassa väitöskirjassa. Vaikutteita otetaan yhä useammin myös oman tieteenalan ulkopuolelta, kuten kansantaloustieteestä. Laskentatoimesta onkin tullut melko soveltavaa tiedettä, sillä myös sen yhteydet käytännön liike-elämään ovat vahvistuneet. Nämä kehityssuunnat näkyvät myös käytetyissä tutkimusotteissa: rahoitukseen päin suuntautuvissa töissä yleisesti käytetyn nomoteettisen tutkimusotteen ja ajanjaksolla uutena ”keksityn” konstruktiivisen tutkimusotteen käytöt ovat lisääntyneet teoreettisen käsiteanalyysin heikentäessä asemiaan.
Lisäksi tutkimusten aihepiirikenttä on laajentunut viimeisen 17 vuoden aikana. Perinteisen rahoituksen laskentatoimen ydinalueen lisäksi tutkimuksia on tehty enenevässä määrin muun muassa tilintarkastuksesta, eettisistä ja ympäristöasioista, kansainvälisyyden mukanaan tuomista haasteista sekä aihepiireistä, jotka ovat lähellä rahoituksen ongelma-alueita. Näin ollen laskentatoimen väitöskirjatuotanto on myötäillyt laskentatoimessa tapahtunutta yleistä kehitystä. 1985-vuodesta lähtien laskentatoimessa on korostunut enemmän ja enemmän nimenomaan sidosryhmäajattelu. Osakkeenomistajien lisäksi huomio on alkanut kohdistua myös muihin yrityksen sidosryhmiin, kuten myös koko yhteiskuntaan.