"Vapautta naiselle! Toiminnan vapautta, ajatuksen vapautta!" : Minna Canthin käsityksiä kristinuskosta naiskysymyksen näkökulmasta

Abstract

Tutkielmassani käsittelen ristiriitaa, jonka kirjailija Minna Canth havaitsi 1880-luvulla kirkon sanoman ja naisen aseman välillä. Se sai hänet arvostelemaan kirkkoa ja vaatimaan kristinuskon uudistamista. Tutkimuskysymys on, mikä oli Canthin käsitys kirkosta ja vallalla olleesta kristinuskon tulkinnasta naisten asemasta käytyjen kiistojen näkökulmasta, ja miten ja miksi hän halusi uskontoa muuttaa? Lähteinä ovat Canthin lehtikirjoitukset, kirjeet sekä aihetta käsittelevät kaunokirjalliset teokset.

Tutkimus rajautuu 1880-lukuun. Canth jäi vuoden 1879 lopulla leskeksi, joten hänen elämässään alkoi uudenlainen, aiempaa aktiivisempi ja itsenäisempi jakso. Hän tutustui uuteen realistiseen kaunokirjallisuuteen ja tieteelliseen kirjallisuuteen. Tutkimuksen takarajana on vuosi 1889, jolloin Canth alkoi julkaista uskontokriittistä aikakauslehteä, Vapaita Aatteita.

Tutkielman näkökulma on aatehistoriallinen. Toisaalta tutkitaan Canthin kirjoituksista välittyviä käsityksiä, toisaalta hänen elämäänsä, kuinka se heijasti hänen mielipiteitään tutkittavasta aiheesta. Tavoitteena on liittää Canthin kirkkoa, kristinuskoa ja naisen asemaa koskenut kritiikki osaksi laajempaa 1800-luvun jälkipuolen suomalaisen yhteiskunnan muutosta, kansalaisyhteiskunnan syntyä. Kansalaisuudella tarkoitetaan tässä työssä yksilön vapautta, tasa-arvoa sekä yhteiskunnan jäsenyyttä eli osallistumista tai ainakin pyrkimystä osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

1880-luvulle oli ominaista tunne muutoksesta ja kehityksestä, ihmiset kokivat elävänsä murrosaikaa. Julkisuuteen nousivat monet uudet aatteet ja tieteen viimeisimmät virtaukset. Toisille ne merkitsivät asioiden myönteistä eteenpäinmenoa ja toivoa uusien vaikutusmahdollisuuksien muodostumisesta, toisille ne aiheuttivat pelkoa vanhan järjestyksen ja perinnäisten arvojen tuhoutumisesta ja ajautumisesta sen myötä sekasortoon.

Canthille vuosikymmen merkitsi uuden elämänvaiheen alkamista. Hän joutui leskeydyttyään elättämän seitsenlapsista perhettään kauppiaana. Naisen epävarma ja turvaton asema yhteiskunnassa tuli hänelle tutuksi. Menestyminen työssä lisäsi kuitenkin hänen itseluottamustaan ja uskoaan, että nainen saattoi toimia yhteiskunnassa ilman miehen holhousta. Itsenäinen asema avasi Canthille tilaisuuden tutustua ajan uusiin aatteisiin kirjallisuuden välityksellä. Perehtyminen edistysaatteisiin ja realistiseen kirjallisuuteen vakuutti Canthin hänen omien yhteiskuntakriittisten havaintojensa oikeellisuudesta. Erityisesti naisen aseman epäkohdat herättivät hänet toimimaan niiden parantamiseksi.

Canth ajoi naisten koulutuksen kohentamista, naisten oikeutta työntekoon sekä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Hän vaati naisille ajatuksen ja toiminnan vapautta. Hän ei hyväksynyt vanhoillisissa kristillisissä piireissä yleisesti vallalla ollutta näkemystä, jossa yhteiskunnallisten olojen uskottiin määräytyvän Jumalan tahdon mukaan ja pyrkimystä niiden muuttamiseen pidettiin Jumalan tahdon vastustamisena.

Vaatiessaan naisille oikeuksia Canth joutui väistämättä kritisoimaan naiselle kristinuskon piirissä määriteltyä roolia. Hän koetti vaimentaa jyrkän aatteellisen vastakohtaisuuden muodostumista erottamalla naisten oikeudet ja vapaudet yhteiskunnallisiksi kysymyksiksi. Vain siltä osin kun käsiteltiin naisten moraalia, naiskysymystä voitiin hänestä arvioida uskonnolliselta kannalta. Kirkollisissa piireissä ei hänen kannattamaansa jakoa uskonnollisten ja yhteiskunnallisten tai maallisten elämänalueiden välillä tunnustettu.

Kirkon johdon ja vallassa olevien piirien kielteiset kannanotot naiskysymykseen ärsyttivät Canthia ja radikalisoivat hänen mielipiteitään. Hänen käsityksensä oli, että vallitseva yhteiskunnallinen järjestys ja vallassa olevat miehet estivät naisten kehittymisen. Hänestä naiset olivat yhteiskunnan käyttämätön voimavara, ja miehiä siveellisempinä myös sen tärkeitä uudistajia tulevaisuudessa.

Canthin mielestä kristinuskon henki oli ajan myötä muuttunut. Hän halusi uudistaa sitä sen alkuperäisempään muotoon, tieteen antamat tulokset huomioiden, sekä poistaa siitä tekopyhyyden ja ulkokultaisuuden. Hän haaveili uskonnon pelastajasta ja uudistajasta, uudelleen tulevasta Kristuksesta. Hänen suunnitelmissaan tuleva pelastaja oli kuitenkin vallitsevista käsityksistä poiketen nainen.

Ajatus naiskristuksesta heijasti Canthin halua parantaa naisen asemaa. Puhumalla naispuolisesta Kristuksesta Canth kosketti kristinuskon perustavia totuuksia. Kristinuskossa uskotaan, että Kristus on jumalallista alkuperää, Jumalan poika, ja hänen toisella tai uudella tulemisellaan tarkoitetaan maailmanloppua ja viimeistä tuomiota. Sen yhteydessä puhutaan uskonnon perimmäisestä pyrkimyksestä, ihmisen pelastuksesta. Canthia ei kuitenkaan kiinnostunut kysymyksen teologinen puoli. Hänen toivomansa uudelleen tuleva Kristus ei ollut sielujen pelastaja vaan yhteiskunnallinen uudistaja. Hänen näkökulmastaan oli täysin mahdollista, että nainen saattoi olla samalla tavoin Jumala tai Kristus kuin mieskin. Itse asiassa se oli jopa todennäköistä, sillä hän uskoi naisten siveelliseen ylemmyyteen suhteessa miehiin.

Canthin uskontokritiikki oli perimmältään kritiikkiä naisen edistystä estäviä yhteiskunnallisia oloja kohtaan. Naisen toimiminen yhteiskunnan jäsenenä vaati vallitsevien naisia koskevien normien muuttamista. Kirkon edustama tulkinta kristinuskosta, vetoaminen Jumalan luomaan järjestykseen yhteiskunnan muutosten torjumiseksi, oli Canthin mielestä suurin naisten kehittymisen este. Sen muuttaminen oli naisten vapauksien saavuttamiseksi ratkaisevan tärkeää.