Eräitä huomioita lukion ja ammattioppilaitoksen oppilaiden HIV-tietoudesta sekä havaintoja heidän käyttäytymisuskomuksistaan HIV-positiivista henkilöä kohtaan vuodelta 1989. Some Observations of the Secondary School and Vocational School Students´ Knowledge about HIV and their Behaving Believes towards a Person with HIV in 1989.
LAANTI, PERTTI (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LAANTI, PERTTI
2003
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2003-03-11Sisällysluettelo
Esipuhe Johdanto I Tutkimuksen taustaa 1.1 Aids semanttisena ongelmana 1.2 Ongelman sosiaalinen maaperä 1.3 Eettinen tarkastelu 1.3.1 Aids ja etiikka 1.3.2 Yhteiskunnallinen vallankäyttö ja sen perusteet 1.3.2.1 Testit 1.3.2.2 Karanteeni ja eristäminen 1.4 Terveyskasvatuksen uusi haaste 1.4.1 Terveyskasvatus osana yleistä terveydenhoitoa 1.4.2 Monitieteellinen terveyskasvatus 1.4.3 Terveyskasvatus yhteiskunnallisena prosessina 1.4.3.1 Prosessi 1.4.3.2 Terveys 1.4.3.3 Käyttäytyminen 1.4.3.4 Käyttäytymisen määritteet 1.4.3.5 Terveyskasvatusinterventio 1.5 Terveyskasvatus kasvatustieteellisestä näkökulmasta 1.5.1 Terveyskasvatuksen lähestymistavat 1.5.2 Kasvatustieteellisiä päätelmiä 1.6 Terveyskasvatus, HIV infektio ja AIDS 1.6.1 Käyttäytymisen muutosmalli 1.6.2 Omaan hallintakykyyn perustuva malli 1.6.3 Yhteisöpohjainen malli 1.6.4 Sosiaalisen muutoksen malli 1.6.4.1 Toimintaideat 1.6.4.2 Sosiaaliset suhteet 1.6.4.3 Poliittinen prosessi 1.6.4.4 Resurssien jakaminen 1.7 AIDS terveyskasvatus Suomessa 1.7.1 Suomalaisiin nuoriin kohdistuva Aids ohjelma 1.7.2 Terveyskasvattajan vaikeuksia II Tutkimuksen teoreettinen kehys 2.1 Asenteen käsitteen yleistä määrittelyä 2.2 Käsitekenttä 2.2.1 Arvon käsite 2.2.2 Normin käsite 2.2.3 Roolin käsite 2.3 Asennekentän rakenteesta 2.4 Asenteen komponenttirakenteiden ominaisuuksista 2.5 Asenneteoriat 2.5.1 Fishbeinin teoria 2.6 Asenne ja käyttäytyminen 2.7 Asenteiden mittaaminen 2.7.1 Likertin skaala 2.8 Tämän tutkimuksen teoreettinen kehys 2.9 Asenneväittämien kirjoittaminen III Poikkeavan ihmisryhmän kohtaaminen 3.1 Laajempi näkemys 3.2 Asenne HIV - positiivisiin 3.3 Aikaisempia tutkimuksia IV Tutkimuksen toteuttaminen 4.1 Tutkimuksen tavoitteet 4.2 Tutkimusasetelma 4.3 Esitutkimus 4.4 Asennemittari 4.5 Varsinainen kysely 4.6 Vastaukset ja niiden käsittely 4.7 Analyysimenetelmän valinta V Kohderyhmän kuvailua 5.1 Tutkimuksen otos 5.2 Mitä nuoriso on ? VI Tulokset 6.1 Vastaajien AIDS tiedot 6.1.1 Yleinen käsitys taudista 6.1.2 Käsitykset tartunnasta 6.1.3 Tartuntatavat 6.1.4 Tartunnan toteaminen 6.1.5 Elintavan vaikutus 6.1.6 Tartunnalta suojautuminen 6.1.7 Tartunnan vaikutus seuraavaan sukupolveen 6.2 Tartunnalle alttiit ihmisryhmät 6.3 AIDS informaation lähteet 6.4 Vastaajien käsitys seksuaaliopetuksen aloittamisesta 6.5 Pohdintaa 6.5.1 Yleinen käsitys HIV: stä 6.5.2 Käsitykset tartunnasta 6.5.3 Tartuntatavat 6.5.4 Tartunnan toteaminen 6.5.5 Elintavan vaikutus 6.5.6 Tartunnalta suojautuminen 6.5.7 Vaikutus