Sanasota performanssi vai juttutuokio -Keskusteluanalyyttinen tutkimus journalistisesta lehtihaastattelusta institutionaalisena vuorovaikutustilanteena.
PAJUKANGAS, AINO (2002)
PAJUKANGAS, AINO
2002
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002-10-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11294
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11294
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1 2. TUTKIMUSTA JOURNALISTISESTA HAASTATTELUSTA 4 3. JOURNALISTINEN HAASTATTELU ENNEN JA NYT 8 3.1. ERI TYYPPISET JOURNALISTISET HAASTATTELUT 10 3.2. JOURNALISTIEN YLEISIMMIN KÄYTTÄMÄT LÄHTEET 11 3.3. PUHELINHAASTATTELUN JA SÄHKÖISEN HAASTATTELUN EROT 13 3.4. JOURNALISTISEN HAASTATTELUTILANTEEN REUNAEHDOT 15 3.5. JOURNALISTISEN HAASTATTELUN PÄÄMÄÄRÄHAKUISUUS 17 4. VIITEKEHYKSENÄ KESKUSTELUNANALYYSI 18 5. INSTITUTIONAALINEN VUOROVAIKUTUS JA JOURNALISTINEN HAASTATTELU 21 5.1. INSTITUTIONAALINEN KESKUSTELU JA ARKIKESKUSTELU 23 5.2. JOURNALISTISELLE HAASTATTELULLE TYYPILLINEN VUOROTTELUJÄRJESTELMÄ 24 5.3. MUODOLLINEN VAI EPÄMUODOLLINEN INSTITUTIONAALINEN KESKUSTELU 26 5.4. OBJEKTIIVISUUS JA ASENNONVAIHDOT 27 6. TUTKIMUSKYSYMYKSET 29 7. TUTKIMUKSEN AINEISTO JA ANALYYSITAPA 30 7.1. ANALYYSIPROSESSIN KULKU 32 8. LEHTIHAASTATTELUN VUOROTTELUJÄRJESTELMÄ 36 8.1. MONIOSAISET VUOROT 37 8. 1. 1. Johtopäätöksiä 49 8.2. MINIMIPALAUTTEET 50 8. 2. 1. Johtopäätöksiä 60 8.3. POIKKEAMAT KYSYMYS-VASTAUS -RAKENTEESTA 61 8. 3. 1. Johtopäätöksiä 71 8.4. PREFERENSSIJÄSENNYS 72 8. 4. 1. Johtopäätöksiä 80 9. LEHTIHAASTATTELUN LUOTTAMUKSELLISUUS 81 9.1. YHTEISYYDEN LUOMINEN LEHTIHAASTATTELUSSA 82 9. 1. 1. Johtopäätöksiä 102 9.2. YLEISÖN LÄSNÄOLO HAASTATTELUTILANTEESSA 103 9. 2. 1. Johtopäätöksiä 117 10. LOPUKSI 118
Tiivistelmä
Tutkielman aiheeksi valitsemani ilmiö on lehteä varten tehty journalistinen puhelinhaastattelu, jota tarkastelen institutionaalisena vuorovaikutustilanteena. Tapaustutkimukseni kohteena on Helsingin Sanomat. Käytän aineistona sen toimittajien tekemää kolmea kahdenkeskistä puhelinhaastattelua. Haastateltavat ovat tiedeinstituutiota, viranomaisia ja yritysjohtoa edustavia asiantuntijoita.
Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä ja analyysimetodina on etnometodologiaan pohjautuva keskustelunanalyysi ja siitä polveutuva institutionaalisen vuorovaikutuksen tutkimus. Vertailen lehteä varten tehtyä journalistista puhelinhaastattelua sähköisistä journalistisista haastatteluista sekä arkikeskusteluista tehtyihin keskustelunanalyyttisiin tutkimuksiin. Tarkastelen, millainen lehtihaastattelun vuorottelujärjestelmä on. Tutkin, miten lehtihaastattelun osapuolet toteuttavat keskustelussa institutionaalisia tehtäviään ja onko lehtihaastattelu muodollinen vai epämuodollinen institutionaalinen vuorovaikutustilanne. Tarkastelen myös, rajoittavatko institutionaaliset roolit puhelinhaastattelutilanteen kulkua samalla tavoin kuin sähköisissä haastattelutilanteissa.
Aineistoni perusteella lehteä varten tehty journalistinen puhelinhaastattelu vaikuttaa useimmilta piirteiltään olevan lähempänä arkikeskustelua kuin sähköistä haastattelua. Sähköisten haastattelujen tapaan sen vuorottelujärjestelmä rakentuu kysymys-vastaus -vierusparien varaan ja keskustelun molemmat osapuolet käyttävät moniosaisia vuoroja. Osapuolet kuitenkin käyttävät myös lukuisia kolmannen vuoron variaatioita ja esittävät arvioita toistensa sanomisista kuten arkikeskusteluissa. Arkikeskusteluistakin poiketen konfliktitilanteissa erimielisyys ilmaistaan ilman kohteliaisuuskeinoja tai asennonvaihtoja.
