Yksin on parempi kuin huonon kaverin kanssa. 90 vuotta täyttäneiden naimattomien naisten ajatuksia naimattomuudestaan ja yksin elämisestä vanhuudessa.
PALKEINEN, HANNA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PALKEINEN, HANNA
2002
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2002-08-16Sisällysluettelo
SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO 1 2 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 3 2.1 Elämää Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla 3 2.1.1 Lähes vuosisadan perspektiivi elämään 3 2.1.2 Teollistumisen vaikutukset naisten työelämään osallistumiseen 4 2.1.3 Naisten kouluttautuminen ja velvollisuudet 5 2.1.4 Taloudellisen riippumattomuuden vaikutus naisten itsenäisyydelle 7 2.1.5 Yhteiskunnan asettamat normit naimattomuudelle 8 2.2 Naimaton nainen 10 2.3 Yksin oleminen ja yksinäisyys 14 2.3.1 Yksinäisyyden määrittely 14 2.3.2 Yksinäisyyttä aiheuttavat tekijät 16 2.3.3 Yhteenveto aikaisemmista tutkimuksista 17 2.4 Vanhuus ja kerronnallisuus 19 2.5 Keskeisten käsitteiden yhteyksiä 21 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT 22 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 22 4.1 Kertojien valinta ja kuvaus 22 4.2 Aineiston kokoaminen 26 4.2.1 Elämäkertomukset 26 4.2.2 Haastattelutilanteiden kuvaus 28 4.2.3 Eettiset kysymykset 30 4.2.4 Litterointi 31 4.3 Aineiston analyysi 33 4.3.1 Tutkimuksenkulku 33 4.3.2 Elämäkertomusten yksityiskohtainen analyysi 34 5 TULOKSET 39 5.1 Iäkkäät naimattomat naiset 39 5.1.1 Epäilyt avioliitosta 40 5.1.2 Riippumattomuus muista 43 5.1.3 Intiimisuhteiden välttäminen 45 5.1.4 Oikeaa ei löytynyt 46 5.1.5 Ympäristön vaikutus 49 5.2 Yksineläjät 55 5.2.1 Tottunut yksineläjä 56 5.2.1.1 Tyydyttävät ihmissuhteet 56 5.2.1.2 Mielekästä tekemistä 58 5.2.1.3 Itsenäinen iäkäs nainen 61 5.2.2 Sosiaalinen yksineläjä 64 5.2.2.1 Tärkeät ihmissuhteet 65 5.2.2.2 Aktiiviset harrastukset 67 5.2.2.3 Realistinen elämänasenne 68 5.2.3 Yksinäinen yksineläjä 71 5.2.3.1 Vähäiset ihmissuhteet 71 5.2.3.2 Heikko toimintakyky 74 5.2.3.3 Tekemisen puute 76 5.2.4 Yhteenveto yksineläjistä sekä niiden välisten suhteiden tarkastelu 77 6 TULOSTEN TARKASTELU 80 6.1 Iäkkäät naimattoman naiset 80 6.2 Yksineläjät 82 7 TULOSTEN LUOTETTAVUUS 88 8 POHDINTA 93 LÄHTEET 99 LIITTEET Liite 1. Suomen historiaa Liite 2. Tampereen historiaa Liite 3. Vanhusten yksinäisyyttä käsitteleviä tutkimuksia Liite 4. Kirje Liite 5. Haastateltujen naisten taustatietoja Liite 6. Haastatteluteemat ja apukysymykset Liite 7. Naimattomuus-analyysin taulukko Liite 8. Esimerkki aineiston pelkistämisestä ja ryhmittelystä
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata 90 vuotta täyttäneiden, kotona asuvien ja koko elämänsä naimattomana eläneiden naisten naimattomuuteen johtaneita valintoja, sekä heidän kokemuksiaan yksin olemisesta ja yksinäisyydestä vanhuudessa. Lähestymistapa tutkimuksessa oli kvalitatiivinen. Tutkimus kuului Tampereen yliopiston Terveystieteen laitoksen Tervaskanto-projektiin.
