Tolterodiinin kustannus-vaikuttavuusanalyysi.

Abstract

Ikääntyvä väestö aiheuttaa terveyspalveluiden kysynnän kasvua. Niinikään lääketieteen ja terveydenhuollon kehittyminen ovat lisänneet sekä hoitomahdollisuuksia että ihmisten terveydenhuoltoon kohdistamia odotuksia. Kohonneen koulutustason myötä myös väestön tietoisuus terveydenhuoltopalvelujen käytön merkityksestä on kasvanut. Terveydenhuollon palvelujen käyttö ja kustannukset ovatkin viime vuosikymmenien aikana kasvaneet ennen kaikkea palveluiden saatavuuden lisäännyttyä. Viimeisen vuosikymmenen aikana terveyspalveluiden taloudellinen arviointi on tullut yhä tärkeämmäksi osaksi mietittäessä yhteiskunnallisesti, mihin niukkoja resursseja tulisi kohdentaa. Nykyisin myös eri lääkehoitoja pyritään arvioimaan terveystaloudellisten menetelmien avulla ja näin muodostamaan käsitys, onko tietty lääke järkevää korvata yhteisistä varoista.

Tässä terveystaloudellisessa tutkimuksessa tarkasteltiin yliaktiivisen virtsarakon hoitoon käytetyn lääkeaineen, tolterodiinin, kustannus-vaikuttavuutta. Yliaktiivinen virtsarakko on sairaus, joka hoitamattomana aiheuttaa lisääntyneitä lääkärissäkäyntejä ja laboratorio- ym. tutkimuksia. Lisäksi siihen liittyy joukko liitännäissairauksia, joista kustannuksia aiheuttavat varsinkin iho- ja virtsatieinfektiot sekä kaatumisten aiheuttamat vammat. Sairaus aiheuttaa myös työstä poissaoloja sekä työntuottavuuden laskua. Lisäksi kotisairaanhoitopalveluiden käytön on osoitettu lisääntyvän sairauden myötä.

Tutkimuksessa tolterodiinin vertailuhoidoksi valittiin toinen yliaktiivisen virtsarakon hoidossa varsin yleisesti käytetty lääkeaine, oksibutyniini. Kustannus-vaikuttavuuden mittarina käytettiin onnistuneesti hoidettua potilasta kohden laskettuja vuoden suoria hoitokustannuksia. Terveystaloudellisen mallin pohjana käytettiin kliinisten tutkimusten tarjoamaa tietoa hoitojen tehokkuudesta ja siedettävyydestä. Mallin lähtökohtana oli, että niiden potilaiden, joiden hoito on sekä tehokasta että siedettyä, hoitoresurssien käyttö eroaa potilaista, jotka haittavaikutusten johdosta joutuvat keskeyttämään hoidon tai joilla hoito ei osoittaudu tehokkaaksi. Tietoa suomalaisista yliaktiivisesta rakosta kärsivien potilaiden hoitokäytännöstä saatiin epidemiologisista tutkimuksista, suomalaisista alan oppikirjoista ja ennen kaikkea tiedustelemalla hoitokäytäntöä alan asiantuntijoilta. Hoitoresurssit arvotettiin käyttäen maassamme julkaistuja yksikkökustannuslaskelmia.

Analyysin tulokset osoittivat, että tolterodiini oli oksibutyniinia kustannus-vaikuttavampi hoitovaihtoehto sekä potilaan että julkisen sektorin näkökulmasta tarkasteltuna. Tolterodiinin avulla yhden onnistuneesti hoidetun potilaan kokonaishoitokustannukset vuodessa olivat 1 834 euroa. Oksibutyniinia käytettäessä vastaavaksi kustannukseksi saatiin 6 208 euroa. Herkkyysanalyysien avulla tarkasteltiin kustannus-vaikuttavuuden riippuvuutta tolterodiinin tehokkuudesta ja siedettävyydestä. Mallin ei todettu olevan herkkä näille lähtöarvoille eikä myöskään yksittäisille hoitoresursseissa tapahtuville muutoksille. Tolterodiinin pääteltiin olevan oksibutyniinia kustannus-vaikuttavampi yliaktiivisen rakon hoitovaihtoehto.