Viron NATO-jäsenyys kansainvälisen yhteisön viimeaikaisen kehityksen valossa.
LEHTO, JORMA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LEHTO, JORMA
2002
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-12-11Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1 2. Kansainvälinen yhteisö järjestäytyy 4 2. 1. Valtioiden oikeus puolustautua 4 2. 2. Valtioiden oikeus liittoutua 6 2. 3. Valtioiden yhteistoiminta tiivistyy 7 2. 4. YK ja itsepuolustuksen laillisuus 9 3. KOLLEKTIIVINEN TURVALLISUUS 10 3. 1. YK ja rauhanturvatoiminta 12 3. 2. Rauhanturvatoiminta muutostilassa 13 4. ETYK KOROSTAA ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUTTA 15 4. 1. Etykin suhde YK:n peruskirjaan 16 4. 2. Etyk ja kansainvälinen yhteisö 17 4. 3. Voimankäyttö 20 5. NORMIT, YK:N PAKOTEPOLITIIKKA JA VOIMANKAYTTÖ 21 5. 1. Turvallisuusneuvosto ja rauhanomaiset ratkaisut 21 5. 2. Pakotteet ja laillisuus 23 5. 3. Ihmisoikeuksien merkitys kasvaa 25 5. 4. Unilateraalisuus ja oikeusnormit 25 6. VOIMANKÄYTTÖ JA NORMIMUUTOS 27 6. 1. Oikeudelliset tulkintaongelmat 27 7. KANSAINVÄLISEN YHTEISÖN SUUNTA 31 7. 1. Valtioiden suhde yhteisöllisyyteen 32 7. 2. Funktionaalinen lähestymistapa 34 7. 3. Muotoon sidottu lähestymistapa 38 7. 3. 1. Vallan merkitys 39 7. 3. 2. Vallan tasapaino 40 7. 3. 3. Uhkien vastaiset liitot 41 7. 3. 4 . Unipolaarisen järjestelmän kritiikki 44 8. MORAALI JA KANSAINVÄLINEN JÄRJESTELMÄ 45 8. 1. Valtioyhteisön laajeneminen 48 8. 2. Samanlaisuus ja erilaisuus kv. yhteisössä 49 9. EUROOPAN TURVALLISUUSPOLIITTINEN YMPÄRISTÖ 51 9. 1. Paluu tulevaisuuteen 54 9. 2. Uusi maailmanjärjestys-ajattelu 55 9. 3. Demokraattinen rauha 55 10. VIRON TAVOITTEET NATOSSA 58 10. 1. Turvallisuuspolitiikan perusta 61 10. 2. Turvallisuus riskit 63 10. 3. Venäjän edut Itämerellä 64 10. 4. Turvallisuuden varmistamisen keinot 67 11. NATON TURVALLISUUSPOLITIIKKA 69 11. 1. Naton laajentumisen tavoitteet 71 11. 2. Turvatakuut 72 12. VIRON TIE NATOON JA EU:HUN TASOITTUI 72 13. VIRO JA KANSAIVÄLISET KRIISIT 73 13.1. Viro ja kansainvälinen yhteisö 75 13.2. Viro ja etupiirit 77 14. VIRO UUDESSA EUROOPASSA 79 15. PERSIANLAHDEN SOTA MUUTTI ASETELMAT 82 16. NATON ISKUT PÄÄTTIVÄT BOSNIAN SODAN 87 17. NATO PÄÄTTI YKSIPUOLISESTI KOSOVON JA JUGOSLAVIAN POMMITUKSISTA 90 17.1. PÄÄTÖKSENTEKO KOSOVON SODASSA KANGERTELEE 95 18. VIRON TURVALLISUUS HISTORIAN VALOSSA 96 19. YHDYSVALTAIN UNILATERALISMI 101 19. 1. Yhdysvallat ja kansainvälinen yhteisö 102 20. LOPUKSI 107
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on Pohjois-Atlantin liiton Naton itälaajentuminen ja sen mukanaan tuomat turvallisuuspoliittiset ongelmat Itämeren alueella. Tutkimuskohteenani on Viron turvallisuuspolitiikka uudessa kansainvälispoliittisessa tilanteessa eli Naton jäsenenä. Case-menetelmää käyttäen analysoin Viron ulkopoliittisen eliitin eli johdon puheita ja lausuntoja ja tarkastelen niitä kansainvälisen politiikan teorian ja 90-luvun tapahtumien taustaa vasten. Persianlahden sodasta , Bosnian sodasta ja Kosovon kriisistä saan vertailumateriaalia , jota käytän selkänojana Viron turvallisuuspoliittisen tilanteen tarkastelussa. Tavoitteena on selvittää mitä sotilasliitto on valmis tekemään, jos pienen Viron kimppuun hyökätään. Ovatko Naton jäsenilleen antamat turvatakuut uskottavia? Käynnistääkö Nato peruskirjansa viidennen artiklan mukaiset kollektiiviset turvallisuustoimet ja rientää auttamaan Viroa? Vai antaako se kulloisenkin poliittisen tilanteen ratkaista asian. Tässä yhteydessä Na!