Tutkimusaineisto kerättiin marraskuun 2001 ja tammikuun 2002 välisenä aikana teemahaastattelun avulla naisten kodeissa. Haastattelut toteuttivat kaksi haastattelijaa. Kaikkiaan haastatteluja tehtiin 30, joista tähän tutkimukseen valikoitui 24. Tutkimukseen osallistuneet naiset olivat iältään 90 - 94-vuotiaita. Tutkimusaineisto analysoitiin osittain kertomuksellisista lähtökohdista ja osittain käyttäen sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen tulosten mukaan naisten naimattomuuden valintaan vaikuttaneet tekijät vaihtelivat paljon. Naiset kieltäytyivät avioliitosta, koska epäilivät sen onnistumista tai he halusivat olla vapaita ja riippumattomia muista ihmisistä. Naimisiinmeno olisi myös kaventanut heidän mahdollisuutta osallistua työelämään. Kertomuksissa nousi esille myös se, että naiset saattoivat vältellä intiimisuhteita miesten kanssa tai ettei sitä oikeaa miestä löytynyt. Ympäristöllä, niin olosuhteilla kuin velvollisuuksilla, oli myös vaikutus naisten naimattomuuteen.
Yksin koko elämänsä eläneet naiset kokivat yksin olemisen vanhuudessa sekä myönteisenä että kielteisenä. Myönteisenä yksin oleminen liittyi tyytyväisyyteen omaa elämää kohtaan. Tottunut yksineläjä oli tyytyväinen vähäisiin ihmissuhteisiin ja kotona oleviin harrastuksiin. Hän oli myös hyvin itsenäinen ja pyrki selviytymään omin avuin. Sosiaalinen yksineläjä tarvitsi ympärilleen runsaan sosiaalisen verkoston ja aktiivisia harrastuksia, jotta hänen tarpeensa olla yhteydessä toisiin ihmisiin tyydyttyi. Hänellä oli realistinen elämänasenne, ja hän turvautui tarvittaessa läheisten ihmisten apuun. Yksinäinen yksineläjä koki yksin olemisen kielteisenä. Hänellä ei ollut tyydyttäviä ihmissuhteita ja harrastuksia, ja hän kaipasi seuraa. Heikko toimintakyky rajoitti hänen elämäänsä ja toimintamahdollisuuksiaan.
Avainsanat: naimattomuus, nainen, vanhus, yksin oleminen, yksinäisyys
Tutkimusaineisto kerättiin marraskuun 2001 ja tammikuun 2002 välisenä aikana teemahaastattelun avulla naisten kodeissa. Haastattelut toteuttivat kaksi haastattelijaa. Kaikkiaan haastatteluja tehtiin 30, joista tähän tutkimukseen valikoitui 24. Tutkimukseen osallistuneet naiset olivat iältään 90 - 94-vuotiaita. Tutkimusaineisto analysoitiin osittain kertomuksellisista lähtökohdista ja osittain käyttäen sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen tulosten mukaan naisten naimattomuuden valintaan vaikuttaneet tekijät vaihtelivat paljon. Naiset kieltäytyivät avioliitosta, koska epäilivät sen onnistumista tai he halusivat olla vapaita ja riippumattomia muista ihmisistä. Naimisiinmeno olisi myös kaventanut heidän mahdollisuutta osallistua työelämään. Kertomuksissa nousi esille myös se, että naiset saattoivat vältellä intiimisuhteita miesten kanssa tai ettei sitä oikeaa miestä löytynyt. Ympäristöllä, niin olosuhteilla kuin velvollisuuksilla, oli myös vaikutus naisten naimattomuuteen.
Yksin koko elämänsä eläneet naiset kokivat yksin olemisen vanhuudessa sekä myönteisenä että kielteisenä. Myönteisenä yksin oleminen liittyi tyytyväisyyteen omaa elämää kohtaan. Tottunut yksineläjä oli tyytyväinen vähäisiin ihmissuhteisiin ja kotona oleviin harrastuksiin. Hän oli myös hyvin itsenäinen ja pyrki selviytymään omin avuin. Sosiaalinen yksineläjä tarvitsi ympärilleen runsaan sosiaalisen verkoston ja aktiivisia harrastuksia, jotta hänen tarpeensa olla yhteydessä toisiin ihmisiin tyydyttyi. Hänellä oli realistinen elämänasenne, ja hän turvautui tarvittaessa läheisten ihmisten apuun. Yksinäinen yksineläjä koki yksin olemisen kielteisenä. Hänellä ei ollut tyydyttäviä ihmissuhteita ja harrastuksia, ja hän kaipasi seuraa. Heikko toimintakyky rajoitti hänen elämäänsä ja toimintamahdollisuuksiaan.
Avainsanat: naimattomuus, nainen, vanhus, yksin oleminen, yksinäisyys