seuraavaan sukupolveen 6.5.8 Tartunnalle alttiit ryhmät 6.5.9 Tietolähteet 6.5.10 Seksuaaliopetuksen aloitus 6.6 Ammattioppilaitoksessa ja lukiossa opiskelevien nuorten asennoituminen HIV positiiviseen henkilöön 6.6.1 Asennemittarin faktorianalyysi 6.6.2 Asennemallin faktorirakenne 6.6.3 Koulumuotojen välisten asenne erojen tarkastelua 6.7 Regressioanalyysi 6.7.1 Asenteeseen yhteydessä olevat tekijät 6.7.2 Asennemuuttujiin yhteydessä olevat tekijät 6.7.2.1 Empatia 1 : Arkielämä 6.7.2.2 Koulutus 6.7.2.3 Empatia 2 : Ihmisarvo 6.7.2.4 Seurustelu 6.7.2.5 Kontrolli 6.7.2.6 Toiminta 6.8 Tulosten pohdintaa VII Asennetutkimuksen kritiikki 7.1 Asennelauseiden kritiikki 7.2 Mittaväline 7.3 Analyysimenetelmä 7.4 Reliabiliteetti ja validiteetti VIII Yhteenveto ja keskustelua tuloksista 8.1 Yhteenveto 8.2 Keskustelua tuloksista 8.3 Jatkotutkimuksia IX Jälkikirjoitus X Lähteet XI Liitteet
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli.
1. Selvittää ja vertailla lukiolaisten ja ammattikoululaisten perustietoja HIV:stä.
2. Selvittää AIDS tietouden lähteet.
3. Kuvata heidän mahdollista asennoitumistaan HIV positiiviseen henkilöön.
4. Kehittää käytettyä mittavälinettä.
Ideani alkujuuret ovat syvällä Afrikassa. Työskentelin Itä Afrikassa vuosina 1984 1986 ja sain seurata Aids
ilmiön ensimmäisiä merkkejä lähellä sen syntysijoja. Palattuani Suomeen aloitin tämän työn valmistelun ja työn
perustana oleva empiirinen aineisto kerättiin v.1989 tamperelaisissa oppilaitoksissa.
Tutkimukseni alussa olen pyrkinyt valottamaan tämän ongelman poikkitieteellistä rakennetta. Olen käsitellyt sitä semanttisena, sosiaalisena, eettisenä ja kasvatuksellisena ongelmavyyhtenä.
Sosiaalinen elämä, josta merkittävä osa on poliittista, organisoituu kielen avulla. Kieli hallitsee ihmisen mieltä ja organisoi hänen maailmansa. Tästä johtuu, että on ensiarvoisen tärkeää, mitä kieltä käytämme puhuessamme AIDS: sta. Yleisinä kielellisinä lähestymismalleina käytetään medikalisaatiota ja stigmasointia.
Pohjimmiltaan AIDS on määritelty sosiaaliseksi ongelmaksi, koska se on syntynyt sosiaalisten suhteiden yhteydessä, vaikuttaa moniin ihmisiin ja koko yhteiskuntaan. Merkittävää on se, että AIDS on asettanut kyseenalaiseksi sosiaaliset suhteet, etiikan ja moraalin ja ne arvostukset, joiden perusteella päätetään siitä, mikä on tarpeellista tarpeetonta, hyvää ja oikeaa tämän hetken ja tulevaisuuden yhteiskunnassa.
Etiikan kannalta on olemassa ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden asettamia rajoja, joita ei noin vain saa sivuuttaa päämäärien hyödyllisyyteen vetoamalla. Siksi on tärkeää hakea joitakin kriteereitä, jotka yhdessä sovellettuina voivat antaa eettisesti kestävän perustan Aidsiin liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi. Aidsin eettisessä problematiikassa ei ole ensisijaisesti kysymys yksilön ja yhteisön välisestä ristiriidasta, vaan rationaalisesta suhtautumisesta elämään ja toisaalta kyvystä tasapainottaa keskenään oikeuksia ja velvollisuuksia.
