Pandiitteja vai tykinruokaa? Asiantuntijoiden johtaminen sotilasorganisaatiossa syväjohtamisen viitekehyksessä.
TUPIINI, HANNA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TUPIINI, HANNA
2003
Yrityksen hallinto - Management and Organisation
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2003-01-14Sisällysluettelo
TIIVISTELMÄ 2 SISÄLLYSLUETTELO 4 KUVAT JA TAULUKOT 6 1. JOHDANTO 7 1.1 Tutkimusongelma, tutkimustavoite ja tutkimusasetelma 12 1.2 Tutkimusmetodologia 12 1. 3 Rajaukset 12 2. JOHTAMINEN 12 2.1 Johtamisen uusi paradigma 12 2.2 Johtamisen kokonaisuus 12 3. SOTILASJOHTAMINEN 12 3.1 Sotilasjohtamisen määrittelyä 12 3.2 Valta, vastuu ja tehtävä 12 3.3 Sotilaskuri 12 3.4 Sotilasorganisaatio johtamisympäristönä 12 3.5 Suomalaisen sotilasjohtamisen kehityssuuntia 12 4. ASIANTUNTIJOIDEN JOHTAMINEN 12 4.1 Osaaminen ja asiantuntijatietämys 12 4.2 Asiantuntijuus 12 4.2.1 Asiantuntijuus yleensä 12 4.2.2 Asiantuntijuus sotilasorganisaatiossa 12 4.3 Asiantuntijoiden johtaminen 12 4.3.1 Yleisellä tasolla 12 4.3.2 Sotilasorganisaatiossa 12 4.4 Syväjohtaminen ja asiantuntijat 12 5. SYVÄJOHTAMINEN 125.1 Syväjohtamisen malli 12 5.1.1 Johtamisen yleinen viitekehys ja johtamiskäyttäytymisen viitekehys 12 5.1.2 Syväjohtamisen mallin ulottuvuudet 12 5.2 Uusi johtajakoulutusohjelma 12 5.2.1 Johtajakoulutusohjelman lähtökohdat 12 5.2.2 Johtajana kehittyminen 12 5.3 Syväjohtaminen käytännössä 12 5.3.1 Toimintaympäristö 12 5.3.2 Syväjohtamisen soveltaminen 12 5.4 Tutkimuksia syväjohtamisesta 12 5.5 Syväjohtaminen suomalaisen sotilasjohtamisen kehityksessä 12 6. HAASTATELTAVIEN KÄSITYKSIÄ ASIANTUNTIJOIDEN JOHTAMISESTA SOTILASORGANISAATIOSSA 12 6.1 Haastattelujen toteutus 12 6.2 Asiantuntijuus puolustusvoimissa 12 6.3 Esimiehen persoonan ja johtamiskäyttäytymisen merkitys 12 6.4 Syväjohtaminen ja asiantuntijat 12 6.5 Asiantuntijoiden motivointi johtamiskäyttäytymisen kautta 12 6.6 Johtamiskäyttäytyminen ja asiantuntijuuden kehittäminen 12 6.7 Esimieheltä saatu palaute 12 6.8 Sotilaskuri ja asiantuntijat 12 6.9 Yhteishenki 12 6.10 Syväjohtamisen mallin vaikutukset 12 7. YHTEENVETO 12 7.1 Päätelmät 12 7.2 Jatkotutkimusmahdollisuuksia 12 7.3 Loppusanat 12 LÄHDELUETTELO 12 LIITTEET 12
Tiivistelmä
Tämän työn aihealueen muodostaa asiantuntijoiksi luokiteltavien ihmisten johtaminen sotilasorganisaatiossa. Kohdeorganisaationa on Suomen puolustusvoimat. Aihetta on tarkasteltu syväjohtamisen viitekehyksessä johtamiskäyttäytymisen käsitteen kautta. Tavoitteena on ollut kartoittaa tietyn upseerijoukon johtamiskäsityksiä ja vertailla näitä syväjohtamisen malliin. Tarkoituksena on ollut samalla kartoittaa sitä, millaisena nähdään asiantuntijuus puolustusvoimissa.
Työn teoriaosassa on käsitelty johtamista, sotilasjohtamista, asiantuntijoiden johtamista, syväjohtamisen käsitteen teoriataustaa sekä puolustusvoimien uuden johtajakoulutusohjelman operationaalista puolta. Empiriaa varten on haastateltu kymmentä puolustusvoimissa palvelevaa kantahenkilökuntaa kuuluvaa upseeria. Haastattelujen avulla kartoitettuja johtamiskäsityksiä on vertailtu syväjohtamisen malliin. Lopulta on pyritty tekemään sekä teoriaan että empiriaan perustuvia päätelmiä siitä, mitkä ovat mahdollisesti huomion arvoisia asioita asiantuntijoiden johtamisessa sotilasorganisaatiossa.
Haastateltavien joukossa luottamuksen rakentamiseen ja yksilölliseen kohtaamiseen liittyvät johtamisen ulottuvuudet nousivat esille voimakkaammin kuin älyllinen stimulointi ja inspiroiva tapa motivoida. Organisaation avoimuuden lisääminen nähtiin usein kriittisenä tekijänä sille, että asiantuntijuutta pystyttäisiin kehittämään puolustusvoimissa. Tässä juuri luottamuksen rakentamisen kulmakivi voisi nähtävästi olla tätä avoimuutta lisäävä tekijä. Toisaalta työ antoi aiheen myös pohtia, ovatko älyllinen stimulointi ja inspiroiva tapa motivoida itse asiassa vain vaikeammin toteutettavia kulmakiviä.
Työn teoriaosassa on käsitelty johtamista, sotilasjohtamista, asiantuntijoiden johtamista, syväjohtamisen käsitteen teoriataustaa sekä puolustusvoimien uuden johtajakoulutusohjelman operationaalista puolta. Empiriaa varten on haastateltu kymmentä puolustusvoimissa palvelevaa kantahenkilökuntaa kuuluvaa upseeria. Haastattelujen avulla kartoitettuja johtamiskäsityksiä on vertailtu syväjohtamisen malliin. Lopulta on pyritty tekemään sekä teoriaan että empiriaan perustuvia päätelmiä siitä, mitkä ovat mahdollisesti huomion arvoisia asioita asiantuntijoiden johtamisessa sotilasorganisaatiossa.
Haastateltavien joukossa luottamuksen rakentamiseen ja yksilölliseen kohtaamiseen liittyvät johtamisen ulottuvuudet nousivat esille voimakkaammin kuin älyllinen stimulointi ja inspiroiva tapa motivoida. Organisaation avoimuuden lisääminen nähtiin usein kriittisenä tekijänä sille, että asiantuntijuutta pystyttäisiin kehittämään puolustusvoimissa. Tässä juuri luottamuksen rakentamisen kulmakivi voisi nähtävästi olla tätä avoimuutta lisäävä tekijä. Toisaalta työ antoi aiheen myös pohtia, ovatko älyllinen stimulointi ja inspiroiva tapa motivoida itse asiassa vain vaikeammin toteutettavia kulmakiviä.