Ala-asteikäisten näkövammaisten ja monivammaisten näkövammaisten lasten koulutuksellinen asema. Kartoittava tutkimus kuntien tilanteesta.
PIETILÄ, ELINA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PIETILÄ, ELINA
2003
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2003-02-11Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 1.-6.-luokkalaisten näkövammaisten ja monivammaisten näkövammaisten lasten koulutuksellista asemaa Suomen eri kunnissa. Tavoitteena oli luoda yleiskuva lasten koulutustilanteesta.
Keskeisellä sijalla tutkimuksessa olivat alueopettajien ja ohjaavien opettajien näkemykset ohjausalueiden kuntien erityisopetuksen järjestämisestä ja sen toimivuudesta. Tutkimuksessa oli mukana 6 alueopettajaa ja 6 ohjaavaa opettajaa, joiden ohjauksessa oli yhteensä 461 näkövammaista ja monivammaista näkövammaista lasta. Ohjattavat oppilaat jakautuivat 173 kunnan alueelle. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidun haastattelun menetelmällä.
Tutkimuksessa ilmeni, että suurin osa näkövammaisista lapsista oli integroitu yleisopetuksen ryhmään. Monivammaiset näkövammaiset lapset opiskelivat pääosin erityiskouluissa. Tutkimuksessa ilmeni myös, että näkövammaiset ja monivammaiset näkövammaiset lapset olivat perusopetuspalveluiden suhteen eriarvoisessa asemassa. Kuntien säästötoimet olivat kaikkein suurin erojen aiheuttaja. Eroja aiheuttivat taloudellisten tekijöiden lisäksi asenteet, palveluiden ja työntekijöiden saatavuus sekä koulunkäyntiavustajien ja opettajien koulutus. Käytännön työssä erot ilmenivät vaihteluina opetuksen tasossa, koulunkäyntiavustajien työsuhteissa ja toiminnassa sekä opetusresursseissa. Näkövammaisten ja monivammaisten näkövammaisten lasten apuvälinetilanne oli melko hyvä.
Kunnat eivät siis olleet pystyneet vastaamaan tasa-arvoisuuden vaatimukseen ainakaan näkövammaisten ja monivammaisten lasten opetuksen järjestämisen osalta. Kuntien järjestämien opetuspalveluiden eriarvoisuus kertoi samalla yhteiskunnan eriarvoisuudesta. Vammaisten yksilöiden koulutuspalveluiden samankaltaistaminen tulisi kuitenkin nähdä yhtenä yhteiskunnan positiivisena muutostekijänä, joten erityisopetuspalveluihin liittyviin ongelmiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.
Avainsanat: näkövammaisuus, kunta ja erityisopetus
Keskeisellä sijalla tutkimuksessa olivat alueopettajien ja ohjaavien opettajien näkemykset ohjausalueiden kuntien erityisopetuksen järjestämisestä ja sen toimivuudesta. Tutkimuksessa oli mukana 6 alueopettajaa ja 6 ohjaavaa opettajaa, joiden ohjauksessa oli yhteensä 461 näkövammaista ja monivammaista näkövammaista lasta. Ohjattavat oppilaat jakautuivat 173 kunnan alueelle. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidun haastattelun menetelmällä.
Tutkimuksessa ilmeni, että suurin osa näkövammaisista lapsista oli integroitu yleisopetuksen ryhmään. Monivammaiset näkövammaiset lapset opiskelivat pääosin erityiskouluissa. Tutkimuksessa ilmeni myös, että näkövammaiset ja monivammaiset näkövammaiset lapset olivat perusopetuspalveluiden suhteen eriarvoisessa asemassa. Kuntien säästötoimet olivat kaikkein suurin erojen aiheuttaja. Eroja aiheuttivat taloudellisten tekijöiden lisäksi asenteet, palveluiden ja työntekijöiden saatavuus sekä koulunkäyntiavustajien ja opettajien koulutus. Käytännön työssä erot ilmenivät vaihteluina opetuksen tasossa, koulunkäyntiavustajien työsuhteissa ja toiminnassa sekä opetusresursseissa. Näkövammaisten ja monivammaisten näkövammaisten lasten apuvälinetilanne oli melko hyvä.
Kunnat eivät siis olleet pystyneet vastaamaan tasa-arvoisuuden vaatimukseen ainakaan näkövammaisten ja monivammaisten lasten opetuksen järjestämisen osalta. Kuntien järjestämien opetuspalveluiden eriarvoisuus kertoi samalla yhteiskunnan eriarvoisuudesta. Vammaisten yksilöiden koulutuspalveluiden samankaltaistaminen tulisi kuitenkin nähdä yhtenä yhteiskunnan positiivisena muutostekijänä, joten erityisopetuspalveluihin liittyviin ongelmiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.
Avainsanat: näkövammaisuus, kunta ja erityisopetus