Ruoka-aika. Ruoka suomalaisessa romaanissa 1990-luvulla.

Abstract

Tutkin pro gradu -työssäni ruoan erilaisia merkityksiä 1990-luvun suomalaisissa romaaneissa. Ruoka on niin tavallinen asia, ettei monissa romaaneissa mainita sitä lainkaan, mutta teoksissa, joissa puhutaan ruoasta, se merkitsee yleensä muutakin kuin ravintoa. Kirjailija voi käyttää ruokaa merkitsemään melkein mitä tahansa teoksen sisäisessä maailmassa, mutta romaaneista löytyy paljon toistuvia aiheita, joissa ruoka esiintyy. Työssäni olenkin pyrkinyt luomaan kattavan kuvauksen näistä ruoan romaanista toiseen toistuvista merkityksistä. Louis Marinin ajatuksia seuraten käsittelen ruokaa merkkinä, joka tarkoittaa ensin yhtä asiaa, yleensä ravintoa, mutta jonka merkitys siirtyy tekstissä toiselle tasolle antaen ruoalle ravintona olemisen lisäksi uusia merkityksiä.

Sosiaalisuus liittyy vahvasti ruokaan ja se näkyy selkeästi luomassani ruoan merkitysten jaottelussa. Ruokaa käytetään ilmaisemaan henkilöhahmojen välisiä suhteita hyvin monella tavalla, vallankäytöstä huolenpitoon ja yhteisiin aterioihin niin arkena kuin juhlassa. Ruoka on myös yksityisesti merkitsevää, ja sama ruoka voi merkitä romaanin sisällä sekä yhteisöllisiä että yksityisiä asioita. Useimmin ruoka kuitenkin esiintyy henkilöhahmoja kuvaavana elementtinä. Ruokaa voi käyttää monella tavalla osoittamaan henkilöhahmon luonteenpiirteitä, tapoja, ulkomuotoa, elämäntapaa sekä eroja tai yhtäläisyyksiä toisiin henkilöhahmoihin.

Kirjailijan sukupuoli vaikuttaa selkeästi siihen, kuinka ruoka on esillä romaaneissa. Naiskirjailijat mainitsevat ruoan ja käyttävät sitä henkilöhahmojen välisten suhteiden ilmaisemiseen useammin kuin miehet. Ylipäätään naiskirjailijoiden teoksissa ruoka saa enemmän monimutkaisia ja syvällisiä merkityksiä kuin miesten kirjoittamissa romaaneissa. Tämä johtunee kulttuurissamme yhäkin vallitsevasta naisen roolista ruokkijana ja perheen ruokahuollon järjestäjänä; ruoka ja sen valmistaminen on kiinteä osa naisen jokapäiväistä elämää, joten on luonnollista, että se heijastuu myös heidän kirjoittamiinsa romaaneihin. Kirjallisuuden sanotaan peilaavan todellisuutta ja tämän ajatuksen mukaan myös ruoka tekee niin. Todellinen ja kirjallinen ruoka eivät ole sama asia ja kirjallinen ruoka on aina luettava kontekstissaan. Ruoka ei ole täydellinen osa syöjänsä ulko- eikä sisäpuolista maailmaa, vaan tavallaan osa molempia. Tämän vuoksi se on hedelmällinen merkki kuvattaessa henkilöhahmon sisäisen ja ulkoisen maailman suhdetta toisiinsa.

asiasanat: ruoka, suomalainen romaani, kirjallinen ruoka, henkilöhahmo, 1990-luku