Muistijälkiä eli miten realismi, rationalismi ja idealismi näkyvät Yhdysvaltain ulkopolitiikassa - ja miten tätä voidaan tutkia metateoreettisessa mielessä kestävällä välineistöllä.
HARJU-SEPPÄNEN, MIKA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HARJU-SEPPÄNEN, MIKA
2002
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-12-11Sisällysluettelo
0. ALUKSI: METATEORIA, SUBSTANSSITEORIA JA EMPIRIA 1 1. TUTKIMUSONGELMAT 3 1.1. Rakenteen ja toimijan välisen suhteen ongelma 3 1.1.1. Rakenteen ja toimijan välisen suhteen ongelman kaksi tasoa:ontologinen ja epistemologinen 5 1.1.2. Rakenteen ja toimijan välisen suhteen ongelman ratkaisuja kansainvälisten suhteiden tieteenalalla 10 1.2. Empiirisen tutkimusongelman taustaa 14 1.2.1. "Kansallisen intressin" ja ulkopoliittisen päätöksentekoprosessin luonteesta 14 1.2.2. Empiirisen ongelman historiallinen tausta 17 1.3. Substanssiteoreettinen lähtökohta: Allisonin malli III 20 1.3.1. Rakenteen ja toimijan välisen suhteen ongelma Allisonin mallissa 21 1.3.2. Miksi juuri Allison ? 23 1.4. Empiirisen ongelman rajaus Allisonin mallin avulla 25 2. TEOREETTISEN RATKAISUN SUUNTA JA MENETELMÄLLISEN SOVELLUKSEN NIVELET 30 2.1. Lähtökohtana Allisonin rooli 30 2.2. Giddens ja rakenteen logiikka 31 2.2.1. Januksen ensimmäiset kasvot: rakenne 32 2.2.2. Januksen toiset kasvot: toimija 34 2.3. Kielelliset toimintakäytännöt:Wittgensteinin lingvistinen pragmatiikka 36 2.3.1. Kieli käyttöyhteydessään: kielipeli 37 2.3.2. Perheyhtäläisyys 41 2.4. Kielipelistä groundiin: Peircen pragmatisistinen merkkiteoria 46 2.4.1. Ground ja kielipeli 47 2.4.2. Peircen merkkiteorian peruselementit 50 2.5. Analyysin välineet 54 2.5.1. Tutkimuskohteena argumentit 54 2.5.2. Kielipelien tyypit Yhdysvaltain ulkopolitiikan diskursiivisessa traditiossa 57 2.5.3. Mahdollisuusavaruus 59 2.5.4. Bargaining-prosessi 61 2.5.5. Analyysin logiikka 63 3. TULKINNAN TEORIA: YHDYSVALTAIN ULKOPOLIITTISTEN KIELIPELIEN TYYPIT 67 3.1. Realismin kielipelien maailma 69 3.2. Rationalismin kielipelien maailma 71 3.3. Idealismin kielipelien maailma 74 3.4. Kielipelien tyyppien sekoittuminen 76 4. EMPIIRINEN ONGELMA: "KANSALLISEN INTRESSIN" SYNTY SIGNIFIKAATIONA 78 4.1. Lausunnoista symbolijärjestyksiin 80 4.2. Kielipelien nimeäminen: mitä argumenteissa (uudelleen)tuotetaan? 81 4.2.1. Lawrence Eagleburger 82 4.2.2. S. Linn Williams 89 4.2.3. Stephen Solarz 93 4.2.4. Nancy Pelosi 97 4.2.5. John R. Kasich 100 4.3. Mahdollisuusavaruus perheyhtäläisyyksien verkostona 103 4.3.1. Noodit ja noodiryppäät 104 4.3.2. Noodien ja noodiryppäiden verkostoituminen 106 4.3.3. Mahdollisuusavaruuden tihentymät ja ohentumat 108 4.4. Bargaining-prosessi: mitä jää lopputekstiin? 111 4.4.1. Mitä kielipelejä lakiesityksessä (uudelleen)tuotetaan? 112 4.4.2. Lakiesitys noodien ja noodiryppäiden verkostona 119 4.4.3. Mahdollisuusavaruuden supistuminen: kenellä oli valtaa? 121 4.5. Empiiristen tulosten tulkintaa: valta, kielipelit ja toimijan asema päätöksentekoprosessissa 128 5. TUTKIMUSTULOSTEN JA MENETELMÄN ARVIOINTIA 133 5.1. Kielipelien sekoittuminen empiirisessä aineistossa 133 5.2. Menetelmällisestä sovelluksesta ja (meta)teoriasta 1355.3. Joitain ongelmakohtia 137 5.4. Rakenne-toimija -keskustelun toinen aalto 141 LÄHTEET LIITTEET LIITE 1 Yhdysvaltain lainsäädäntöprosessi ja lakiesitys HR2212 LIITE 2 Peircen merkkitypologiat ja -luokat LIITE 3 Lausuntojen sisältämät argumentit ja interpretanttiketjut LIITE 4 Mahdollisuusavaruus noodien verkostona LIITE 5 Lakiesitys HR2212 noodien verkostona LIITE 6 Mahdollisuusavaruuden supistuminen bargaining-prosessissa
