Miten lapsi näkyy lastensuojelussa? Tutkimus Hämeenlinnan lastensuojelun huoltosuunnitelmista.
SALOKANTA, SINI (2003)
2003
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-04-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11664
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11664
Tiivistelmä
Tutkimuksessani käsittelen, miten lapsi näkyy lastensuojelussa. Esittelen mitä viimeaikainen sosiologinen lapsuustutkimus on tuonut lastensuojeluun. Osa tutkimustani perustuu siihen, mitä muut tutkijat ovat saaneet selville lapsen näkymisestä. Tärkeitä teoksia ovat Laakson ja Saikun Hyvä huostaanotto?(1998), Mäenpään ja Törrösen Dokumentoitu lapsi. Miten lapsi näkyy lastensuojelun asiakirjoissa?(1996) ja Forsbergin tutkimukset Perheen ja lapsen tähden(1998) ja Lasten asiakkuudet ja kokemukset turvakodissa (2002). Varsinainen case on Hämeenlinnan lastensuojelun huoltosuunnitelmista. Aineistonani on 100 huoltosuunnitelmaa, joista tarkastelen lapsen paikallaoloa ja mielipiteiden ja toiveiden näkymistä. Tutkin myös sitä, mitä muut välillisesti kertovat lapsesta. Tutkimusmetodina käytän sisällön analyysiä. Esitän tutkimuksessani myös, miten lapsinäkökulma näkyy lastensuojelua koskevassa lainsäädännössä. Erityisesti käsittelen lastensuojelun huoltosuunnitelmia.
Tutkimukseni paljastaa, että lapsi näkyy huonosti lastensuojelussa. Yleensä aikuiset puhuvat lapsesta keskenään. Lapsi ei usein ole edes paikalla. Lapsilla ei ole tietoa siitä, mitä heidän elämässään tulee tapahtumaan. Siksi kodin ulkopuolelle sijoitus saattaa tulla lapselle yllätyksenä. Lapsen mielipiteitä ja toiveita ei kuunnella lain edellyttämällä tavalla. Hämeenlinnan huoltosuunnitelmapalavereissa oli huonosti paikalla alle 12-vuotiaita lapsia. Suunnitelmapalavereissa puhuttiin lapsista muiden kertomina. Aiheina olivat lapsen perustarpeet, lapsen hyvin- ja pahoinvointi, kaverit, harrastukset ja koulu. Lapset itse kertoivat kavereista ja sijoituspaikassa viihtymisestä. Tutkimuksessani toi esiin lapsen mielipiteen ja lapsen edun välisen ristiriidan. Jopa lastensuojelun dokumentointiin liittyi ongelmia. Huoltosuunnitelmia oli vaikea löytää, kirjaamiskäytännöt vaihtelivat ja sisällöt olivat puutteellisia. Myös muut tutkijat olivat törmänneet samoihin ongelmiin.
Tutkimukseni perusteella voisi sanoa, että olisi syytä muuttaa lastensuojelukäytäntöjä:
Lastensuojelun dokumentointiin tarvittaisiin lisää selkeyttä ja täsmällisyyttä.
Lapsen mielipiteitä ja toiveita olisi kuunneltava laajemmin. Lapsille on annettava mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä. Lapselle olisi vähintäänkin kerrottava, mitä hänen elämässään suunnitellaan, jotta lapsi tietäisi esimerkiksi mahdollisesta sijoituksesta.
Tutkimukseni paljastaa, että lapsi näkyy huonosti lastensuojelussa. Yleensä aikuiset puhuvat lapsesta keskenään. Lapsi ei usein ole edes paikalla. Lapsilla ei ole tietoa siitä, mitä heidän elämässään tulee tapahtumaan. Siksi kodin ulkopuolelle sijoitus saattaa tulla lapselle yllätyksenä. Lapsen mielipiteitä ja toiveita ei kuunnella lain edellyttämällä tavalla. Hämeenlinnan huoltosuunnitelmapalavereissa oli huonosti paikalla alle 12-vuotiaita lapsia. Suunnitelmapalavereissa puhuttiin lapsista muiden kertomina. Aiheina olivat lapsen perustarpeet, lapsen hyvin- ja pahoinvointi, kaverit, harrastukset ja koulu. Lapset itse kertoivat kavereista ja sijoituspaikassa viihtymisestä. Tutkimuksessani toi esiin lapsen mielipiteen ja lapsen edun välisen ristiriidan. Jopa lastensuojelun dokumentointiin liittyi ongelmia. Huoltosuunnitelmia oli vaikea löytää, kirjaamiskäytännöt vaihtelivat ja sisällöt olivat puutteellisia. Myös muut tutkijat olivat törmänneet samoihin ongelmiin.
Tutkimukseni perusteella voisi sanoa, että olisi syytä muuttaa lastensuojelukäytäntöjä:
Lastensuojelun dokumentointiin tarvittaisiin lisää selkeyttä ja täsmällisyyttä.
Lapsen mielipiteitä ja toiveita olisi kuunneltava laajemmin. Lapsille on annettava mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä. Lapselle olisi vähintäänkin kerrottava, mitä hänen elämässään suunnitellaan, jotta lapsi tietäisi esimerkiksi mahdollisesta sijoituksesta.