Stressi ja työuupumus psykiatrisessa hoitotyössä.
PÄÄKKÖNEN, TARJA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PÄÄKKÖNEN, TARJA
2003
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2003-03-18Tiivistelmä
Psykiatrisessa hoitotyössä on tapahtunut suuria muutoksia 1990-luvun aikana. Valtionosuusuudistus vuodelta 1993 antoi kunnille enemmän päätösvaltaa palvelujen järjestämisessä ja hoidon painopisteen siirtäminen laitoshoidosta avohoitoon kiihtyi. Avohoidon voimavaroja lisättiin, mutta ei kuitenkaan riittävästi suhteessa laitoshoidon purkamiseen. Psykiatristen potilaiden määrä on vastaavana aikana noussut.
Psykiatrisen avo- ja laitoshoidon henkilöstö on joutunut sopeutumaan työmäärän lisääntymiseen käytettävissä olevien resurssien vähentyessä. Työssä jaksaminen onkin vaarassa, kun omaa persoonaansa hoitovälineenä käyttävä henkilöstö yrittää toimia läheisessä suhteessa liian monien potilaiden kanssa. Työntekijät voivat tuntea, että heidän voimavaransa eivät riitä tarjoamaan laadukasta hoitoa kaikille tarvitseville. Lisäksi työssä jaksamisen ongelmat vaihtelevat yksilöllisesti sekä erilaisissa työympäristöissä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata psykiatrisen avo- ja laitoshoidon henkilöstön kokemaa työstressiä ja työuupumusta. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata, miten koettu työympäristö ja yksilölliset taustatekijät olivat yhteydessä stressin ja työuupumuksen esiintymiseen.
Tutkimuksen kohteena oli erään eteläsuomalaisen kunnan aikuispsykiatrian avohoidon henkilöstö kokonaisuudessaan (n=114) sekä laitoshoidosta neljän akuuttipsykiatrian osaston henkilöstö (n=103). Osastot valittiin tutkimukseen satunnaisotannalla. Tutkimus toteutettiin postikyselynä ja siinä käytettiin neljää kvantitatiivista mittaria. Taustatekijöitä, työstressiä (MPHSS), työuupumusta (MBI) ja työympäristötekijöitä (Avervold) mitattiin erillisillä kyselylomakkeilla. Tulokset analysoitiin tilastollisesti SPSS 10.1 tilasto-ohjelmaa käyttäen.
Tutkimukseen vastasi 71% henkilöstöstä (n=154). Eniten stressiä koettiin työmäärästä sekä avo- että laitoshoidossa. Avohoidossa lisäksi äskettäin tapahtuneet organisaatiomuutokset aiheuttivat työpaineita. Työuupumusta koki 5% vastaajista. Yksilöllisistä taustatekijöistä ikä ja ammatti olivat yhteydessä stressin ja uupumisen kokemuksiin. Työympäristön tekijöistä merkittävimpiä olivat työn asettamat vaatimukset, käytettävissä olevat voimavarat, työn hallinta ja ongelmat asiakassuhteessa. Asiakassuhteen ongelmista merkittävin oli väkivaltainen käyttäytyminen.
Tutkimuksen tulokset tukevat sekä yksilöllisten että työympäristön ominaisuuksien huomioimista työssä jaksamisen tukemisessa ja työn kehittämisessä. Jatkossa tuloksia voidaan käyttää erilaisten työnkehittämisprojektien alku- ja vertailutietona. Henkilöstön hyvinvoinnin turvaamiseen kohdistuva toiminnan kehittämistyö on myös panostusta organisaation menestymiseen ja palvelujen laadun varmistamiseen.
Avainsanat: psykiatrinen hoitotyö, stressi, työuupumus, työympäristö
Psykiatrisen avo- ja laitoshoidon henkilöstö on joutunut sopeutumaan työmäärän lisääntymiseen käytettävissä olevien resurssien vähentyessä. Työssä jaksaminen onkin vaarassa, kun omaa persoonaansa hoitovälineenä käyttävä henkilöstö yrittää toimia läheisessä suhteessa liian monien potilaiden kanssa. Työntekijät voivat tuntea, että heidän voimavaransa eivät riitä tarjoamaan laadukasta hoitoa kaikille tarvitseville. Lisäksi työssä jaksamisen ongelmat vaihtelevat yksilöllisesti sekä erilaisissa työympäristöissä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata psykiatrisen avo- ja laitoshoidon henkilöstön kokemaa työstressiä ja työuupumusta. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata, miten koettu työympäristö ja yksilölliset taustatekijät olivat yhteydessä stressin ja työuupumuksen esiintymiseen.
Tutkimuksen kohteena oli erään eteläsuomalaisen kunnan aikuispsykiatrian avohoidon henkilöstö kokonaisuudessaan (n=114) sekä laitoshoidosta neljän akuuttipsykiatrian osaston henkilöstö (n=103). Osastot valittiin tutkimukseen satunnaisotannalla. Tutkimus toteutettiin postikyselynä ja siinä käytettiin neljää kvantitatiivista mittaria. Taustatekijöitä, työstressiä (MPHSS), työuupumusta (MBI) ja työympäristötekijöitä (Avervold) mitattiin erillisillä kyselylomakkeilla. Tulokset analysoitiin tilastollisesti SPSS 10.1 tilasto-ohjelmaa käyttäen.
Tutkimukseen vastasi 71% henkilöstöstä (n=154). Eniten stressiä koettiin työmäärästä sekä avo- että laitoshoidossa. Avohoidossa lisäksi äskettäin tapahtuneet organisaatiomuutokset aiheuttivat työpaineita. Työuupumusta koki 5% vastaajista. Yksilöllisistä taustatekijöistä ikä ja ammatti olivat yhteydessä stressin ja uupumisen kokemuksiin. Työympäristön tekijöistä merkittävimpiä olivat työn asettamat vaatimukset, käytettävissä olevat voimavarat, työn hallinta ja ongelmat asiakassuhteessa. Asiakassuhteen ongelmista merkittävin oli väkivaltainen käyttäytyminen.
Tutkimuksen tulokset tukevat sekä yksilöllisten että työympäristön ominaisuuksien huomioimista työssä jaksamisen tukemisessa ja työn kehittämisessä. Jatkossa tuloksia voidaan käyttää erilaisten työnkehittämisprojektien alku- ja vertailutietona. Henkilöstön hyvinvoinnin turvaamiseen kohdistuva toiminnan kehittämistyö on myös panostusta organisaation menestymiseen ja palvelujen laadun varmistamiseen.
Avainsanat: psykiatrinen hoitotyö, stressi, työuupumus, työympäristö