Asiakkaista puhuminen omaishoidon tuen kokouksissa. Keskusteluanalyyttinen tutkimus.
PIETIKÄINEN, ANU (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PIETIKÄINEN, ANU
2003
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2003-02-12Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 4 2. TEOREETTINEN TAUSTA 8 2.1. VUOROVAIKUTUS JA KIELELLISET LÄHESTYMISTAVAT SOSIAALIPSYKOLOGIASSA 8 2.2. VUOROVAIKUTUKSEN KESKUSTELUNANALYYTTINEN TUTKIMUS 10 2.3. INSTITUTIONAALINEN VUOROVAIKUTUS 13 2.4. MORAALI JA VUOROVAIKUTUS 16 3. AIEMPAA TUTKIMUSTA 19 3.1. OMAISHOIDON TUEN MERKITYKSISTÄ 19 3.2. KOKOUKSET JA NEUVOTTELUT 21 3.2.1. Kokousten ja neuvottelujen tutkimus 21 3.2.2. Kokoukset ja neuvottelut keskusteluina 23 3.2.3. Kirsi Juhilan tutkimus tapauskäsittelyistä kokouspuheessa 25 3.2.4. Omaishoidon tuesta päättäminen: kokous vai neuvottelu? 26 3.3. ASIAKASAMMATTILAINEN -SUHDE VUOROVAIKUTUKSESSA 27 3.4. ASIANTUNTIJUUDEN DILEMMAT 30 4. AINEISTO JA ANALYYSITAVAT 32 4.1. KESKUSTELUANALYYSI METODINA 32 4.2. OMAISHOIDON TUESTA PÄÄTTÄMINEN 35 4.3. AINEISTO 36 5. KOKOUSKESKUSTELUA OMAISHOIDON TUESTA 40 5.1. VUOROTTELU JA OSALLISTUJIEN ASEMAT 40 5.2. TAPAUSKÄSITTELYN KULKU 43 5.2.1. Kokouksen järjestäytyminen 43 5.2.2. Tapauksen avaaminen ja asiakaskuvaukset 44 5.2.3. Keskustelua ja perustelua 47 5.2.4. Samanmielisyyden syntyminen 49 5.2.5. Jälkipuintia ja välisekvenssejä 51 5.3. OMAISHOIDON TUEN KOKOUS JA AIEMPI KOKOUSTUTKIMUS 52 6. ASIAKKAISTA PUHUMINEN 55 6.1. HOIDETTAVAT HOIDON JA ARVIOINNIN KOHTEINA 56 6.2. HOITAJAT 64 6.2.1. Hoitaja asiakaskuvauksissa 64 6.2.2. Hoitaja tiedonlähteenä 70 6.2.3. Hoitajan toiminnan arvottaminen päätöksen perusteena 87 6.2.4. Hoitajan odotukset ja oman toiminnan arviointi 98 6.2.5. Yhteenveto 104 6.3. ASIAKKAAT YHDESSÄ 106 6.4. ASIAKKAISTA PUHUMINEN JA AIEMPI TUTKIMUS ASIAKKUUDESTA JA MORAALISTA VUOROVAIKUTUKSESSA 114 7. POHDINTAA 117 LÄHTEET 121
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on omaishoidon tuen kokouksessa käytävä keskustelu ja miten siinä puhutaan asiakkaista. Tarkastelutapa on keskustelunanalyyttinen ja tutkimus sijoittuu institutionaalisen vuorovaikutuksen tutkimuksen kenttään.
Omaishoidon tuki kuuluu kunnallisiin sosiaalipalveluihin ja sitä voidaan myöntää sairaan tai vammaisen perheenjäsenen kotona tapahtuvalle hoidolle. Tutkimuksen aineistona on kaksitoista hakemuskäsittelyä omaishoidon tuen myöntämisestä päättävän, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista koostuvan moniammatillisen tiimin kokouksesta.
Aineistoa voi yleisten keskustelupiirteiden perusteella luonnehtia epämuodolliseksi kokoukseksi. Hakemuskäsittely alkaa asiakaskuvauksilla, joita antavat hakijan parhaiten tunteva(t) ”oma(t) työntekijät(t)” ja lääkäri lukemalla lääkärinlausuntoja. Tukisummasta tehdään yleensä ehdotus asiakaskuvausten päätteeksi. Tämän jälkeen voidaan keskustella tuen perusteista ja tukisummasta. Päätöstä merkitsee samanmielisyyden syntyminen tukisummasta.
