Äidin päihdeongelma asiantuntijadiskursseissa.

Abstract

Tutkimukseni aihe on äitien päihdeongelma erilaisissa asiantuntijadiskursseissa. Diskurssianalyysi havainnollistaa, että on mahdollista esittää samasta asiasta keskenään ristiriitaisia, mutta yhtä perusteltavissa olevia näkökulmia. Identifioin diskurssit lääketieteelliseksi, sosiaalitieteelliseksi, naistutkimukselliseksi ja psykologis-psykiatriseksi diskursseiksi. Retoriset keinot, joilla vakuuttavuutta teksteissä lisätään ovat itse todettuun vetoava strategia, vaihtoehdottomuusstrategia, kvantifioiva strategia, sosiaalisiin normeihin tukeutuva strategia ja asiantuntijuusstrategia.

Lääketieteellisen diskurssin keskiössä on vahingoittuva sikiö. Medikalisaation myötä lääketiede on saanut yhä enemmän valtaa myös tieteidenvälisissä keskusteluissa. Naistutkimus antaa äidille oman äänen ja arvon, vaikkei hän täyttäisikään kaikkia yhteiskunnan naiselle asettamia vaatimuksia. Psykologinen diskurssi tukee äidin ja vauvan vuorovaikutusta: äiti on lapsuusolojensa uhri, heikko, mutta kykenevä muuttumaan. Sosiaalitieteellinen diskurssi keskittyy avun tarjoamiseen äidille ja lapselle erilaisin tukitoimin.

Tämä tutkimus tarjoaa etupäässä vaihtoehtoisia ymmärtämisen välineitä ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa toisenlaisia tapoja toimia päihteitä käyttävien äitien kanssa. Lääketiede ja sosiaalitieteet ylläpitävät kontrollidiskurssia sosiaalisen ongelman ratkaisukeinona: tekstit raskaana olevien äitien pakkohoidosta ja lasten huostaanotoista. Vertaisryhmädiskurssi korostaa naisten keskinäistä voimaa ja kipeistä tunteista keskustelua. Eri auttamistahojen yhteistyön tärkeys nousee esille kaikissa asiantuntijateksteissä. Sosiaalityön kehittämisen kannalta on huomioitava eri asiantuntijuuksien anti äidin ja lapsen parhaaksi.

Avainsanat: äitiys, päihteet, asiantuntijuus