Teatteri rapussa ja kotileikki kirkon alla - lapsuuden tilamuistot lähiökokemusta konstruoimassa.
KORKIAMÄKI, RIIKKA (2002)
2002
Sosiaalityö, sosiaalipedagogiikan linja - Social Work, Social Pedagogics
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11418
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11418
Sisällysluettelo
1 JOHDANTO: MATKALLA LÄHIÖÖN 1 2 LAPSUUDEN TILAT KOKEMUKSENA JA KONSTRUKTIONA 5 2.1 Tiloista ja paikoista 5 2.2 Tilan kokemisesta ja konstruktiosta 10 2.3 Lapsuuden tilat ja lähiölapsuus tieteen konstruktiona 16 2.4 Lapsuuden lähiötilat tutkimustehtävänä 21 3 ELÄMÄÄ LÄHIÖSSÄ -AINEISTON LUKEMISESTA JA TULKINNASTA KATEGORIOINA 24 3.1 Lähiöelämä omaelämäkerrallisena muistelutekona 26 3.2 Aineiston totuudellisuus ja tutkimuksen luotettavuus 32 3.3 Analyyttiset lähtökohdat 39 3.4 Metodina jäsenkategorisoinnin analyysi 44 4 ASUNNOSTA PIHALLE, PIHASTA PUROLLE LAPSUUSMUISTOJEN LÄHIÖTILOJA 53 4.1 Lapsuusmuistot lähiötä jäsentämässä 55 4.2 Lapsuuden lähiömaisemaa 58 4.2.1 Kotona: ”64 neliötä” ja ”meidän uusi koti” 59 4.2.2 Talossa: ”korkea kivilinna” ja ”pitkät pimeät kellarikäytävät” 60 4.2.3 Pihalle: ”etupiha oli asfalttia” ja ”takapihalta alkoi metsä” 62 4.2.4 Ihan lähellä: ”kuraiset kadut” ja ”naapuritalon pelottavat merimiehet” 65 4.2.5 Vähän kauempana: ”kallioiset lähimetsät” ja ”jännittävät rakennustyömaat” 67 4.2.6 Julkiset tilat ja palvelut: ”kiertotietä kouluun” ja ”hiihtäen nallekarkkiostoksille” 69 4.2.7 Erilaiset omakotialueet? 72 4.2.8 Pois lähiöstä 74 4.3 Maiseman takana: tilojen luonnollisuudesta, tilanteisuudesta ja kulttuurisuudesta 76 5 RAPPUKÄYTÄVÄ MERKITYSTEN KENTTÄNÄ 89 5.1 Rappu käytävänä ja osana asuintaloa 92 5.2 Rappis lasten ja nuorten tilana 97 5.3 Rappukäytävä tilojen rajalla 105 5.4 Kirjoittajat rappukäytävää rakentamassa 111 5.4.1 ”Tila, aika ja vuorovaikutus” rappukäytävän rakentajina 113 5.4.2 Position valinta ja tilanteen tulkinta 116 5.4.3 Hajota ja hallitse luonnollisesta tilanteiseen ja kulttuuriseen rappukonstruktioon 117 6 LÄHIÖN MONET TILAT JA TILOJEN MONET MERKITYKSET 121 6.1 Lähiötilasta lähiön tiloihin 123 6.2 Tilan symboliikkaa 125 6.3 Tila tekona ja tulkintana 128 6.4 Lapsen tila lähiössä 130 KIRJALLISUUS 134 LIITTEET Liite 1: Viiteartikkeli Liite 2: Aineisto Liite 3: Esimerkki aineiston järjestämisestä tilakategorioina ja kategoriapiirteinä Liite 4: Aineistossa esiintyvien lähiötilojen luettelo
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on tutustua lähiöön lapsuuden elinympäristönä. Tarkastelun kohteena ovat lähiön tilat lapsuusmuistojen konstruoimina. Keskeiseksi nousevat tiloille rakentuvat vaihtelevat merkitykset ja niiden tuottamisen kulttuuriset resurssit.
Tutkielmassa painotetaan lapsuuden tilakokemuksia, irrottautuen kuitenkin mentaalis-kognitiivisesta tavasta tarkastella kokemusta ihmisen sisäisenä mielentilana. Kokemus nähdään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuvana tilojen merkityksellistämisenä, kontekstuaalisena tekona ja diskursiivisina käytäntöinä.
Tutkielmassa lähdetään liikkeelle analysoimalla tilan ja kokemisen käsitteitä. Lapsuus- ja lähiötutkimuksen kenttään kiinnitytään reflektoimalla lapsuuden näkökulmasta tehtyä tilatutkimusta ja lapsen asemaa lähiössä käsittelevää kirjallisuutta. Tutkimustehtäväksi tarkentuu sen selvittäminen, millaisina lähiön tilat näyttäytyvät kirjoitetuista lapsuusmuistoista käsin ja millaisin merkityksellistämisen keinoin lähiön tilat konstruoituvat.
Tutkielman aineisto muodostuu Helsingin Sanomien keräämistä ja arkistoimista Elämää lähiössä -kirjoituksista. Omaelämäkerrallisessa tekstiaineistossa kirjoittajat muistelevat lapsuuttaan 19601970 -lukujen helsinkiläisissä lähiöissä. Aineiston analyysi perustuu lähtökohdiltaan sosiaaliseen konstruktionismiin, etnometodologiaan ja diskurssianalyysiin. Käytännön analyysimenetelmänä hyödynnetään jäsenkategorisoinnin analyysia (MCD), ensin väljemmin koko aineistoon ja sitten yksityiskohtaisemmin rappukäytäväkuvausten analyysiin.
