Meidän vai muiden Eurooppa? Toiseus Kansallisrintaman, MNR:n ja Vapauspuolueen Eurooppa-politiikassa
ELORANTA, ELINA (2003)
2003
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-03-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11635
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11635
Sisällysluettelo
1. Johdanto 1.1 Aikaisempi Kansallisrintaman ja Vapauspuolueen Eurooppa-politiikkaa koskeva tutkimus 1.2 Vertaileva ote 1.3 Tutkimusaineistosta 1.4 Käsitteiden määrittely 2. Puolueiden esittely 2.1 Kansallisrintama 2.2 Mouvement National Républicain 2.3 Vapauspuolue 3. Teoreettinen viitekehys identiteetin rakennusaineet 3.1 Kuviteltu vai orgaanisesti kehittynyt alueellinen identiteetti? 3.2 Toiseus 4. Puolueiden suhde Eurooppalaiseen yhteistyöhön 4.1 Hyvä Eurooppa 4.1.1 Sivilisaatioiden Eurooppa 4.1.2 Me eurooppalaiset? 4.2 Paha Eurooppa 4.2.1 Euroopan unionin Eurooppa 4.2.2 Suvereniteetin puolustus 4.2.3 EU ei suojaa sisäisiltä pahoilta toiseuksilta 4.3 Unionin (väline)arvo Eurooppalinnan rakentajat 4.3.1 Puolustautuminen 4.3.2 Eurooppalaisen yhteistyön rajat 5. Tarvitaanko eurooppalaista identiteettiä? 6. Johtopäätelmät 6.1 Miten puolueet näkevät Eurooppa-toiseuden ja Euroopan unioni toiseuden ja miten ne niitä arvottavat? 6.2 Minkälaista suhdetta EU:hun puolueet tarjoavat? Lähdeluettelo I Primaariaineisto II Sekundaariaineisto Liite
Tiivistelmä
Tutkimukseni on vertaileva identiteettipoliittinen analyysi, joka pyrkii selvittämään, mitä Kansallisrintama, MNR ja Vapauspuolue Euroopan unionista, Euroopasta ja eurooppalaisesta yhteistyöstä sanovat. Tarkoitus on purkaa äärioikeistoksi nimettyjen puolueiden massaa, ja löytää niiden Eurooppa-politiikasta eroja ja yhtäläisyyksiä sekä todistaa, ettei niitä yksiviivaisesti voi kutsua eurooppalaisen yhteistyön vastustajiksi.
Tutkimukseni yksi suurimmista mielenkiinnonkohteista on ”toiseuden” tematiikka. Kuinka ”meidän” suhdetta ”muihin”, ja samalla kansallista ja eurooppalaista identiteettiä puolueiden Eurooppa-politiikassa rakennetaan, ja mikä on näiden identiteettien välinen suhde. Olen operationalisoinut Tzvetan Todorovin toiseus-käsitteen työn sisällölliseksi metodiksi. Todorovin avulla osoitan vääräksi väitteen, että puolueiden näkemys toiseudesta olisi yksin negatiivinen.
Puolueet näkevät Eurooppa-toiseuden sivilisaation tasolla puhuttaessa hyvänä ja Euroopan unioni -toiseuden pahana. Vapauspuolue ja MNR kuitenkin pitävät Euroopan unionia myös välttämättömänä pahana ja katsovat sen sisäisen reformin kansallisvaltioiden suvereeniteetin palauttamisen kautta olevan mahdollinen. Kansallisrintama puolestaan vaatii Ranskan pikaista eroa Euroopan unionista, mutta näkee Vapauspuolueen ja MNR:n tavoin eurooppalaisen yhteistyön välttämättömäksi erityisesti vahvaa puolustuskykyistä Eurooppaa luotaessa. Kansalliset identiteetit eivät koskaan saa tulla sekundaarisiksi suhteessa eurooppalaiseen, mutta eurooppalaista yhteistyötä tarvitaan ei-eurooppalaisten toiseuksien torjumiseen.
Tutkimukseni yksi suurimmista mielenkiinnonkohteista on ”toiseuden” tematiikka. Kuinka ”meidän” suhdetta ”muihin”, ja samalla kansallista ja eurooppalaista identiteettiä puolueiden Eurooppa-politiikassa rakennetaan, ja mikä on näiden identiteettien välinen suhde. Olen operationalisoinut Tzvetan Todorovin toiseus-käsitteen työn sisällölliseksi metodiksi. Todorovin avulla osoitan vääräksi väitteen, että puolueiden näkemys toiseudesta olisi yksin negatiivinen.
Puolueet näkevät Eurooppa-toiseuden sivilisaation tasolla puhuttaessa hyvänä ja Euroopan unioni -toiseuden pahana. Vapauspuolue ja MNR kuitenkin pitävät Euroopan unionia myös välttämättömänä pahana ja katsovat sen sisäisen reformin kansallisvaltioiden suvereeniteetin palauttamisen kautta olevan mahdollinen. Kansallisrintama puolestaan vaatii Ranskan pikaista eroa Euroopan unionista, mutta näkee Vapauspuolueen ja MNR:n tavoin eurooppalaisen yhteistyön välttämättömäksi erityisesti vahvaa puolustuskykyistä Eurooppaa luotaessa. Kansalliset identiteetit eivät koskaan saa tulla sekundaarisiksi suhteessa eurooppalaiseen, mutta eurooppalaista yhteistyötä tarvitaan ei-eurooppalaisten toiseuksien torjumiseen.