Tarve väkivaltaiseen poliittiseen strategiaan. Espanjan anarkistinen ja fasistinen liike sisällissodan kynnyksellä.

Abstract

Tutkielman aiheena on väkivaltaisen poliittisen strategian tarpeen konstruoiminen Espanjan anarkistisessa ja fasistisessa liikkeessä toisen tasavallan aikana vuosina 1931-1936. Hypoteesina on molempien liikkeitten millenaristisuus, ja se että väkivaltaiseen poliittiseen toimintaan ei ajauduttu, vaan siihen tietoisesti pyrittiin.

Tutkimus on teoreettinen. Taustana olen käyttänyt poliittisen historian tutkimuksen periaatteita, jotka perustuvat pääasiassa Oakeshottin ja Collingwoodin teorioihin. Tutkin myös sellaisia ilmiöitä kuin messianismia, millenarismia ja apokalypsia, väkivaltaa strategisena valintana, terrorismin mahdollisuusrakennetta, sen "psyko-logiikkaa" ja "moraalista irrottautumista". Nämä kaikki nivon Espanjan anarkistisen ja fasistisen liikkeen poliittiseen käyttäytymiseen. Filosofisena aspektina pohdin hyvyyden ja pahuuden ongelmaa ja pyrin osoittamaan sen subjektiivisuuden.

Aineistona olen käyttänyt eri Espanjan historiasta kertovia teoksia ja artikkeleita. Keskeisin aineisto lopulliselle analyysille on anarkistien ja fasistien aatteellinen materiaali eli tässä tapauksessa liikkeitten keskeisimmät sanomalehdet vuosina 1931-1936. Niistä olen poiminut esimerkkejä, jotka kuvaavat väkivallan tarpeen konstruointia.

Koska aiheena on väkivaltainen poliittinen strategia, on se myös yhdistettävissä terrorismiin. Käsitteen määrittelyn yhteydessä katsoin kuitenkin paremmaksi käyttää juuri edellistä termiä. Teoreettisena tukena olen kuitenkin käyttänyt poliittisen väkivallan selittämisessä terrorismia koskevia teorioita. Politiikan teorioista keskeisimmät ovat Tarrow´n mahdollisuusrakenteen teoria ja kollektiivisen rationalismin teoria. Olen so-veltanut työssä myös psykologisia teorioita väkivallasta. Banduran teoria moraalisesta irrottautumisesta on olennainen, samoin kuin Volkanin teoria vihollisen tarpeellisuudesta. Näiden teorioitten avulla olen pyrkinyt analysoimaan ja havainnoimaan sekä anarkistisen että fasistisen liikkeen agitaatiota toimintaan, ja etenkin sitä miten lukija on voinut reagoida tämän agitaation edessä.

Valitsemaani teoriaa ja näkökulmaa käyttäen osoitan, miten anarkistinen ja fasistinen liike todella pyrkivät kyseenalaistamaan valtion suvereniteetin ja syrjäyttämään kilpailevat moraaliperiaatteet. Molemmat liikkeet tarjosivat kilpailevan moraalisen mallin ja havaintomaailman lukijoilleen ja legitimisoivat näin oman väkivaltaisen toimintansa luomalla sille tarpeen. Molemmat liikkeet onnistuivat tavoitteessaan päästä vallankumoukseen eli ns. apokalypsiin, jossa saivat sitten ottaa vapaasti mittaa toisistaan.