SOS-lapsikylälapset oman elämänsä kuvaajina.
KOISTI-AUER, ANNA-LIISA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KOISTI-AUER, ANNA-LIISA
2002
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-12-11Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli antaa tilaa huostaanotetuille lapsille ja heidän kuvauksilleen elämästään, huostaanotostaan ja sijoituksestaan SOS-lapsikylään sekä tulevaisuudestaan. Tutkimuksella haluttiin selvittää myös, soveltuuko kirjallinen kyselytutkimus tutkimusvälineeksi lapsille, ja onko se kelvollinen väline antamaan tietoa vaikeista huostaanottoon ja sijoitukseen liittyvistä asioista. Tutkimus oli kokonaistutkimus ja kohdejoukkona olivat kaikki SOS-lapsikylissä keväällä 1999 asuneet 9-21 -vuotiaat lapset ja nuoret, joita oli 107. Tutkimus toteutettiin kirjallisena surveytutkimuksena, ja tutkimukseen osallistui 44 tyttöä ja 43 poikaa eli yhteensä 87 lasta. Vastausprosentti oli 81. Lapsi nähdään tutkimuksessa sosiaalisena konstruktiona ja näkökulma lapsuuteen on toiminnallisen lapsuuden tutkimuksen perinteessä.
Tutkimusaineistona olivat lasten lomakekyselyyn tuottamat vastaukset. Aineisto on analysoitu lähinnä suorien jakaumien ja ristiintaulukoinnin avulla. Laadullisena aineistona oli kyselyn tuottamat avovastaukset, joiden analysoinnissa on käytetty lähinnä kvalitatiivista sisällön erittelyä. Typologisointia on käytetty etsittäessä lapsista erilaisuuksia ja samankaltaisuuksia.
55 prosenttia lapsista katsoi, että viranomaiset olivat toimineet oikein huostaanottaessaan ja sijoittaessaan heidät. Melko huomattava määrä eli 31 prosenttia suhtautui huostaanottoonsa epävarmasti. Täysin kielteisesti suhtautuvia oli 14 prosenttia. Noin 70 prosenttia lapsista tiesi mielestään, mitä huostaanotto tarkoittaa. Oman huostaanottonsa syyn tiesi noin 80 prosenttia lapsista.
Suurin osa eli hieman yli 80 prosenttia viihtyi lapsikylissä ainakin melko hyvin. Pienimmät lapset ja itsenäistymisvaiheessa olevat nuoret viihtyivät parhaiten ja heikoiten viihtyivät murrosikäiset eli 12-14 -vuotiaat. Tärkeimpiä viihtymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat kaverit, monipuoliset harrastusmahdollisuudet ja lapsikyläkodin kodinomaisuus. Eniten lapset antoivat kritiikkiä lapsikylien liian tiukoista säännöistä.
Tärkeimpiä aikuisia lapsille olivat lapsikylä-äiti ja -isä sekä oma äiti. Tulos puhuu sen puolesta, että jaettu vanhemmuus on mahdollista. Lähes kaikilla lapsilla oli yhteys ainakin toiseen vanhempaansa, ja 56 prosenttia lapsista tapasi molempia vanhempiaan. Yli 70 prosenttia arvioi vanhempiensa ja lapsikylävanhempiensa keskinäiset suhteet vähintäänkin melko hyviksi. 26 prosenttia lapsista ei maininnut ketään lapsikyläaikuista itselleen tärkeäksi. Heidän ryhmässään oli yli kaksi kertaa enemmän poikia kuin tyttöjä ja eniten heitä oli 12-14 -vuotiaiden poikien ryhmässä. Tärkeiden aikuissuhteiden puuttumisesta huolimatta nämäkin lapset viihtyivät lapsikylässä hyvin.
SOS-lapsikylissä asuvien lasten ja nuorten odotukset ja toiveet tulevaisuudesta olivat yllättävän positiivisia. Eniten huolenaiheita liittyi opiskelu- ja työpaikan saamiseen. Suurin osa lapsista kuvasi lapsuutta ja nuoruutta mukavaksi ja huolettomaksikin ajaksi.
Lasten vastausten perusteella voitiin todeta, että huostaanotto ja sijoitus olivat mahdollistaneet lapsille sen, että he voivat elää melko tavallista lapsuutta ja nuoruutta. Lapsikylät olivat onnistuneet luomaan lapsille turvalliset ja kodinomaiset olosuhteet. Lisäksi tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että tärkeiden ja hoidollisten ihmissuhteiden muodostuminen on lapsikylissä mahdollista. Läheiset suhteet lapsikylävanhempiin eivät kuitenkaan sulkeneet pois sitä, että myös omat vanhemmat, erityisesti äiti, olivat edelleenkin lapsille tärkeitä.