Tiivistelmä
Kansainvälisen politiikan tieteenalalla on 1950-l lopulta lähtien käyty keskustelua analyysin tason ongelmasta. Tähän liittyen Alexander Wendt ja Walter Carlsnaes toivat tieteenalallemme 1980-l lopulla ns. rakenteen ja toimijan välisen suhteen ongelman. Esitän työssäni yhden mahdollisen ratkaisun suunnan tähän ongelmaan sen ontologisella ulottuvuudella. Lähtökohtanani oli Graham T. Allisonin esittämä päätöksentekomalli, joka alkuperäisessä muodossaan reifikoi rakennetta toimijan kustannuksella. Mallia voitiin kuitenkin muokata siten, että se mahdollistaa rakenteen ja toimijan vastavuoroisen konstituution. Tämä edellytti Allisonin roolin käsitteen uudelleenkonseptualisoimista Anthony Giddensin strukturaatioteorian viitoittamalla tavalla: hän nostaa tarkastelun keskipisteeseen roolin sijaan yhteiskunnalliset toimintakäytännöt. Giddens rakensikin sillan Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofiaan, jonka mukaan toimintakäytännöt ovat luonteeltaan kielellisiä: kieli ja toiminta kietoutuvat yhteen kielipeleissä, jotka liittyvät toisiinsa perheyhtäläisyyksien välityksellä. Kielipelien perustan tarkastelu puolestaan johti Charles Sanders Peircen semiotiikkaan, jossa kieli, toiminta ja maailma kietoutuvat erottamattomasti yhteen. Näin oli mahdollista rakentaa menetelmällinen sovellus, jossa semioottista logiikkaa käytetään diskurssin analyysiin tavalla, joka ylittää rakenne-toimija dikotomian.
Empiirisen tutkimusongelmani tasolla olin kiinnostunut siitä, miten Yhdysvaltain ulkopolitiikan institutionalisoituneet kielipelit (realismi, rationalismi ja idealismi) näkyivät Yhdysvaltain kauppapolitiikassa Taivaallisen rauhan aukion tapahtumien jälkeen. Käytännössä tarkastelin lakiesityksen HR2212 muotoutumisprosessia kongressin Ways and Means valiokunnan kauppa-alivaliokunnan järjestämän hearing-tilaisuuden transkriptien pohjalta, joista poimin lähempään tarkasteluun viisi lausuntoa (Lawrence Eagleburgerin, Linn S. Williamsin, Stephen Solarzin, Nancy Pelosin ja John R. Kasichin puheenvuorot). Kukin lausunto koostui useista argumenteista, jotka sisälsivät elementtejä useammasta institutionalisoituneesta kielipelistä. Yksittäisen puhujan tasolla jokin kielipeli oli kuitenkin hallitsevassa asemassa liittäen muut kielipelit itseensä ja toisiinsa perheyhtäläisyyksien verkoston välityksellä.
Tarkastelin perheyhtäläisyyksiä paitsi yksittäisten puhujien niin myös koko aineiston tasolla. Perheyhtäläisyydet liittivät argumentit toisiinsa muodostaen mahdollisuusavaruuden, jonka puitteissa keskustelu Yhdysvaltain Kiinan politiikasta käytiin. Mahdollisuusavaruutta hallitsi ajatus, jonka mukaan Yhdysvaltain tuli käyttää valtaa painostaakseen Kiinaa muuttamaan politiikkaansa. Myös tällä tarkastelun tasolla realistiset, rationalistiset ja idealistiset kielipelit kietoutuivat toisiinsa.
