Images d'un pays étranger: l'information culturelle transmise par deux méthodes finlandaises utilisées pour l'enseignement de la langue française.

Abstract

Tutkielman aiheena on kulttuurin opetus osana vieraan kielen opetusta. Työn

teoriaosan alussa käsitellään lyhyesti kulttuurin käsitettä ja

kulttuuripainotteisen kielenopetuksen historiaa. Lisäksi teoriaosuudessa

käsitellään kielen ja kulttuurin opetuksen teorioita, mm. stereotyyppisten

vieraskuvien ja kielenulkoisen viestinnän huomioonottamista opetuksessa sekä

tavoitteita, jotka tulisi saavuttaa vieraan kielen opetuksessa, ja keinoja

niiden saavuttamiseksi. Käsittelen myös oppikirjan merkitystä vieraan

kulttuurin opetuksessa sekä aikaisempia tutkimuksia, joissa on keskitytty

vieraan kielen opetuksessa käytettyjen oppikirjojen välittämän

kulttuuritiedon analysointiin.

Tutkielman empiirisessä osassa ovat suorittamani oppikirja-analyysin

tulokset. Olen vertaillut kahta suomalaista peruskoulun ja lukion ranskan

kielen opetuksessa käytettyä oppikirjasarjaa, joista toinen on valmistunut

1980-luvulla, toinen 1990-luvulla. Analysoidut oppikirjat ovat: C’est ça! On

y va 8-9 Textes (1987), C’est ça! On y va C 1-3 Textes (1987), C’est ça! On y

va C 4-5 Textes et exercices (1987), C’est ça! On y va C 6-7 Textes et

exercices (1988), Astérisque Textes (1994), Pont Astérisque Textes (1996),

Pont Actuel Textes (1997) ja Pont Culturel Textes (1998). Tarkoitukseni on

ollut selvittää miten ranskalaisen kulttuurin kuvaus eroaa analysoiduissa

oppikirjasarjoissa. Analyysi perustuu luomaani malliin, joka sisältää 12

pääsisältökategoriaa (mm. perhe ja jokapäiväinen elämä, yhteiskunta,

kielenulkoinen viestintä).

Tutkimustulokset osoittavat, että oppikirjasarjoissa on yhtäläisyyksiä,

mutta myös runsaasti eroja. Esimerkiksi joitakin Ranskan kulttuurin osa-

alueita käsitellään vain uudemmassa oppikirjasarjassa. Erot voivat johtua

paitsi opetussuunnitelmien eroavaisuuksista myös vieraiden kielten ja

kulttuurien opetusta koskevien teorioiden kehityksestä. Myös oppikirjan

tekijöiden henkilökohtaisilla valinnoilla on merkitystä. Analysoidut

oppikirjasarjat eivät sisällä tietoa kaikista analyysimallin

sisältökategorioista, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat epäonnistuneita

tai käyttökelvottomia opetuksen apuvälineitä. Mielestäni opettajan tulisi

kattaa käsittelemättä jääneet mutta tärkeäksi arvioimansa kulttuurin osa-

alueet tuomalla oppitunnille lisämateriaalia.