Tutkimusmetodina kyselytutkimus osoittautui toimivaksi ja käyttökelpoiseksi. Lapset osallistuivat kyselyyn mielellään ja suurin osa vastasi kysymyksiin huolellisesti ja hyvin. Tutkimus osoitti, että kyselylomakkeella on mahdollista saada tietoa myös vaikeista huostaanottoon ja sijoitukseen liittyvistä lasten kokemuksista ja tunteista.
Avainsanat: huostaanotto, sijoitus, lasten asema, osallisuus, tärkeät aikuiset, kiintyminen, tulevaisuus.
Tutkimusaineistona olivat lasten lomakekyselyyn tuottamat vastaukset. Aineisto on analysoitu lähinnä suorien jakaumien ja ristiintaulukoinnin avulla. Laadullisena aineistona oli kyselyn tuottamat avovastaukset, joiden analysoinnissa on käytetty lähinnä kvalitatiivista sisällön erittelyä. Typologisointia on käytetty etsittäessä lapsista erilaisuuksia ja samankaltaisuuksia.
55 prosenttia lapsista katsoi, että viranomaiset olivat toimineet oikein huostaanottaessaan ja sijoittaessaan heidät. Melko huomattava määrä eli 31 prosenttia suhtautui huostaanottoonsa epävarmasti. Täysin kielteisesti suhtautuvia oli 14 prosenttia. Noin 70 prosenttia lapsista tiesi mielestään, mitä huostaanotto tarkoittaa. Oman huostaanottonsa syyn tiesi noin 80 prosenttia lapsista.
Suurin osa eli hieman yli 80 prosenttia viihtyi lapsikylissä ainakin melko hyvin. Pienimmät lapset ja itsenäistymisvaiheessa olevat nuoret viihtyivät parhaiten ja heikoiten viihtyivät murrosikäiset eli 12-14 -vuotiaat. Tärkeimpiä viihtymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat kaverit, monipuoliset harrastusmahdollisuudet ja lapsikyläkodin kodinomaisuus. Eniten lapset antoivat kritiikkiä lapsikylien liian tiukoista säännöistä.
Tärkeimpiä aikuisia lapsille olivat lapsikylä-äiti ja -isä sekä oma äiti. Tulos puhuu sen puolesta, että jaettu vanhemmuus on mahdollista. Lähes kaikilla lapsilla oli yhteys ainakin toiseen vanhempaansa, ja 56 prosenttia lapsista tapasi molempia vanhempiaan. Yli 70 prosenttia arvioi vanhempiensa ja lapsikylävanhempiensa keskinäiset suhteet vähintäänkin melko hyviksi. 26 prosenttia lapsista ei maininnut ketään lapsikyläaikuista itselleen tärkeäksi. Heidän ryhmässään oli yli kaksi kertaa enemmän poikia kuin tyttöjä ja eniten heitä oli 12-14 -vuotiaiden poikien ryhmässä. Tärkeiden aikuissuhteiden puuttumisesta huolimatta nämäkin lapset viihtyivät lapsikylässä hyvin.
SOS-lapsikylissä asuvien lasten ja nuorten odotukset ja toiveet tulevaisuudesta olivat yllättävän positiivisia. Eniten huolenaiheita liittyi opiskelu- ja työpaikan saamiseen. Suurin osa lapsista kuvasi lapsuutta ja nuoruutta mukavaksi ja huolettomaksikin ajaksi.
Lasten vastausten perusteella voitiin todeta, että huostaanotto ja sijoitus olivat mahdollistaneet lapsille sen, että he voivat elää melko tavallista lapsuutta ja nuoruutta. Lapsikylät olivat onnistuneet luomaan lapsille turvalliset ja kodinomaiset olosuhteet. Lisäksi tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että tärkeiden ja hoidollisten ihmissuhteiden muodostuminen on lapsikylissä mahdollista. Läheiset suhteet lapsikylävanhempiin eivät kuitenkaan sulkeneet pois sitä, että myös omat vanhemmat, erityisesti äiti, olivat edelleenkin lapsille tärkeitä.
Tutkimusmetodina kyselytutkimus osoittautui toimivaksi ja käyttökelpoiseksi. Lapset osallistuivat kyselyyn mielellään ja suurin osa vastasi kysymyksiin huolellisesti ja hyvin. Tutkimus osoitti, että kyselylomakkeella on mahdollista saada tietoa myös vaikeista huostaanottoon ja sijoitukseen liittyvistä lasten kokemuksista ja tunteista.
Avainsanat: huostaanotto, sijoitus, lasten asema, osallisuus, tärkeät aikuiset, kiintyminen, tulevaisuus.