Terveyskasvatuksen rooli on korostaa yksilöllisten taitojen hankintaprosessia, mutta silloin kun on kyse terveyskasvatuskampanjasta, pääpainoalueita ovat myös ihmisten välisten suhteiden huomioiminen eli sosiaalisen verkon yhteensovittaminen oikeaan viitekehykseen ja ympäristön yhteyteen.
AIDS terveyskasvatus Suomessa aloitettiin vuonna 1986, kun jokaiseen kotiin lähetettiin Aids:sta kertova
lehtinen. Tärkeimmäksi valistuksen kohteeksi valittiin nuoriso, koska monet uskoivat taudin leviävän Suomeen
hyvinkin nopeasti. Monissa kodeissa ja kouluissa seksuaalikasvatus hoidetaan hyvin, mutta valitettavan usein
se hoidetaan huonosti tai ei ollenkaan.
Työn empiirisessä osassa ilmeni, että lukion ja ammattioppilaitoksen oppilailla oli käsitteellisiä vaikeuksia. Lukiolaisista 27.1 % piti HIV tartunnan kantajaa Aidsiin sairastuneena. Ammattioppilaitoksen vastaava luku oli
55.2 %. Kyselyyn vastanneiden yleisempää käsitystä HIV infektiosta leimaa kuoleman pelko ja usko viruksen
helposta tarttuvuudesta. Toisaalta suurella joukolla oli virheellisiä käsityksiä viruksen vaikutuksesta ihmisen vastustuskykyyn. En tiedä vastausten osuus väittämästä riippuen vaihteli 6.0 %:sta jopa 73.9 %:iin. Voidaankin
todeta, että nuorten yleiset tautia ja tartuntaa koskevat tiedot olivat puutteellisia.
Vastaajat totesivat lähes yksimielisesti homoseksuaalien, narkomaanien ja prostituoitujen muodostavan riskialtteimmat ryhmät. Vain puolet nimesi heteroseksuaalit tartunnalle alttiiksi ryhmäksi.
Tietolähteiden osalta ei liene yllätys, että joukkoviestimet näyttävät kantavan suurimman vastuun tiedottamisesta.
Televisio, lehdet ja radio ovat vastaajien mielestä keskeisimpiä tiedonvälittäjiä. Kasvatusinstituutioissa toimivat
ammattikasvattajat ja terveyden ammattilaiset saivat enintään 10 %:n mainintoja.
Lukion ja ammattioppilaitoksen oppilaiden käyttäytymisuskomuksissa todettiin eroja, jotka viittaavat toisaalta
koulumuodon merkitykseen, toisaalta sukupuolisidonnaisten tekijöiden tärkeyteen.
Nuorilla itsellään näyttää olevan tietoa siitä, millaisella terveyskasvatuksella todella olisi vaikutusta heidän seksikäyttytymiseen tai huumeiden käyttöönsä. Miten tämä tieto saataisiin kasvattajien käyttöön ?
Olemmeko valmiita siihen, että muna alkaisi opettaa kanaa?
1. Selvittää ja vertailla lukiolaisten ja ammattikoululaisten perustietoja HIV:stä.
2. Selvittää AIDS tietouden lähteet.
3. Kuvata heidän mahdollista asennoitumistaan HIV positiiviseen henkilöön.
4. Kehittää käytettyä mittavälinettä.
Ideani alkujuuret ovat syvällä Afrikassa. Työskentelin Itä Afrikassa vuosina 1984 1986 ja sain seurata Aids
ilmiön ensimmäisiä merkkejä lähellä sen syntysijoja. Palattuani Suomeen aloitin tämän työn valmistelun ja työn
perustana oleva empiirinen aineisto kerättiin v.1989 tamperelaisissa oppilaitoksissa.
Tutkimukseni alussa olen pyrkinyt valottamaan tämän ongelman poikkitieteellistä rakennetta. Olen käsitellyt sitä semanttisena, sosiaalisena, eettisenä ja kasvatuksellisena ongelmavyyhtenä.
Sosiaalinen elämä, josta merkittävä osa on poliittista, organisoituu kielen avulla. Kieli hallitsee ihmisen mieltä ja organisoi hänen maailmansa. Tästä johtuu, että on ensiarvoisen tärkeää, mitä kieltä käytämme puhuessamme AIDS: sta. Yleisinä kielellisinä lähestymismalleina käytetään medikalisaatiota ja stigmasointia.
