Kasvihuoneviljely alan sisäisessä keskustelussa.
AROHARJU, ANNIKA (2003)
2003
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-04-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11673
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11673
Sisällysluettelo
1. KASVIHUONEVILJELY TUTKIMUSKOHTEENA 1 1.1. Tarkastelun kohteeksi alan sisäinen keskustelu kasvihuoneviljelystä 2 1.2. Pienyrittäjyys tarkennusta vaativa termi 3 1.3. Kasvihuoneviljely Suomessa 6 1.4. Ammattilehden pääkirjoitukset aineistona 9 OSA I: NÄKÖKULMA JA MENETELMÄ 2. SEMIOOTTISEN SOSIOLOGIAN NÄKÖKULMA 13 2.1. Rakenteiden teoria aineiston tulkitsemisen apuna 13 2.2. Retoriikan teoria vakuuttavuuden tutkiminen 18 3. TULKINTAA ALOITTAMASSA: MENETELMÄ JA SEN KÄYTTÖ 22 3.1. Tulkinnan apuvälineet: aktanttimalli ja retoristen keinojen analysoiminen 23 3.2. Käytännön toteutus: analyysin vaiheet 26 OSA II: TULKINTAA TEKEMÄSSÄ 4. KASVIHUONEVILJELYN SUBJEKTI VILJELIJÄ, TUOTTAJA JA YRITTÄJÄ 31 5. KASVIHUONEVILJELYN TAVOITTEET 35 5.1. Alan kannattavuus 35 5.2. Viljelijähinta 40 5.3. Asiakkaat 45 5.4. Käytännön viljely 48 5.5. Ulkomaat 51 5.6. Yhteenveto: tavoitteiden saavuttamisen ulkoiset ja viljelijöistä riippuvat ehdot 54 6. KASVIHUONEVILJELYN TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISEN EDISTÄJÄT 56 6.1. Alan kannattavuus 56 6.2. Viljelijähinta 59 6.3. Asiakkaat 63 6.4. Käytännön viljely 64 6.5. Ulkomaat 66 6.6. Yhteenveto: tavoitteiden saavuttamisen ulkoiset ja viljelijöistä riippuvat auttajat 68 7. KASVIHUONEVILJELYN TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISEN ESTÄJÄT 69 7.1. Alan kannattavuus 69 7.2. Viljelijähinta 72 7.3. Asiakkaat 74 7.4. Käytännön viljely 76 7.5. Ulkomaat 79 7.6. Yhteenveto: tavoitteiden saavuttamisen ulkoiset ja viljelijöistä riippuvat esteet 81 LOPUKSI 8. KASVIHUONEVILJELY ALAN SISÄISESSÄ KESKUSTELUSSA 84 8.1. Vaikutusmahdollisuuksista puhuminen on merkityksellistä 84 8.2. Pienyrittäjyyden mallit keskustelussa kasvihuoneviljelystä 90 LÄHDELUETTELO
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa paneudutaan siihen, millä tavalla kasvihuoneviljelystä puhutaan puutarha-alalla. Lähtökohtana on ajatus, että jokaisen ammattialan sisällä käydään jatkuvasti keskustelua ja tehdään tulkintoja alan tilanteesta ja tulevaisuudesta. Näistä keskusteluista muodostuu alan sisäinen todellisuus, yhteisyyden alue, johon alalla toimivat kiinnittyvät. Minkälainen on kasvihuoneviljelyn yhteisyyden alue?
Kasvihuoneviljelijät ovat pienyrittäjiä. Työn alussa käydään läpi pienyrittäjyyden käsitteen monimerkityksellisyyttä. Pienen liikeyrityksen omistaminen yleensä on eri asia kuin dynaaminen ja innovatiivinen, liikeyritystä kasvattamaan pyrkivä yrittäjyys. Lisäksi todetaan, että pienyrittäjät itse suhtautuvat yrittäjyyteen eri tavalla kuin esimerkiksi valtiovalta: pienyrittäjille yrittäminen on arjesta selviytymistä, elämäntapa; valtiovallalle innovatiivinen yrittäjyys on ratkaisu taloudellisiin ongelmiin.
Tutkimusaineistoksi valitaan ammattilehden pääkirjoitukset. Lehti on julkinen tila, jossa asioita merkityksellistetään nimenomaan siitä näkökulmasta, että kyse on puutarha-alalle tärkeistä yhteisistä asioista, siksi yhteisyyden aluetta lähdetään etsimään lehdestä.
Tutkimuksen teon lähtökohtana on näkemys todellisuuden tulkinnallisuudesta: aineisto ei heijasta todellisuutta sinänsä vaan on itsekin tulkintaa. Tutkimuksen teko nähdään itsessäänkin tulkintana, tulkinnan tulkintana. Tulkinnan avuksi tarvitaan toisaalta teoriaa rakenteista, joiden varassa esitys muodostuu tulkittavaksi kokonaisuudeksi ja toisaalta teoriaa siitä, miten tuotettu kuvaus on saatu vakuuttavaksi.
