YYA-sopimuksen vastaanotto.

Abstract

Tutkimuksen pääkysymys on miten neljä suurinta puoluetta suhtautuivat yya-sopimukseen sen syntyvaiheissa 1948. Tällä aikarajauksella tarkoitetaan niitä noin kahta kuukautta jotka sijoittuivat Stalinin aloitteen saapumisesta sopimuksen ratifiointiin. Tutkimus selvittää mitä eri poliittiset ryhmät sopimukselta toivoivat, mitä siinä pelkäsivät, miksi sopimusta vastustettiin niin laajalti ja mistä johtuen se silti lopulta hyväksyttiin eduskunnassa selvin äänimäärin. Käytännössä tutkimuskohde on siis ennen kaikkea sopimuksen puolesta tai vastaan esitetyt perustelut.

Aineistona tutkimuskysymyksiin vastaamiseen on käytetty puolueiden eri puolue-elinten pöytäkirjoja ja lehdistöä. Pöytäkirjojen suhteen on ongelmallista se, kuinka laiskasti maalaisliitto ja kokoomuspuolue ovat sosialisteihin verraten merkinneet ylös keskustelujaan. Porvarien suhteen lehdistön tarkastelu on siis saanut väkisinkin korostetumman aseman. Lehdistön ja pöytäkirjojen ohella on tietysti hyödynnetty soveltuvaa tutkimuskirjallisuutta, jota tosin on yllättävän vähän, sillä aiempi tutkimus on tavallisesti rajautunut valtiotasolle. Myös joitakin muistelmia, sekä erityisesti Paasikiven päiväkirjoja on käytetty lähteenä. Tutkimusmenetelmä näiden erilaisten kirjoitusten ja keskustelujen tulkintaan on ollut lähinnä sisältöanalyyttinen.

Tutkimustulokset kertovat niistä ristikkäisistä paineista jotka ulkopolitiikan vaatimukset ja omien kannattajien odotukset yya-prosessin aikana puolueille loivat. Syntyprosessin aikana esiintyikin ei-kommunististen puolueiden taholla selvää halua väistää liian suurta vastuuta sopimuksen synnystä. Pelkotilat joita sopimuksen myötä nousi olivat todellisia niin kansan kuin poliitikkojen parissa, ja erityisesti sotilaallinen sitoutuminen itäiseen blokkiin ja länsimaista eristyminen tahdottiin välttää. Vaikka poliitikkojen enemmistö uskoi ettei kansa toivonut sopimusta, arvelivat kansanedustajat kieltäytymisen silti prosessin edetessä lopulta mahdottomaksi. Tällöin puolueet pyrkivät korostamaan sopimuksen väistämättömyyttä. Osaltaan sopimuksen ratifiointiäänestyksessä saaman laajan kannatuksen mahdollisti myös sen huomattavasti alkuperäisiä epäilyjä lievempi sanamuoto.

Kansandemokraatit joutuivat lähes kaikissa kohdin vastaamaan yksin muiden ryhmien esittämiin epäilyihin sopimuksen suhteen, ja vaikka muidenkin ryhmien välillä esiintyi erimielisyyksiä, seisoivat kommunistit alusta loppuun ainoina ehdoitta sopimuksen takana. Muiden puolueiden pyrkiessä osoittamaan sopimuksen vastenmielisyyttä ja myöhemmin väistämättömyyttä, pyrkivät kansandemokraatit jatkuvasti korostamaan sen hyödyllisyyttä. Kommunistit organisoivat myös laajan ulkoparlamentaarisen liikkeen sopimuksen puolesta, muiden ryhmien katkerasta vastustuksesta välittämättä. Kansan enemmistön silmissä tämä vaikutti todennäköisesti epäisänmaalliselta, mikä epäilemättä vaikutti melko pian yya-prosessin jälkeen järjestettyjen eduskuntavaalien tulokseen.