“English Born and Bred, Almost” Rewriting Ethnicity, Nationhood and Cultural Identity in Hanif Kureishi´s 'The Buddha of Suburbia' and Zadie Smith´s 'White Teeth'
SYKKÖ, MARIKA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SYKKÖ, MARIKA
2003
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2003-01-16Tiivistelmä
Tutkielmani tarkoituksena on selvittää miten etnisyyttä, kansallisuutta ja kulttuuri-identiteettiä esitetään englantilaisissa Hanif Kureishin romaanissa The Buddha of Suburbia (1990) [suom. Esikaupunkien buddha] ja Zadie Smithin romaanissa White Teeth (2000) [suom. Valkoiset hampaat]. Analyysini kohdistuu erityisesti romaaneissa esitettävien Englantiin muuttaneiden siirtolaisperheiden lapsiin ja siihen englantilaisuuden positioon, josta he määrittelevät kulttuurista identiteettiään.
Tutkielmani lähtökohtana on englantilaisen kulttuurintutkijan Stuart Hallin ajatus uusien etnisyyksien tuottamisesta ja uuden ’mustan’ kulttuuripolitiikan olemuksesta. Hall peräänkuuluttaa esittämisen konventioita, jotka eivät tukahduta identiteettien moninaisuutta, vaan jotka rakentavat erilaisia identifikaatioiden muotoja, vastarinnan edelleen mahdollistaen. Tämä tarkoittaa luopumista ’mustan’ essentialistisen subjektin käsityksestä, siis siitä, että jotain tiettyä olemuksellista, jähmeää subjektiutta olisi olemassa. Analyysini identiteeteistä nojaa Hallin näkemykseen postmodernista identiteetistä, joka ei ole koskaan valmis vaan joka nähdään tuotantona eli jatkuvassa prosessissa. Tätä näkemystä tukee kriittisen jälkikolonialismin tutkija Homi Bhabha, joka määrittelee kansallisuuden muodostuvan diskurssissa, jota ei määrittele valtio, vaan joka muotoutuu pikemminkin ihmisten heterogeenisissä eli epäyhtenäisissä puhetavoissa.
Analyysini avulla osoitan, kuinka kirjailijat henkilöhahmojensa kautta kirjoittavat uudelleen englantilaisuutta, jota 1950-luvulta lähtien yritettiin muokata brittiläisessä politiikassa: englantilaisuuden diskurssi pyrki sulkemaan siirtolaiset maan kansallisuuden ulkopuolelle esittäen nämä ’toiseutena’, yhtenäisenä homogeenisenä joukkona. Kureishin ja Smithin kertomukset osoittavat, että englantilaisuus ei näyttäydy jähmeänä, eheänä kansallisuutena, vaan se koostuu itse asiassa monipuolisista ja vaihtelevista etnisyyksistä. Ensimmäisen ja toisen sukupolven siirtolaiset ottavat haltuunsa Lontoon kaupunkitilaa ja tuovat etnisyytensä esille haastamalla hallitsevan heteroseksuaalisen ’valkoisen’ ylemmän keskiluokan arvoja. Etnisyyden tuottamisen ja esittämisen kautta ’uudet englantilaiset’ laajentavat sosiaalista liikkumatilaansa, mikä osoittaa, että englantilaisen luokkajärjestelmän rajat ovat häilyviä. Perinteisiä heteroseksuaalisia arvoja haastetaan tuomalla esiin yhä monipuolisempia seksuaali-identiteettejä, ja patriarkaalisia perherakenteita horjutetaan.
Analyysissä esittämäni esimerkit perheiden lapsista vahvistavat Hallin ajatusta siitä identiteettien positiosta, risteyskohdasta, johon toisen sukupolven siirtolaiset sijoittuvat kahden tai useamman kulttuurialueen vaikutuksesta. The Buddha of Suburbia ja White Teeth onnistuvat kumpikin tavallaan näyttämään sitä identiteetin=perheen=yhteisöllisyyden homogeenisyyden murtumista, jonka voi nähdä olevan seurausta globalisaation vaikutuksesta. Lapset näyttäytyvät diasporan tuotteina, jossa perheen sisäiset ristiriidat heijastelevat tätä hajaannuksen tilaa jälkikolonialistisessa yhteiskunnassa. Pääasiallisesti perheen lapset voi nähdä ’käännettyinä’ (’translated’) hahmoina, useiden toisiinsa kytkeytyvien historioiden ja kulttuurien tuotteina, jotka ovat omaksuneet useampia kulttuurisia ’kieliä’ ja kuuluvat samanaikaisesti moniin `koteihin´.
