Kelan osasto-ohjekokoelma vallanpitäjänä. Vertailu vuosien 1987 ja 2000 ohjediskurssista vallan näkökulmasta.
SALA-KALLIO, KIRSTI (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2003
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Hyväksymispäivämäärä
2003-01-15Tiivistelmä
Selvitän tutkielmassa, miten kansaneläkelaitoksen eli Kelan osasto-ohjeiden vuosikertojen 1987 ja 2000 diskurssi esittää virkailijan sekä asiakkaan representaatiot vallan näkökulmasta. Selvitän myös miten Kelan virkailijoita varten laadittu, heitä virkailijoina ja asiakkaita tarkoittava diskurssi on muuttunut vallan näkökulmasta.
Tutkimuksessa olen käyttänyt kriittisen diskurssianalyysin menetelmiä selvittämään diskurssin muuttumista vuodesta 1987 vuoteen 2000. Tarkastelen diskurssinmuutosta myös retoriikan näkökulmasta. Diskurssin analyysia varten olen ottanut instrumentiksi makroproposition käsitteen, jonka avulla nostan tarkasteluun tutkittavan diskurssikäytännön aihekokonaisuuksia. Makrorakenteet jakautuvat diskurssin kappalejaon mukaisesti episodeihin, joista kertyy makrorakenteen narratiivinen jatkumo. Makropropositioista olen etsinyt sekä virkailijoita että asiakkaita tarkoittavia subjektien representaatioita. Subjektien representaatioita olen tutkinut paitsi makrorakenteista myös diskurssin mikrorakenteista. Mikrorakenteina olen tarkastellut erilaisia metaforia ja metonymioita.
Kelan työntekijän sekä asiakkaan eli diskurssin subjektien representaatioita olen etsinyt ohjediskurssin passiivimuotoisten, virkailijoille osoitettujen ohjeiden taustalta. Diskurssin passiivi ja metaforiset ilmaukset mekanisoivat virkailija-aktorin toiminnan osaksi Kelan hierarkian mekanistista toimintaa. Asiakkaita tarkoittavassa diskurssissa heidän representaationsa on toissijainen. Asiakkaiden representaatiot ovat joko virkailijan toimien kohteina tai Kelan maksamien etuuksien nimisinä metonymioina.
Päätelminä olen arvioinut, että osasto-ohjediskurssin mukaan virkailijat liittyvät Kelan tietokonejärjestelmään sitä täydentävinä prosessien osina vuodesta 1987 vuoteen 2000 yhä olennaisemmin. Vuoden 2000 diskurssia kuvaa tulosviestinnän täsmällisyysvaatimusten täyttämisen ohella retorinen suostuttelu. Kun taas vuonna 1987 käskyttäminen oli selväpiirteisempää ja asenteeltaan holhoavampaa. Minimalistinen typografia ja narratiivin kaavamaisuus ovat diskurssin ominaisuuksia kumpanakin vuotena. Virkailijoille osoitettu diskurssi on samaan tapaan passiivimuotoista kuin diskurssin selvitykset tietokonejärjestelmällä tehdyistä tehtävistä, joten diskurssi asettaa virkailijan asiakkaineen mekanistisen hierarkian osaksi.
Tutkimuksessa olen käyttänyt kriittisen diskurssianalyysin menetelmiä selvittämään diskurssin muuttumista vuodesta 1987 vuoteen 2000. Tarkastelen diskurssinmuutosta myös retoriikan näkökulmasta. Diskurssin analyysia varten olen ottanut instrumentiksi makroproposition käsitteen, jonka avulla nostan tarkasteluun tutkittavan diskurssikäytännön aihekokonaisuuksia. Makrorakenteet jakautuvat diskurssin kappalejaon mukaisesti episodeihin, joista kertyy makrorakenteen narratiivinen jatkumo. Makropropositioista olen etsinyt sekä virkailijoita että asiakkaita tarkoittavia subjektien representaatioita. Subjektien representaatioita olen tutkinut paitsi makrorakenteista myös diskurssin mikrorakenteista. Mikrorakenteina olen tarkastellut erilaisia metaforia ja metonymioita.
Kelan työntekijän sekä asiakkaan eli diskurssin subjektien representaatioita olen etsinyt ohjediskurssin passiivimuotoisten, virkailijoille osoitettujen ohjeiden taustalta. Diskurssin passiivi ja metaforiset ilmaukset mekanisoivat virkailija-aktorin toiminnan osaksi Kelan hierarkian mekanistista toimintaa. Asiakkaita tarkoittavassa diskurssissa heidän representaationsa on toissijainen. Asiakkaiden representaatiot ovat joko virkailijan toimien kohteina tai Kelan maksamien etuuksien nimisinä metonymioina.
Päätelminä olen arvioinut, että osasto-ohjediskurssin mukaan virkailijat liittyvät Kelan tietokonejärjestelmään sitä täydentävinä prosessien osina vuodesta 1987 vuoteen 2000 yhä olennaisemmin. Vuoden 2000 diskurssia kuvaa tulosviestinnän täsmällisyysvaatimusten täyttämisen ohella retorinen suostuttelu. Kun taas vuonna 1987 käskyttäminen oli selväpiirteisempää ja asenteeltaan holhoavampaa. Minimalistinen typografia ja narratiivin kaavamaisuus ovat diskurssin ominaisuuksia kumpanakin vuotena. Virkailijoille osoitettu diskurssi on samaan tapaan passiivimuotoista kuin diskurssin selvitykset tietokonejärjestelmällä tehdyistä tehtävistä, joten diskurssi asettaa virkailijan asiakkaineen mekanistisen hierarkian osaksi.