Pohjimmiltaan AIDS on määritelty sosiaaliseksi ongelmaksi, koska se on syntynyt sosiaalisten suhteiden yhteydessä, vaikuttaa moniin ihmisiin ja koko yhteiskuntaan. Merkittävää on se, että AIDS on asettanut kyseenalaiseksi sosiaaliset suhteet, etiikan ja moraalin ja ne arvostukset, joiden perusteella päätetään siitä, mikä on tarpeellista tarpeetonta, hyvää ja oikeaa tämän hetken ja tulevaisuuden yhteiskunnassa.
Etiikan kannalta on olemassa ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden asettamia rajoja, joita ei noin vain saa sivuuttaa päämäärien hyödyllisyyteen vetoamalla. Siksi on tärkeää hakea joitakin kriteereitä, jotka yhdessä sovellettuina voivat antaa eettisesti kestävän perustan Aidsiin liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi. Aidsin eettisessä problematiikassa ei ole ensisijaisesti kysymys yksilön ja yhteisön välisestä ristiriidasta, vaan rationaalisesta suhtautumisesta elämään ja toisaalta kyvystä tasapainottaa keskenään oikeuksia ja velvollisuuksia.
Terveyskasvatuksen rooli on korostaa yksilöllisten taitojen hankintaprosessia, mutta silloin kun on kyse terveyskasvatuskampanjasta, pääpainoalueita ovat myös ihmisten välisten suhteiden huomioiminen eli sosiaalisen verkon yhteensovittaminen oikeaan viitekehykseen ja ympäristön yhteyteen.
AIDS terveyskasvatus Suomessa aloitettiin vuonna 1986, kun jokaiseen kotiin lähetettiin Aids:sta kertova
lehtinen. Tärkeimmäksi valistuksen kohteeksi valittiin nuoriso, koska monet uskoivat taudin leviävän Suomeen
hyvinkin nopeasti. Monissa kodeissa ja kouluissa seksuaalikasvatus hoidetaan hyvin, mutta valitettavan usein
se hoidetaan huonosti tai ei ollenkaan.
Työn empiirisessä osassa ilmeni, että lukion ja ammattioppilaitoksen oppilailla oli käsitteellisiä vaikeuksia. Lukiolaisista 27.1 % piti HIV tartunnan kantajaa Aidsiin sairastuneena. Ammattioppilaitoksen vastaava luku oli
55.2 %. Kyselyyn vastanneiden yleisempää käsitystä HIV infektiosta leimaa kuoleman pelko ja usko viruksen
helposta tarttuvuudesta. Toisaalta suurella joukolla oli virheellisiä käsityksiä viruksen vaikutuksesta ihmisen vastustuskykyyn. En tiedä vastausten osuus väittämästä riippuen vaihteli 6.0 %:sta jopa 73.9 %:iin. Voidaankin
todeta, että nuorten yleiset tautia ja tartuntaa koskevat tiedot olivat puutteellisia.
Vastaajat totesivat lähes yksimielisesti homoseksuaalien, narkomaanien ja prostituoitujen muodostavan riskialtteimmat ryhmät. Vain puolet nimesi heteroseksuaalit tartunnalle alttiiksi ryhmäksi.
Tietolähteiden osalta ei liene yllätys, että joukkoviestimet näyttävät kantavan suurimman vastuun tiedottamisesta.
Televisio, lehdet ja radio ovat vastaajien mielestä keskeisimpiä tiedonvälittäjiä. Kasvatusinstituutioissa toimivat
ammattikasvattajat ja terveyden ammattilaiset saivat enintään 10 %:n mainintoja.
Lukion ja ammattioppilaitoksen oppilaiden käyttäytymisuskomuksissa todettiin eroja, jotka viittaavat toisaalta
koulumuodon merkitykseen, toisaalta sukupuolisidonnaisten tekijöiden tärkeyteen.
Nuorilla itsellään näyttää olevan tietoa siitä, millaisella terveyskasvatuksella todella olisi vaikutusta heidän seksikäyttytymiseen tai huumeiden käyttöönsä. Miten tämä tieto saataisiin kasvattajien käyttöön ?
Olemmeko valmiita siihen, että muna alkaisi opettaa kanaa?