Indeksirahastot sijoitusvaihtoehtona.
LUOTO, HANNA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LUOTO, HANNA
2003
Kansantaloustiede - Economics
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2003-02-24Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa käsitellään indeksirahastoja sijoituskohteena. Aluksi tarkastellaan lyhyesti aktiivisen ja passiivisen salkunhoidon eroja. Sen jälkeen tarkastellaan kustannusten merkitystä rahastosijoittamisessa, koska indeksirahastoilla on selvästi aktiivisia rahastoja alhaisemmat kustannukset. Samalla tutkitaan rahastojen kykyä tuottaa ylituottoa sekä aktiivisten rahastonhoitajien osakkeiden valinta- ja ajoituskykyä. Tämän jälkeen perehdytään indeksirahastojen kasvun seurauksiin Yhdysvaltojen markkinoilla ja katsotaan, mikä vaikutus näihin seurauksiin on käytetyllä viiteindeksillä. Kaikki tarkastelu tapahtuu lähinnä Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten avulla.
Kustannusten merkitystä rahastoille tutkitaan sekä puhtaiden tuottojen että riskisopeutettujen tuottojen avulla. Riskisopeutettujen tuottojen tapauksessa käytetään hyödyksi Sharpen mittaria. Rahastojen kykyä tuottaa ylituottoja tutkitaan CAP-mallin ja kahden hieman erilaisen neljän faktorin mallin avulla. Rahastojen kasvun seurauksien tutkimiseen käytetään erilaisia regressioita. Tavoitteena on selvittää indeksin muutosten yhteydessä ilmenevien ylituottojen suhdetta indeksoidun rahan määrään. Lisäksi pyritään selvittämään tämän ylituoton pysyvyyttä. Lopuksi tarkastellaan vielä indeksin julkaisutavan vaikutusta ylituottoihin. Tähän hyvän mahdollisuuden tarjoaa se, että Standard & Poor´s muutti vuonna 1989 S&P 500 -indeksinsä julkaisutapaa.
Keskeinen tulos kustannusten vaikutuksesta on, että kaikista korkeimpien kustannusten rahastot tuottavat vähiten. Kuitenkaan muilla kustannustasoilla tuoton ja kustannusten suhde ei ole yhtä selvä. Sekä aktiivisten rahastojen että indeksirahastojen ylituotot osoittautuivat negatiivisiksi, kun rahastoluokkia tarkastellaan kokonaisuuksina. Yksittäisistä rahastoista löytyy kuitenkin myös onnistujia. Indeksirahastot näyttävät ylituottojen perusteella tuottavan paremmin kuin aktiivisesti hoidetut rahastot. Lopuksi saatujen tulosten mukaan näyttää siltä, että aktiivisilla rahastonhoitajilla on kykyä valita indeksiä paremmin tuottavia osakkeita, mutta heidän sijoittajilta perimät kustannukset kumoavat tämän paremman tuoton. Indeksirahastojen kasvaessa ovat indeksiin liitettävien osakkeiden ylituotot kasvaneet. Tulosten mukaan tämä ylituotto kuitenkin katoaa ajan myötä, kun tarkastellaan tuottoja indeksin muutosta seuraavalta vuodelta. Indeksin muutosten julkaiseminen muutamia päiviä ennen muutosta ei vähennä ylituottoja vaan jopa lisää niitä.
Tutkielman tulosten mukaan ei voida sanoa, että joko aktiiviset rahastot tai indeksirahastot olisivat ehdottomasti parempia. Ratkaisu valintaan saattaa löytyä ennemminkin aktiivisen ja passiivisen strategian yhdistämisestä.
Kustannusten merkitystä rahastoille tutkitaan sekä puhtaiden tuottojen että riskisopeutettujen tuottojen avulla. Riskisopeutettujen tuottojen tapauksessa käytetään hyödyksi Sharpen mittaria. Rahastojen kykyä tuottaa ylituottoja tutkitaan CAP-mallin ja kahden hieman erilaisen neljän faktorin mallin avulla. Rahastojen kasvun seurauksien tutkimiseen käytetään erilaisia regressioita. Tavoitteena on selvittää indeksin muutosten yhteydessä ilmenevien ylituottojen suhdetta indeksoidun rahan määrään. Lisäksi pyritään selvittämään tämän ylituoton pysyvyyttä. Lopuksi tarkastellaan vielä indeksin julkaisutavan vaikutusta ylituottoihin. Tähän hyvän mahdollisuuden tarjoaa se, että Standard & Poor´s muutti vuonna 1989 S&P 500 -indeksinsä julkaisutapaa.
Keskeinen tulos kustannusten vaikutuksesta on, että kaikista korkeimpien kustannusten rahastot tuottavat vähiten. Kuitenkaan muilla kustannustasoilla tuoton ja kustannusten suhde ei ole yhtä selvä. Sekä aktiivisten rahastojen että indeksirahastojen ylituotot osoittautuivat negatiivisiksi, kun rahastoluokkia tarkastellaan kokonaisuuksina. Yksittäisistä rahastoista löytyy kuitenkin myös onnistujia. Indeksirahastot näyttävät ylituottojen perusteella tuottavan paremmin kuin aktiivisesti hoidetut rahastot. Lopuksi saatujen tulosten mukaan näyttää siltä, että aktiivisilla rahastonhoitajilla on kykyä valita indeksiä paremmin tuottavia osakkeita, mutta heidän sijoittajilta perimät kustannukset kumoavat tämän paremman tuoton. Indeksirahastojen kasvaessa ovat indeksiin liitettävien osakkeiden ylituotot kasvaneet. Tulosten mukaan tämä ylituotto kuitenkin katoaa ajan myötä, kun tarkastellaan tuottoja indeksin muutosta seuraavalta vuodelta. Indeksin muutosten julkaiseminen muutamia päiviä ennen muutosta ei vähennä ylituottoja vaan jopa lisää niitä.
Tutkielman tulosten mukaan ei voida sanoa, että joko aktiiviset rahastot tai indeksirahastot olisivat ehdottomasti parempia. Ratkaisu valintaan saattaa löytyä ennemminkin aktiivisen ja passiivisen strategian yhdistämisestä.