Aineiston kirjoittajien kuvaamana lähiö jäsentyy kodin, asuintalon, naapuriston ja lähiympäristön (luonnon, rakennetun ympäristön, julkisten palvelujen) tiloina. Lähiö määrittyy myös suhteessa oman asuinalueen ulkopuoliseen tilaan. Lähiön tiloja tuottaessaan kirjoittajat hyödyntävät kategoriasidonnaista ”luonnollista” tietovarantoa, luovat erityisiä, tilannekohtaisia kategorisaatioita ja konstruoivat tiloja paikalliskulttuurisesta ymmärryksestä käsin.
Rappukäytäväanalyysi toimii esimerkkinä tilojen suhteellisuudesta ja tilanteisuudesta. Kirjoittajat rakentavat rappukäytävän kulkuväylänä ja osana asuintaloa, lasten leikkipaikkana ja nuorten oleskelupaikkana sekä ”rajatilana” kodin ja sen ulkopuolisten tilojen, lapsuuden ja aikuisuuden ja ’meidän’ ja ’muiden’ välillä. Rappukäytävän kulloinenkin merkitys konstruoituu suhteessa fyysiseen tilaan, ajalliseen ja vuorovaikutukselliseen kontekstiin, valittuun positioon ja tilanteesta tehtyyn tulkintaan sekä kategorian vaihtoehtoisiin merkityssisältöihin.
Aineisto pikemminkin purkaa kuin rakentaa kategoriaa lähiö. Lähiötilojen moninaisuus ilmenee paitsi lähiön tilojen suurena lukumääränä, myös fyysisesti samoille tiloille rakentuvina tilanteisesti muuntuvina merkityksinä. Tilat merkityksellistyvät sekä symbolisina erontekoihin, valtaan ja omistamiseen kiinnittyen että tulkinnallisina tekoina tilanteista ja positioista neuvotellen. Lapsuus lähiössä näyttäytyy aineiston kirjoittajien pääsääntöisesti positiivisena kokemuksena, tilaepisodeista rakentuvana lapsen arkena.
Tutkielmassa painotetaan lapsuuden tilakokemuksia, irrottautuen kuitenkin mentaalis-kognitiivisesta tavasta tarkastella kokemusta ihmisen sisäisenä mielentilana. Kokemus nähdään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuvana tilojen merkityksellistämisenä, kontekstuaalisena tekona ja diskursiivisina käytäntöinä.
Tutkielmassa lähdetään liikkeelle analysoimalla tilan ja kokemisen käsitteitä. Lapsuus- ja lähiötutkimuksen kenttään kiinnitytään reflektoimalla lapsuuden näkökulmasta tehtyä tilatutkimusta ja lapsen asemaa lähiössä käsittelevää kirjallisuutta. Tutkimustehtäväksi tarkentuu sen selvittäminen, millaisina lähiön tilat näyttäytyvät kirjoitetuista lapsuusmuistoista käsin ja millaisin merkityksellistämisen keinoin lähiön tilat konstruoituvat.
Tutkielman aineisto muodostuu Helsingin Sanomien keräämistä ja arkistoimista Elämää lähiössä -kirjoituksista. Omaelämäkerrallisessa tekstiaineistossa kirjoittajat muistelevat lapsuuttaan 19601970 -lukujen helsinkiläisissä lähiöissä. Aineiston analyysi perustuu lähtökohdiltaan sosiaaliseen konstruktionismiin, etnometodologiaan ja diskurssianalyysiin. Käytännön analyysimenetelmänä hyödynnetään jäsenkategorisoinnin analyysia (MCD), ensin väljemmin koko aineistoon ja sitten yksityiskohtaisemmin rappukäytäväkuvausten analyysiin.
Aineiston kirjoittajien kuvaamana lähiö jäsentyy kodin, asuintalon, naapuriston ja lähiympäristön (luonnon, rakennetun ympäristön, julkisten palvelujen) tiloina. Lähiö määrittyy myös suhteessa oman asuinalueen ulkopuoliseen tilaan. Lähiön tiloja tuottaessaan kirjoittajat hyödyntävät kategoriasidonnaista ”luonnollista” tietovarantoa, luovat erityisiä, tilannekohtaisia kategorisaatioita ja konstruoivat tiloja paikalliskulttuurisesta ymmärryksestä käsin.
Rappukäytäväanalyysi toimii esimerkkinä tilojen suhteellisuudesta ja tilanteisuudesta. Kirjoittajat rakentavat rappukäytävän kulkuväylänä ja osana asuintaloa, lasten leikkipaikkana ja nuorten oleskelupaikkana sekä ”rajatilana” kodin ja sen ulkopuolisten tilojen, lapsuuden ja aikuisuuden ja ’meidän’ ja ’muiden’ välillä. Rappukäytävän kulloinenkin merkitys konstruoituu suhteessa fyysiseen tilaan, ajalliseen ja vuorovaikutukselliseen kontekstiin, valittuun positioon ja tilanteesta tehtyyn tulkintaan sekä kategorian vaihtoehtoisiin merkityssisältöihin.
Aineisto pikemminkin purkaa kuin rakentaa kategoriaa lähiö. Lähiötilojen moninaisuus ilmenee paitsi lähiön tilojen suurena lukumääränä, myös fyysisesti samoille tiloille rakentuvina tilanteisesti muuntuvina merkityksinä. Tilat merkityksellistyvät sekä symbolisina erontekoihin, valtaan ja omistamiseen kiinnittyen että tulkinnallisina tekoina tilanteista ja positioista neuvotellen. Lapsuus lähiössä näyttäytyy aineiston kirjoittajien pääsääntöisesti positiivisena kokemuksena, tilaepisodeista rakentuvana lapsen arkena.