Bargaining-prosessissa osa mahdollisuusavaruudesta putosi lopputulostekstin ulkopuolelle ja jäljelle jäänyt osa muodosti lakiesityksen sisällön. Tässä mielessä toimijat jakautuivat kahteen ryhmään: ”heikkoihin” (Eagleburger ja Williams) ja ”vahvoihin” (Solarz, Pelosi ja Kasich). ”Vahvat” toimijat saivat omat argumenttinsa näkyviin lopputulostekstissä lähes alkuperäisissä muodoissaan, kun taas ”heikot” toimijat joutuivat käytännössä luopumaan lähes kaikista tavoitteistaan. Lopputulostekstiä hallitsi ajatus, jonka mukaan valtaa tuli käyttää yksilön oikeuksien edistämiseen myös toisen valtion sisällä. Tämä avautui lähinnä idealistiseen traditioon liittyvänä kielipelinä, jossa oli kuitenkin myös hyvin vahva rationalistiseen traditioon kiinnittyvä elementti. Ulkopolitiikan institutionalisoituneet kielipelit kytkeytyivät toisiinsa siis kaikilla analyysin tasoilla yksittäisistä argumenteista lopputulostekstiin saakka.
Empiirisen tutkimusongelmani tasolla olin kiinnostunut siitä, miten Yhdysvaltain ulkopolitiikan institutionalisoituneet kielipelit (realismi, rationalismi ja idealismi) näkyivät Yhdysvaltain kauppapolitiikassa Taivaallisen rauhan aukion tapahtumien jälkeen. Käytännössä tarkastelin lakiesityksen HR2212 muotoutumisprosessia kongressin Ways and Means valiokunnan kauppa-alivaliokunnan järjestämän hearing-tilaisuuden transkriptien pohjalta, joista poimin lähempään tarkasteluun viisi lausuntoa (Lawrence Eagleburgerin, Linn S. Williamsin, Stephen Solarzin, Nancy Pelosin ja John R. Kasichin puheenvuorot). Kukin lausunto koostui useista argumenteista, jotka sisälsivät elementtejä useammasta institutionalisoituneesta kielipelistä. Yksittäisen puhujan tasolla jokin kielipeli oli kuitenkin hallitsevassa asemassa liittäen muut kielipelit itseensä ja toisiinsa perheyhtäläisyyksien verkoston välityksellä.
Tarkastelin perheyhtäläisyyksiä paitsi yksittäisten puhujien niin myös koko aineiston tasolla. Perheyhtäläisyydet liittivät argumentit toisiinsa muodostaen mahdollisuusavaruuden, jonka puitteissa keskustelu Yhdysvaltain Kiinan politiikasta käytiin. Mahdollisuusavaruutta hallitsi ajatus, jonka mukaan Yhdysvaltain tuli käyttää valtaa painostaakseen Kiinaa muuttamaan politiikkaansa. Myös tällä tarkastelun tasolla realistiset, rationalistiset ja idealistiset kielipelit kietoutuivat toisiinsa.
Bargaining-prosessissa osa mahdollisuusavaruudesta putosi lopputulostekstin ulkopuolelle ja jäljelle jäänyt osa muodosti lakiesityksen sisällön. Tässä mielessä toimijat jakautuivat kahteen ryhmään: ”heikkoihin” (Eagleburger ja Williams) ja ”vahvoihin” (Solarz, Pelosi ja Kasich). ”Vahvat” toimijat saivat omat argumenttinsa näkyviin lopputulostekstissä lähes alkuperäisissä muodoissaan, kun taas ”heikot” toimijat joutuivat käytännössä luopumaan lähes kaikista tavoitteistaan. Lopputulostekstiä hallitsi ajatus, jonka mukaan valtaa tuli käyttää yksilön oikeuksien edistämiseen myös toisen valtion sisällä. Tämä avautui lähinnä idealistiseen traditioon liittyvänä kielipelinä, jossa oli kuitenkin myös hyvin vahva rationalistiseen traditioon kiinnittyvä elementti. Ulkopolitiikan institutionalisoituneet kielipelit kytkeytyivät toisiinsa siis kaikilla analyysin tasoilla yksittäisistä argumenteista lopputulostekstiin saakka.