Tarinat elämän ylläpitäjänä - diabetes ja nuoret.
KOKKO-SIRO, NIINA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KOKKO-SIRO, NIINA
2003
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2003-02-27Tiivistelmä
Sairaudet ovat osa inhimillistä elämää. Diabetes on yksi yleisimmistä pitkäaikaissairauksista ja Suomessa diabetesta sairastetaan eniten maailmassa. Pitkäaikaissairauksien yleistyminen, terveyden ja sairastuvuuden epätasainen jakautuminen, elämän lääketieteellistyminen ja joukko muita tekijöitä asettavat haasteita terveystutkimukselle. Koska diabetes on kokonaisvaltainen sairaus, lääketieteellisen tutkimuksen rinnalle kaivataan sosiaalitieteellistä tutkimusta. Tutkimukseni on eräänlainen puheenvuoro sosiaalitieteellisen tutkimuksen kentässä ja ennen kaikkea diabeetikoita koskevassa keskustelussa ja hoidon kehittämisessä.
Tutkimuksessani tarkastelen diabeetikkonuorten (15-18-vuotiaat) tarinoita sairaudesta ja selviytymisestä. Tutkimusaineisto muodostuu 12 diabeetikkonuoren vapaamuotoisista teemahaastatteluista. Tutkimuksen yhtenä tarkoituksena on diabeetikkonuorten oman äänen esille tuominen. Nuorten tarinat ovat sairauskertomuksia, sairausnarratiiveja, jotka heijastavat henkilöiden omia ajatuksia ja suhtautumistapoja sairauteen.
Tutkimukseni on laadullinen terveystutkimus, jossa teoreettisena viitekehyksenä on narratiivinen eli tarinallinen näkökulma. Tarinallisessa lähestymistavassa on kysymys ihmisten omalle elämälleen antamista tulkinnoista ja toiminnan merkityksestä. Tarinan avulla ihminen jäsentää kokemaansa. Narratiivi on myös yksi ihmisen perustava tapa tehdä kokemus itselleen ymmärrettäväksi.
Tutkimustulokset osoittavat, että sairaus ja terveys eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Diabeetikkonuoret kokevat itsensä terveiksi sairaudesta huolimatta. Nuoret kohtaavat kuitenkin sairauteen liittyvää epäluuloista suhtautumista ja ennakkoluuloja. Tutkimusaineisto osoittaa sen, että vakiintuneet käytännöt ja ajattelutavat elävät voimakkaasti kulttuurissamme. Sairaus ja terveys ovat siis sosiaalisesti määriteltyjä tiloja. Juuri sosiaalisen konstruktionismin mukaan sairautta ja terveyttä on tarkasteltava ennen kaikkea sosiaalisessa toiminnassa rakentuneina kulttuurisina merkityksinä.
Jokaisen diabeetikkonuoren tarina valottaa kukin omalla tavallaan sairauden yksilöllisiä kokemuksia ja selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Ihmiset antavat samallekin sairaudelle hyvin erilaisia merkityksiä. Tämä on tärkeää ottaa huomioon diabeetikkonuorten hoidon kehittämisessä ja toteuttamisessa.
Avainsanat: diabetes, nuoret, sairaus, medikalisaatio, narratiivinen eli tarinallinen lähestymistapa, kulttuuriset mallitarinat, sosiaalinen konstruktionismi
Tutkimuksessani tarkastelen diabeetikkonuorten (15-18-vuotiaat) tarinoita sairaudesta ja selviytymisestä. Tutkimusaineisto muodostuu 12 diabeetikkonuoren vapaamuotoisista teemahaastatteluista. Tutkimuksen yhtenä tarkoituksena on diabeetikkonuorten oman äänen esille tuominen. Nuorten tarinat ovat sairauskertomuksia, sairausnarratiiveja, jotka heijastavat henkilöiden omia ajatuksia ja suhtautumistapoja sairauteen.
Tutkimukseni on laadullinen terveystutkimus, jossa teoreettisena viitekehyksenä on narratiivinen eli tarinallinen näkökulma. Tarinallisessa lähestymistavassa on kysymys ihmisten omalle elämälleen antamista tulkinnoista ja toiminnan merkityksestä. Tarinan avulla ihminen jäsentää kokemaansa. Narratiivi on myös yksi ihmisen perustava tapa tehdä kokemus itselleen ymmärrettäväksi.
Tutkimustulokset osoittavat, että sairaus ja terveys eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Diabeetikkonuoret kokevat itsensä terveiksi sairaudesta huolimatta. Nuoret kohtaavat kuitenkin sairauteen liittyvää epäluuloista suhtautumista ja ennakkoluuloja. Tutkimusaineisto osoittaa sen, että vakiintuneet käytännöt ja ajattelutavat elävät voimakkaasti kulttuurissamme. Sairaus ja terveys ovat siis sosiaalisesti määriteltyjä tiloja. Juuri sosiaalisen konstruktionismin mukaan sairautta ja terveyttä on tarkasteltava ennen kaikkea sosiaalisessa toiminnassa rakentuneina kulttuurisina merkityksinä.
Jokaisen diabeetikkonuoren tarina valottaa kukin omalla tavallaan sairauden yksilöllisiä kokemuksia ja selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Ihmiset antavat samallekin sairaudelle hyvin erilaisia merkityksiä. Tämä on tärkeää ottaa huomioon diabeetikkonuorten hoidon kehittämisessä ja toteuttamisessa.
Avainsanat: diabetes, nuoret, sairaus, medikalisaatio, narratiivinen eli tarinallinen lähestymistapa, kulttuuriset mallitarinat, sosiaalinen konstruktionismi