Ennakkoperintä Konserniverokeskuksen asiakkailla.

Abstract

Ennakkoperintälain 3 §:n mukaan ennakkoperinnän on vastattava mahdollisimman tarkasti verovelvollisen tuloista ja varallisuudesta verovuonna maksettavaa verojen ja maksujen yhteismäärää. Yhteisöjen ennakkoperintä toimitetaan pääsääntöisesti ennakonkantona kotikunnan veroviraston määräämänä tai verovelvollisen itsensä esittämän perustellun arvion mukaisena. Viranomaisaloitteisesti määrätty ennakko perustuu aina historiatietoihin ja on siksi usein virheellinen. Myöskään arviot kuluvan tilikauden verotettavasta tuloksesta harvoin vastaavat toteutuneita tietoja. Näistä syistä johtuen vallitsee epätasapaino ennakkoon maksetun veron ja verotuksen toimittamisen yhteydessä maksettavaksi määrättyjen verojen kesken. Tämän epätasapainon syiden ja seurausten käsittely sekä parempaan vastaavuuteen liittyvien keinojen kartoitus on tämän tutkimuksen aiheena. Tutkimuksen kohteena on Konserniverokeskuksen asiakkaiden ennakkoperintä. Aiheen taustoja valotetaan käsittelemällä yhteisöjen ennkkoperintää yleisellä tasolla sekä verojen maksamisajankohtaan liittyviä korkoseuraamuksia. Konserniverokeskuksen ennakkoperintää käsitellään sekä yleisien periaateiden osalta että käytännön esimerkkien avulla. Esimerkeissä esille tuodut tapaukset liittyvät ongelmiin ennakkoperinnän ja lopullisen veron vastaavuudessa eli veronmaksun ajankohdassa. Vastauksia asetettuihin kysymyksiin pyritään löytämään empiiristen havaintojen pohjalta tehtyjen johtopäätösten avulla. Ennakoiden vastaavuuden parantamisen vastuuta tulisi siirtää entistä enemmän viranomaisilta verovelvollisille itselleen. Paras tapa lisätä ennakoiden vastaavuutta yritysten tuloverotuksessa olisi ennakkona maksetun tuloveron tekeminen houkuttelevammaksi yrityksille taloudellisessa mielessä. Keinoina houkuttelevuuden lisäämiseksi voisi olla esimerkiksi maksettavan ja palautettavan yhteisökoron kertyminen nykyistä aikaisemmasta ajankohdasta. Yleisenä havaintona voisi kuitenkin todeta, että vastaavuuden olennainen parantaminen vaatii lainsäädäntömuutoksia, eikä pelkän viranomaisvalvonnan kautta ole saavutettavissa merkittäviä parannuksia.