Tutkielmani lähtökohtana on englantilaisen kulttuurintutkijan Stuart Hallin ajatus uusien etnisyyksien tuottamisesta ja uuden ’mustan’ kulttuuripolitiikan olemuksesta. Hall peräänkuuluttaa esittämisen konventioita, jotka eivät tukahduta identiteettien moninaisuutta, vaan jotka rakentavat erilaisia identifikaatioiden muotoja, vastarinnan edelleen mahdollistaen. Tämä tarkoittaa luopumista ’mustan’ essentialistisen subjektin käsityksestä, siis siitä, että jotain tiettyä olemuksellista, jähmeää subjektiutta olisi olemassa. Analyysini identiteeteistä nojaa Hallin näkemykseen postmodernista identiteetistä, joka ei ole koskaan valmis vaan joka nähdään tuotantona eli jatkuvassa prosessissa. Tätä näkemystä tukee kriittisen jälkikolonialismin tutkija Homi Bhabha, joka määrittelee kansallisuuden muodostuvan diskurssissa, jota ei määrittele valtio, vaan joka muotoutuu pikemminkin ihmisten heterogeenisissä eli epäyhtenäisissä puhetavoissa.
Analyysini avulla osoitan, kuinka kirjailijat henkilöhahmojensa kautta kirjoittavat uudelleen englantilaisuutta, jota 1950-luvulta lähtien yritettiin muokata brittiläisessä politiikassa: englantilaisuuden diskurssi pyrki sulkemaan siirtolaiset maan kansallisuuden ulkopuolelle esittäen nämä ’toiseutena’, yhtenäisenä homogeenisenä joukkona. Kureishin ja Smithin kertomukset osoittavat, että englantilaisuus ei näyttäydy jähmeänä, eheänä kansallisuutena, vaan se koostuu itse asiassa monipuolisista ja vaihtelevista etnisyyksistä. Ensimmäisen ja toisen sukupolven siirtolaiset ottavat haltuunsa Lontoon kaupunkitilaa ja tuovat etnisyytensä esille haastamalla hallitsevan heteroseksuaalisen ’valkoisen’ ylemmän keskiluokan arvoja. Etnisyyden tuottamisen ja esittämisen kautta ’uudet englantilaiset’ laajentavat sosiaalista liikkumatilaansa, mikä osoittaa, että englantilaisen luokkajärjestelmän rajat ovat häilyviä. Perinteisiä heteroseksuaalisia arvoja haastetaan tuomalla esiin yhä monipuolisempia seksuaali-identiteettejä, ja patriarkaalisia perherakenteita horjutetaan.
Analyysissä esittämäni esimerkit perheiden lapsista vahvistavat Hallin ajatusta siitä identiteettien positiosta, risteyskohdasta, johon toisen sukupolven siirtolaiset sijoittuvat kahden tai useamman kulttuurialueen vaikutuksesta. The Buddha of Suburbia ja White Teeth onnistuvat kumpikin tavallaan näyttämään sitä identiteetin=perheen=yhteisöllisyyden homogeenisyyden murtumista, jonka voi nähdä olevan seurausta globalisaation vaikutuksesta. Lapset näyttäytyvät diasporan tuotteina, jossa perheen sisäiset ristiriidat heijastelevat tätä hajaannuksen tilaa jälkikolonialistisessa yhteiskunnassa. Pääasiallisesti perheen lapset voi nähdä ’käännettyinä’ (’translated’) hahmoina, useiden toisiinsa kytkeytyvien historioiden ja kulttuurien tuotteina, jotka ovat omaksuneet useampia kulttuurisia ’kieliä’ ja kuuluvat samanaikaisesti moniin `koteihin´.