Puhe asiakkaista vaihtelee sen mukaan, puhutaanko hoidettavasta henkilöstä, vai omaishoitajasta. Tuen hakijana käsitellään hoitajaa, vaikka virallisesti hakija on hoidettava. Puhe hoidettavasta tuotetaan hoitoisuuden näkökulmasta, jossa hoidettavaa käsitellään arvioinnin ja hoidon kohteena. Hoidettavasta puhutaan läpi kokouksen samalla tavalla. Puhe hoitajasta ja sen institutionaalinen tehtävä vaihtelevat toimintajakson mukaan. Hoitoisuutta selvitettäessä hoitajasta puhutaan hoitojärjestelyjen yhteydessä ja hoitotoimenpiteiden tekijänä. Hoitaja voi myös esiintyä tiedonlähteenä, kun neuvotellaan mitä ristiriitaisista hoitoisuustiedoista käytetään päätöksen pohjana. Hoitajan hoitohalukkuutta ja ratkaisuja hoidon järjestämisen suhteen voidaan arvottaa ja käyttää päätöksen perusteena. Päätöksen syntymisen jälkeen omaa toimintaa voidaan arvioida hoitajan toiveita vasten. Osallistujat suhtautuvat omaan päätöksentekoonsa moraalisesti arvioitavana toimintana.
Kokouksessa käytetään perusteluina institutionaalisia tuen kriteereitä ja inhimillisiä, asiakaslähtöisiä perusteluja. Asiakkaista puhumisessa näitä näkökulmia sovitellaan yhteen. Osallistujat edustavat kokouksessa sekä asiakkaitaan että tukea jakavaa instituutioita. Asiakkaiden tarpeet ja institutionaalisten resurssien niukkuus ja niiden tasapuolinen jakaminen ovat dilemmaattisessa suhteessa. Oman toiminnan arviointi ja samanmielisyyden tuottaminen pitävät yllä työn mielekkyyttä ja oikeutusta ristiriidoista huolimatta.
Omaishoidon tuki kuuluu kunnallisiin sosiaalipalveluihin ja sitä voidaan myöntää sairaan tai vammaisen perheenjäsenen kotona tapahtuvalle hoidolle. Tutkimuksen aineistona on kaksitoista hakemuskäsittelyä omaishoidon tuen myöntämisestä päättävän, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista koostuvan moniammatillisen tiimin kokouksesta.
Aineistoa voi yleisten keskustelupiirteiden perusteella luonnehtia epämuodolliseksi kokoukseksi. Hakemuskäsittely alkaa asiakaskuvauksilla, joita antavat hakijan parhaiten tunteva(t) ”oma(t) työntekijät(t)” ja lääkäri lukemalla lääkärinlausuntoja. Tukisummasta tehdään yleensä ehdotus asiakaskuvausten päätteeksi. Tämän jälkeen voidaan keskustella tuen perusteista ja tukisummasta. Päätöstä merkitsee samanmielisyyden syntyminen tukisummasta.
Puhe asiakkaista vaihtelee sen mukaan, puhutaanko hoidettavasta henkilöstä, vai omaishoitajasta. Tuen hakijana käsitellään hoitajaa, vaikka virallisesti hakija on hoidettava. Puhe hoidettavasta tuotetaan hoitoisuuden näkökulmasta, jossa hoidettavaa käsitellään arvioinnin ja hoidon kohteena. Hoidettavasta puhutaan läpi kokouksen samalla tavalla. Puhe hoitajasta ja sen institutionaalinen tehtävä vaihtelevat toimintajakson mukaan. Hoitoisuutta selvitettäessä hoitajasta puhutaan hoitojärjestelyjen yhteydessä ja hoitotoimenpiteiden tekijänä. Hoitaja voi myös esiintyä tiedonlähteenä, kun neuvotellaan mitä ristiriitaisista hoitoisuustiedoista käytetään päätöksen pohjana. Hoitajan hoitohalukkuutta ja ratkaisuja hoidon järjestämisen suhteen voidaan arvottaa ja käyttää päätöksen perusteena. Päätöksen syntymisen jälkeen omaa toimintaa voidaan arvioida hoitajan toiveita vasten. Osallistujat suhtautuvat omaan päätöksentekoonsa moraalisesti arvioitavana toimintana.
Kokouksessa käytetään perusteluina institutionaalisia tuen kriteereitä ja inhimillisiä, asiakaslähtöisiä perusteluja. Asiakkaista puhumisessa näitä näkökulmia sovitellaan yhteen. Osallistujat edustavat kokouksessa sekä asiakkaitaan että tukea jakavaa instituutioita. Asiakkaiden tarpeet ja institutionaalisten resurssien niukkuus ja niiden tasapuolinen jakaminen ovat dilemmaattisessa suhteessa. Oman toiminnan arviointi ja samanmielisyyden tuottaminen pitävät yllä työn mielekkyyttä ja oikeutusta ristiriidoista huolimatta.