Muutos on välttämätön. Filosofinen ja empiirinen lähestymistapa päihdeongelmaisen ihmisen muutosvalmiuteen.
KNUUTTILA, VESA (2003)
2003
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-02-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11541
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11541
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on lähestyä ihmistä muutosprosessissa filosofisin ja empiirisin keinoin. Ensimmäisessä osassa pohditaan tutkimuksen taustalla olevaa ihmiskäsitystä. Toisessa osassa tutkitaan asiakkaiden demografisten sekä päihteiden käyttöä koskevien tietojen yhteyttä heidän muutosvalmiuteensa ja laitospäihdehoidon keskeyttämisten yhteyksiä asiakkaan muutosvalmiuteen. Ensimmäisen osan viitekehyksenä on Lauri Rauhalan eksplikoima holistinen ihmiskäsitys. Jälkimmäisessä osassa käytettiin URICA-kaavaketta (University of Rhone Island Change Assessment Scale).
Empiirisen osan tutkimushenkilöinä (N=105) olivat Kankaanpään A-kotiin touko-elokuussa 2000 tulleet asiakkaat. Tilastollisesti merkitseviksi selittäviksi muuttujiksi muutosvalmiudelle osoittautuivat ikä, asuminen, ammatti, hoitoon tulon vapaaehtoisuus ja hoitotavoite. Muutosvalmius oli huono erityisesti nuorilla, jotka olivat ammatittomia ja asunnottomia. Asiakkaat jotka tulivat hoitoon omaehtoisesti tai tavoittelivat täysraittiutta olivat muutosvalmiimpia kuin muut. Korkea esiharkintavaiheen pistemäärä oli merkittävänä selittävänä muuttujana hoidon keskeyttämiselle. Korkea esiharkintavaiheen pistemäärä lisäsi riskiä keskeyttämiseen ja uloskirjoittamiseen nimenomaan hoidon alkuvaiheessa.
Empiirisen osan tutkimushenkilöinä (N=105) olivat Kankaanpään A-kotiin touko-elokuussa 2000 tulleet asiakkaat. Tilastollisesti merkitseviksi selittäviksi muuttujiksi muutosvalmiudelle osoittautuivat ikä, asuminen, ammatti, hoitoon tulon vapaaehtoisuus ja hoitotavoite. Muutosvalmius oli huono erityisesti nuorilla, jotka olivat ammatittomia ja asunnottomia. Asiakkaat jotka tulivat hoitoon omaehtoisesti tai tavoittelivat täysraittiutta olivat muutosvalmiimpia kuin muut. Korkea esiharkintavaiheen pistemäärä oli merkittävänä selittävänä muuttujana hoidon keskeyttämiselle. Korkea esiharkintavaiheen pistemäärä lisäsi riskiä keskeyttämiseen ja uloskirjoittamiseen nimenomaan hoidon alkuvaiheessa.