Aineistoni haastattelutilanteissa vallitsee usein luottamuksellinen ilmapiiri. Molemmat keskustelijat rakentavat tilanteisiin yhteisyyttä naurun ja humorististen sanavalintojen avulla ja uskaltavat kertoa toisilleen myös henkilökohtaisia mielipiteitään. He eivät suuntaa sanojaan suoraan yleisölle, joka on läsnä tilanteissa vain välillisesti. Aineistoni perusteella lehteä varten tehty puhelinhaastattelu näyttääkin olevan kuin juttutuokio eikä performanssi tai sanasota. Se on epämuodollinen institutionaalinen vuorovaikutustilanne, jossa osapuolten yhteisenä tavoitteena on muodostaa molempia tyydyttävä ratkaisu keskustelun julkisuuden asteesta eli julkisuuteen päätyvistä asioista.
Tutkimustulokseni ovat ristiriidassa sekä sähköisistä journalistisista haastatteluista saatujen tulosten että alan perusoppikirjojen tietojen kanssa. Ne tuovat uutta tietoa toimitustyön arkipäiväisistä käytännöistä, jotka ovat näkymättömissä lehden lukijoilta. Tutkimukseni pyrkimyksenä onkin antaa tavallisille kansalaisille, tutkijoille ja toimittajille uusia välineitä, joiden avulla voidaan arvioida ja kyseenalaistaa journalistisen työn luonnetta sekä niitä tapoja, joilla lehtijutuissa toimijat ja asiat esitetään.
Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä ja analyysimetodina on etnometodologiaan pohjautuva keskustelunanalyysi ja siitä polveutuva institutionaalisen vuorovaikutuksen tutkimus. Vertailen lehteä varten tehtyä journalistista puhelinhaastattelua sähköisistä journalistisista haastatteluista sekä arkikeskusteluista tehtyihin keskustelunanalyyttisiin tutkimuksiin. Tarkastelen, millainen lehtihaastattelun vuorottelujärjestelmä on. Tutkin, miten lehtihaastattelun osapuolet toteuttavat keskustelussa institutionaalisia tehtäviään ja onko lehtihaastattelu muodollinen vai epämuodollinen institutionaalinen vuorovaikutustilanne. Tarkastelen myös, rajoittavatko institutionaaliset roolit puhelinhaastattelutilanteen kulkua samalla tavoin kuin sähköisissä haastattelutilanteissa.
Aineistoni perusteella lehteä varten tehty journalistinen puhelinhaastattelu vaikuttaa useimmilta piirteiltään olevan lähempänä arkikeskustelua kuin sähköistä haastattelua. Sähköisten haastattelujen tapaan sen vuorottelujärjestelmä rakentuu kysymys-vastaus -vierusparien varaan ja keskustelun molemmat osapuolet käyttävät moniosaisia vuoroja. Osapuolet kuitenkin käyttävät myös lukuisia kolmannen vuoron variaatioita ja esittävät arvioita toistensa sanomisista kuten arkikeskusteluissa. Arkikeskusteluistakin poiketen konfliktitilanteissa erimielisyys ilmaistaan ilman kohteliaisuuskeinoja tai asennonvaihtoja.
Aineistoni haastattelutilanteissa vallitsee usein luottamuksellinen ilmapiiri. Molemmat keskustelijat rakentavat tilanteisiin yhteisyyttä naurun ja humorististen sanavalintojen avulla ja uskaltavat kertoa toisilleen myös henkilökohtaisia mielipiteitään. He eivät suuntaa sanojaan suoraan yleisölle, joka on läsnä tilanteissa vain välillisesti. Aineistoni perusteella lehteä varten tehty puhelinhaastattelu näyttääkin olevan kuin juttutuokio eikä performanssi tai sanasota. Se on epämuodollinen institutionaalinen vuorovaikutustilanne, jossa osapuolten yhteisenä tavoitteena on muodostaa molempia tyydyttävä ratkaisu keskustelun julkisuuden asteesta eli julkisuuteen päätyvistä asioista.
Tutkimustulokseni ovat ristiriidassa sekä sähköisistä journalistisista haastatteluista saatujen tulosten että alan perusoppikirjojen tietojen kanssa. Ne tuovat uutta tietoa toimitustyön arkipäiväisistä käytännöistä, jotka ovat näkymättömissä lehden lukijoilta. Tutkimukseni pyrkimyksenä onkin antaa tavallisille kansalaisille, tutkijoille ja toimittajille uusia välineitä, joiden avulla voidaan arvioida ja kyseenalaistaa journalistisen työn luonnetta sekä niitä tapoja, joilla lehtijutuissa toimijat ja asiat esitetään.