ton, Yhdysvaltain ja Venäjän suhteet ovat keskeisellä paikalla. Naton turvatakeet ovat menettäneet merkitystään Venäjän uhan vähenemisen takia. Toisaalta Venäjä on päässyt Naton päätöksentekoelimiin. Yhdysvallat käyttää pitkälti sanelupolitiikkaa omien etujensa ajamisessa ja kansainvälinen laki ja YK:n turvallisuusneuvosto ovat menettämässä aikaisempaa keskeistä asemaansa maailmanpolitiikassa. Kylmän sodan jälkeiset suuret kriisit osoittavat miten suoranainen mielivalta on saanut jalansijaa päätettäessä voimankäytöstä valtioiden suvereenisuuden puolustamisessa. Yhdysvaltain johdolla erilaiset liittoumat ovat enemmän tai vähemmän ottaneet lain omiin käsiinsä ja ryhtyneet voimankäyttöön ihmisoikeuksien puolustamiseksi. Tämä johtuu pitkälti siitä, ettei Yhdysvallat tunnusta kansainvälisen yhteisön pelisääntöjä. Katson, että tässä tilanteessa pieni Viro ja muut Baltian maat ovat entistä alttiimpia kansainvälispoliittiselle kaupanhieronnalle , mistä syystä turvallisuuspoliittisen!
aseman kohentaminen Natonkaan jäsenenä ei ole itsestäänselvyys. Kansainvälinen järjestys näyttää kehittyvän funktionaalisesti eli se organisoituu mitä erilaisimpien järjestöjen verkoksi. Tämä saattaa jo sinänsä lisätä turvallisuuden ylläpitämismekanismeja mutta samaan aikaan reaali- tai geopoliittiset tekijät nostavat päätään. Tämä näkyy erityisesti Yhdysvaltain johtamassa terrorismin vastaisessa taistelussa.
ton, Yhdysvaltain ja Venäjän suhteet ovat keskeisellä paikalla. Naton turvatakeet ovat menettäneet merkitystään Venäjän uhan vähenemisen takia. Toisaalta Venäjä on päässyt Naton päätöksentekoelimiin. Yhdysvallat käyttää pitkälti sanelupolitiikkaa omien etujensa ajamisessa ja kansainvälinen laki ja YK:n turvallisuusneuvosto ovat menettämässä aikaisempaa keskeistä asemaansa maailmanpolitiikassa. Kylmän sodan jälkeiset suuret kriisit osoittavat miten suoranainen mielivalta on saanut jalansijaa päätettäessä voimankäytöstä valtioiden suvereenisuuden puolustamisessa. Yhdysvaltain johdolla erilaiset liittoumat ovat enemmän tai vähemmän ottaneet lain omiin käsiinsä ja ryhtyneet voimankäyttöön ihmisoikeuksien puolustamiseksi. Tämä johtuu pitkälti siitä, ettei Yhdysvallat tunnusta kansainvälisen yhteisön pelisääntöjä. Katson, että tässä tilanteessa pieni Viro ja muut Baltian maat ovat entistä alttiimpia kansainvälispoliittiselle kaupanhieronnalle , mistä syystä turvallisuuspoliittisen!
aseman kohentaminen Natonkaan jäsenenä ei ole itsestäänselvyys. Kansainvälinen järjestys näyttää kehittyvän funktionaalisesti eli se organisoituu mitä erilaisimpien järjestöjen verkoksi. Tämä saattaa jo sinänsä lisätä turvallisuuden ylläpitämismekanismeja mutta samaan aikaan reaali- tai geopoliittiset tekijät nostavat päätään. Tämä näkyy erityisesti Yhdysvaltain johtamassa terrorismin vastaisessa taistelussa.