Konsernin eduista ja haitoista tuloverotuksessa.
PELTOMÄKI, TOMI (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PELTOMÄKI, TOMI
2002
Vero-oikeus - Tax Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2002-12-19Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on selvittää miten ja miksi konsernin verokohtelu eroaa juridisesti yhtenä yhtiönä toimivan yrityksen verotuksesta. Tutkielmassa käytetty näkökulma perustuu ajatukseen verotuksen neutraalisuudesta, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa verotus ei vaikuta verovelvollisen valintoihin, vaan päätökset tehdään verotuksesta riippumattomista syistä. Tausta-ajatuksena neutraalisuudelle on kansantaloudellinen tehokkuus. Verovelvollisen näkökulmasta neutraalisuuspoikkeamat ilmenevät verotuksen etuina ja haittoina. Konsernin verotuksessa näkökulma on tärkeä, sillä lähtökohtaisesti konserni on samansuuntaista taloudellista intressiä palveleva joukko samassa omistuksessa olevia juridisia yksiköitä, joita verotuksessa käsitellään erillisinä verovelvollisina. Näin niiden verokohtelu saattaa poiketa identtisen taloudellisen sisällön omaavasta yrityksestä, joka vain juridiselta muodoltaan poikkeaa konsernista.
Merkittävin ongelma konserniverotuksessa on erillisestä verovelvollisuudesta johtuva tuloksentasaustarve, jotta voitollista konserniyritystä ei verotettaisi tulostaan samalla kun toinen konserniyhtiö on tappiollinen. Kotimainen ratkaisu ongelmaan on konserniavustus. Tutkielmassa pohditaan konserniavustuksen käyttökelpoisuutta ja mahdollisuuksia neutraliteettipoikkeamien estämiseen. Toinen ongelmakenttä on konsernirakenteen muokkaaminen, joka ilman EVL 52 52f §:ien mukaista erityissääntelyä merkitsee luovutusten realisoitumista, vaikka varallisuus ei siirtyisikään konsernin varallisuuspiirin ulkopuolelle. Tutkielmassa on pohdittu myös konsernin sisäisten toimien tulkinnasta veronkiertonormien valossa sekä luotu lyhyt oikeusvertaileva katsaus muutamissa maissa käytettyihin tuloksentasausmenetelmiin ja Euroopan unionissa tekeillä oleviin konserniverotushankkeisiin.
Tutkielman lähdeaineistona käytettiin vero-oikeudellista kirjallisuutta, vero-oikeudellisia virallisjulkaisuita sekä julkistaloutta ja kansantaloustiedettä koskevaa kirjallisuutta. Tutkimusmetodina käytettiin verotuksen taloustieteellistä eli finanssiopillista tutkimusmetodia. Finanssiopillisen tarkastelutavan lisäksi tutkimuksessa käytettiin oikeusdogmaattista tutkimusmetodia konsernin verotusta sääntelevän lain sisällön selvittämiseksi.
Tutkielmassa havaittiin, että kotimainen konserniavustusjärjestelmä on puutteellinen instrumentti ratkaisemaan tuloksentasaukseen liittyviä neutraalisuusongelmia, koska sen soveltamisala on verrattain kapea todelliseen sääntelytarpeeseen nähden. Toisaalta konserniavustusta voidaan hyödyntää myös tuloksentasaukseen liittymättömissä verosuunnittelutilanteissa, kuten tappioiden ja YHL-erien säilyttämisessä omistajanvaihdostilanteissa. Konsernira-kenteen muuttaminen EVL 52 52f §:ssä tarkoitetuilla tavoilla havaittiin tiukasti säännellyksi, mutta varsin käyttökelpoiseksi keinoksi muokata rakennetta ja samalla saavuttaa jopa veroetuja, joita yhtenä yhtiönä toimiva yritys ei saisi. Tutkielmassa havaittiin myös, että verotuksessa taloudellinen sisältö ei pääsääntöisesti sivuuta juridista muotoa, ellei lainsäädännössä ole erikseen näin säädetty.
Asiasanat: konserni, konserniavustus, verotuksen neutraalisuus, tuloksentasaus.
Merkittävin ongelma konserniverotuksessa on erillisestä verovelvollisuudesta johtuva tuloksentasaustarve, jotta voitollista konserniyritystä ei verotettaisi tulostaan samalla kun toinen konserniyhtiö on tappiollinen. Kotimainen ratkaisu ongelmaan on konserniavustus. Tutkielmassa pohditaan konserniavustuksen käyttökelpoisuutta ja mahdollisuuksia neutraliteettipoikkeamien estämiseen. Toinen ongelmakenttä on konsernirakenteen muokkaaminen, joka ilman EVL 52 52f §:ien mukaista erityissääntelyä merkitsee luovutusten realisoitumista, vaikka varallisuus ei siirtyisikään konsernin varallisuuspiirin ulkopuolelle. Tutkielmassa on pohdittu myös konsernin sisäisten toimien tulkinnasta veronkiertonormien valossa sekä luotu lyhyt oikeusvertaileva katsaus muutamissa maissa käytettyihin tuloksentasausmenetelmiin ja Euroopan unionissa tekeillä oleviin konserniverotushankkeisiin.
Tutkielman lähdeaineistona käytettiin vero-oikeudellista kirjallisuutta, vero-oikeudellisia virallisjulkaisuita sekä julkistaloutta ja kansantaloustiedettä koskevaa kirjallisuutta. Tutkimusmetodina käytettiin verotuksen taloustieteellistä eli finanssiopillista tutkimusmetodia. Finanssiopillisen tarkastelutavan lisäksi tutkimuksessa käytettiin oikeusdogmaattista tutkimusmetodia konsernin verotusta sääntelevän lain sisällön selvittämiseksi.
Tutkielmassa havaittiin, että kotimainen konserniavustusjärjestelmä on puutteellinen instrumentti ratkaisemaan tuloksentasaukseen liittyviä neutraalisuusongelmia, koska sen soveltamisala on verrattain kapea todelliseen sääntelytarpeeseen nähden. Toisaalta konserniavustusta voidaan hyödyntää myös tuloksentasaukseen liittymättömissä verosuunnittelutilanteissa, kuten tappioiden ja YHL-erien säilyttämisessä omistajanvaihdostilanteissa. Konsernira-kenteen muuttaminen EVL 52 52f §:ssä tarkoitetuilla tavoilla havaittiin tiukasti säännellyksi, mutta varsin käyttökelpoiseksi keinoksi muokata rakennetta ja samalla saavuttaa jopa veroetuja, joita yhtenä yhtiönä toimiva yritys ei saisi. Tutkielmassa havaittiin myös, että verotuksessa taloudellinen sisältö ei pääsääntöisesti sivuuta juridista muotoa, ellei lainsäädännössä ole erikseen näin säädetty.
Asiasanat: konserni, konserniavustus, verotuksen neutraalisuus, tuloksentasaus.