Rakenteiden tulkinnan avuksi valitaan A. J. Greimasin aktanttimalli, jonka avulla pääkirjoitukset saadaan tiiviimpään muotoon ja niistä voidaan määrittää toimijoita sekä toimijoiden välisiä suhteita. Aktanttimalli mahdollistaa sen analysoimisen, määrittyykö tavoitteiden saavuttaminen toimijasta itsestään riippuvaksi vai ulkoisten ehtojen rajoittamaksi. Vakuuttavuutta analysoidaan Arja Jokisen määrittelemien retoristen keinojen avulla.
Tutkimuksessa todetaan, että puutarha-alan sisäisessä keskustelussa kasvihuoneviljelijöiden omat mahdollisuudet vaikuttaa tavoitteidensa toteutumiseen painottuvat enemmän kuin tavoitteiden saavuttamisen ulkoiset ehdot. Todetaan, että puhe, joka painottaa kasvihuoneviljelijöiden omia vaikutusmahdollisuuksia luo kasvihuoneviljelijöille toiminta-alttiutta, omien vaikutusmahdollisuuksien painottaminen alan sisäisessä todellisuudessa on tarkoituksenmukaista.
Todetaan, että tapa kuvata kasvihuoneviljelyn nykytilaa painottaa dynaamista ja innovatiivista yrittäjyyttä, valtiovallan puhetavan mukaisesti kasvihuoneviljelijältä edellytetään sellaista EU-jäsenyyden mukanaan tuomien kiristyneiden kilpailuolosuhteiden oloissa. Ne konkreettiset ratkaisut joita kiristyneeseen kilpailutilanteeseen tarjotaan - kotimaisuuteen kiinnittyminen ja sellaisen viljeleminen, mitä ei voi tuoda - kuitenkin painottavat enemmänkin arjessa selviytymään pyrkivää pienyrityksen hoitamista kuin innovatiivista ja yrityksen kasvattamiseen ja taloudellisiin voittoihin pyrkivää yrittäjähenkisyyttä.
Kasvihuoneviljelijät ovat pienyrittäjiä. Työn alussa käydään läpi pienyrittäjyyden käsitteen monimerkityksellisyyttä. Pienen liikeyrityksen omistaminen yleensä on eri asia kuin dynaaminen ja innovatiivinen, liikeyritystä kasvattamaan pyrkivä yrittäjyys. Lisäksi todetaan, että pienyrittäjät itse suhtautuvat yrittäjyyteen eri tavalla kuin esimerkiksi valtiovalta: pienyrittäjille yrittäminen on arjesta selviytymistä, elämäntapa; valtiovallalle innovatiivinen yrittäjyys on ratkaisu taloudellisiin ongelmiin.
Tutkimusaineistoksi valitaan ammattilehden pääkirjoitukset. Lehti on julkinen tila, jossa asioita merkityksellistetään nimenomaan siitä näkökulmasta, että kyse on puutarha-alalle tärkeistä yhteisistä asioista, siksi yhteisyyden aluetta lähdetään etsimään lehdestä.
Tutkimuksen teon lähtökohtana on näkemys todellisuuden tulkinnallisuudesta: aineisto ei heijasta todellisuutta sinänsä vaan on itsekin tulkintaa. Tutkimuksen teko nähdään itsessäänkin tulkintana, tulkinnan tulkintana. Tulkinnan avuksi tarvitaan toisaalta teoriaa rakenteista, joiden varassa esitys muodostuu tulkittavaksi kokonaisuudeksi ja toisaalta teoriaa siitä, miten tuotettu kuvaus on saatu vakuuttavaksi.
Rakenteiden tulkinnan avuksi valitaan A. J. Greimasin aktanttimalli, jonka avulla pääkirjoitukset saadaan tiiviimpään muotoon ja niistä voidaan määrittää toimijoita sekä toimijoiden välisiä suhteita. Aktanttimalli mahdollistaa sen analysoimisen, määrittyykö tavoitteiden saavuttaminen toimijasta itsestään riippuvaksi vai ulkoisten ehtojen rajoittamaksi. Vakuuttavuutta analysoidaan Arja Jokisen määrittelemien retoristen keinojen avulla.
Tutkimuksessa todetaan, että puutarha-alan sisäisessä keskustelussa kasvihuoneviljelijöiden omat mahdollisuudet vaikuttaa tavoitteidensa toteutumiseen painottuvat enemmän kuin tavoitteiden saavuttamisen ulkoiset ehdot. Todetaan, että puhe, joka painottaa kasvihuoneviljelijöiden omia vaikutusmahdollisuuksia luo kasvihuoneviljelijöille toiminta-alttiutta, omien vaikutusmahdollisuuksien painottaminen alan sisäisessä todellisuudessa on tarkoituksenmukaista.
Todetaan, että tapa kuvata kasvihuoneviljelyn nykytilaa painottaa dynaamista ja innovatiivista yrittäjyyttä, valtiovallan puhetavan mukaisesti kasvihuoneviljelijältä edellytetään sellaista EU-jäsenyyden mukanaan tuomien kiristyneiden kilpailuolosuhteiden oloissa. Ne konkreettiset ratkaisut joita kiristyneeseen kilpailutilanteeseen tarjotaan - kotimaisuuteen kiinnittyminen ja sellaisen viljeleminen, mitä ei voi tuoda - kuitenkin painottavat enemmänkin arjessa selviytymään pyrkivää pienyrityksen hoitamista kuin innovatiivista ja yrityksen kasvattamiseen ja taloudellisiin voittoihin pyrkivää yrittäjähenkisyyttä.