Opettajan työssä ja työyhteisössä oppiminen koulutusorganisaatiossa

Abstract

Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään sitä, miten työyhteisö voi edesauttaa opettajan työssä oppimista koulutusorganisaatiossa. Tutkimuksen kohteena oli näin ollen opettajan työssä oppiminen, sen edistäminen työyhteisössä sekä yksilön oppimisen mahdollisuus laajentua osaksi yhteistä oppimista.

Tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen kohderyhmän muodostaa kahdeksan ammattikorkeakoulussa toimivaa sairaanhoidon opettajaa. Aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Työssä oppimista tarkastellaan kokemuksellisen oppimisen näkökulmasta. Viitekehyksen muodostaa Järvisen ja Poikelan (2000) työssä oppimisen prosessimalli, joka perustuu perinteisen hierarkkisen tasoajattelun (yksilö-, ryhmä- ja organisaatiotaso) sijaan prosessiajatteluun. Tällöin työssä oppimista tarkastellaan eri tasoilla ja niiden välillä esiintyvien toiminnallisten, sosiaalisten, reflektiivisten ja kognitiiviisten prosessien kautta. Tämän tutkimuksen näkökulmana on edellä mainittujen prosessien tarkastelu yksilön näkökulmasta.

Työssä oppimista edistävät tekijät jaettiin haastattelujen perusteella kahteen kategoriaan eli sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Sisäisiin tekijöihin kuului sekä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, asenteisiin ja kykyihin liittyviä asioita, joista oppimisen paikkojen tunnistaminen, itsetuntemus, luottamus omaan oppimiskykyyn ja työssä jaksaminen korostuivat sekä työtoimintaan liittyviä, joista aktiivisen toimimisen ja rauhoittumisen yhteensovittamisen tärkeys sekä sosiaalisen osallistumisen merkitys painottuivat. Työssä oppimista edistävinä ulkoisina tekijöinä tutkimuksessa tuli esille erityisesti organisaation tukitoimien (työnohjaus ja kehityskeskustelut) sekä toisaalta sosiaalisen vuorovaikutuksen ja luottamuksellisen ilmapiirin merkitys. Työssä oppimista ehkäisevinä tekijöinä mainittiin sitä vastoin ainoastaan ulkoisia tekijöitä, kuten esimerkiksi organisaation liian kova muutostahti ja kiire. Kaiken kaikkiaan haastateltavien suhtautumisessa työssä oppimiseen kuvastui itseohjautuvalähestymistapa. Tästä huolimatta erityisesti lähityöyhteisön mutta myös koko organisaation merkitys koettiin tärkeäksi työssä oppimiselle. Samoin hyvin oleelliseksi työssä oppimisen onnistumisen kannalta muodostui se, miten aktiivinen toiminta sekä sosiaalinen osallistuminen kyettiin yhdistämään rauhoittumiseen ja reflektointiin arkipäivän työssä.

Kaikkia työssä oppimisen prosesseja eli toiminnallisia, sosiaalisia, reflektiivisiä ja kognitiivisia prosesseja esiintyi tutkimusaineistossa. Tosin prosessien virtaus oli voimakkainta yksilön ja ryhmien välillä kun taas koko organisaation tasolle asti ulottuvaa virtausta oli vähemmän. Toisaalta takaisinvirtaus palautteen ja arvioinnin muodossa oli vähäistä. Kaiken kaikkiaan opettajat pitivät kokemusten jakamista sekä reflektointia yksin ja yhdessä muiden kanssa erittäin tarpeellisena ja välttämättömänä työssä oppimiselle. Sellaisia kokemusten jakamisen foorumeja kaivattiin lisää, jossa virallisten tilanteiden selkeärajaiset puitteet ja asiapainotteisuus yhdistyvät epävirallisempien tilanteiden avoimuuteen, keskustelevuuteen sekä välittömään ilmapiiriin. Uutta tietoa luotiin työyhteisössä, mutta sen hyödyntäminen laajemmin koko organisaation tasolla koettiin vähäiseksi. Syynä tähän olivat tiedonkulkuun liittyvät ongelmat sekä tiedon hyödyntämiskanavien ja toimintatapojen puutteellinen tuntemus. Toisaalta halukkuus vaikuttamiseen laajemmin koko organisaatiossa koettiin toisaalta tarpeellisena, mutta vähemmän motivoivana.

Asiasanat: työssä oppiminen, kokemuksellinen oppiminen, työssä oppimisen prosessit