Lyhytaikaisen laitoshoidon hoito- ja palvelukäytäntö.
VÄYRYNEN, SIRPA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VÄYRYNEN, SIRPA
2002
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2002-11-05Sisällysluettelo
1 TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS 1 2 TUTKIMUSTEHTÄVÄT 3 3 KIRJALLISUUSKATSAUS 4 3.1 Lyhytaikaista laitoshoitoa ja sen kehittämistä koskevia tutkimuksia 4 3.1.1 Kotimaisia tutkimuksia 4 3.1.2 Ulkomaisia tutkimuksia 11 3.2 Yhteenveto kirjallisuuskatsauksesta 15 4 TUTKIMUKSESSA KÄYTETTÄVÄT KÄSITTEET 17 5 AINEISTO JA MENETELMÄT 18 5.1 Tutkimuksen kohderyhmä 18 5.2 Aineistonkeruu 19 5.3 Teemahaastattelun 22 5.4 Aineiston analysointi 23 5.5 Tutkimuksen luotettavuuden tarkastelu 27 5.6 Tutkimuksen eettiset kysymykset 30 6 TUTKIMUSTULOKSET 32 6.1 Tarkoitushakuisuus hoito- ja palvelukäytännössä 32 6.1.1 Tavoitteellisuus 32 6.1.2 Sisällöllisyys 35 6.2 Koordinoimattomuus hoito- ja palvelukäytännöissä 39 6.2.1 Toiminnallisen kokonaisuuden puutteellisuus 39 6.2.2 Voimavarojen ja palvelujen suunnittelun heikkous 41 7 POHDINTA 45 7.1 Tutkimusmenetelmien tarkastelua 48 7.2 Tutkimustulosten tarkastelua 48 7.2.1 Tarkoitushakuisuus hoito- ja palvelukäytännössä 48 7.2.2 Koordinoimattomuus hoito- ja palvelukäytännössä 54 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TUTKIMUKSEN MERKITYS 58 LÄHTEET 61 LIITTEET
Tiivistelmä
Tarkoituksena oli tutkia vanhusten lyhytaikaisen laitoshoidon toteuttamista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstön näkökulmasta. Tutkimustehtävinä oli kuvata lyhytaikaisen laitoshoidon hoito- ja palvelukäytäntöä ja siihen liittyviä kehittämistarpeita.
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla. Haastattelujen pohjaksi laadittiin 12 teemaa sisältävä haastattelurunko, joka pohjautui Grönroosin (1987) käsitteisiin hyvästä palvelusta. Tutkimukseen osallistui 12 lyhytaikaisen laitoshoidon asiakkaan hoito- ja palvelukäytäntöön osallistuvaa henkilöä: sosiaalityöntekijöitä, sairaanhoitajia ja lähihoitajia, jotka haastateltiin kesä-syyskuun välisenä aikana 2001. Ennen varsinaisia haastatteluja tehtiin kaksi esihaastattelua. Analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällön analyysiä.
Lyhytaikaisen laitoshoidon hoito- ja palvelukäytännön todetaan olevan tarkoitushakuista ja koordinoimatonta. Lyhytaikaisen laitoshoidon toteuttamiselle ei ollut kirjattuja tavoitteita. Laitoksen yleiset toimintaohjeet kattavat niin pitkäaikaisen kuin lyhytaikaisen laitoshoidon, mutta henkilöstö painottaa ohjeiden toteuttamista käytännössä eri tavalla pitkäaikaispotilaan ja lyhytaikaisessa laitoshoidossa olevan asiakkaan kohdalla. Lyhytaikaisen laitoshoidon toteuttamiseen liittyi kokonaisvaltaista asiakkaan tilanteen arviointia, jonka pohjalta pyrittiin laatimaan hoitotyön suunnitelma. Hoitosuunnitelmien laatimisen koettiin olevan sattumanvaraista ja puutteellista. Palvelu- ja hoitosuunnitelma oli käsitteenä vieras. Vanhusasiakkaan kotona selviytymiseen liittyvät tarpeet muodostuivat päivittäiseen arkiseen elämään osallistumisesta, psykososiaalisista tarpeista sekä hoidollisista tarpeista. Omaisten tarpeet liittyivät lupaan levätä, kuuntelemiseen, kannustamiseen ja rohkaisuun. Hoitotyön menetelmien toteuttamisessa korostui inhimillisyys, joka ilmeni pyrkimyksenä onnistuneeseen, tavoitteelliseen vuorovaikutukseen sekä oman persoonan ja luovuuden käyttämiseen työvälineenä. Joustavuutta esiintyi erityisesti palvelukäytännön toteuttamisessa. Lyhytaikaisen laitoshoidon hoito- ja palvelukäytännön koordinoimattomuus ilmeni siinä, että moniammatillinen yhteistyö ei ollut tavoitteellista eikä suunnitelmallista. Henkilöstöä ei osattu pitää lyhytaikaisen laitoshoidon toteuttamisen voimavarana. Huono informaatio- ja palautejärjestelmä vaikutti negatiivisesti asiakkaan asemaan.
Johtopäätöksenä todetaan että lyhytaikaisen laitoshoidon hoito- ja palvelukäytäntö on monipuolista, luovaa sekä joustavaa hoito- ja palvelutyötä, jossa asiakkaan asema on kuitenkin passiivinen. Henkilöstö, joka osallistuu lyhytaikaisen laitoshoidon toteuttamiseen, on muodostanut kokemuksiinsa perustuvan käsityksen lyhytaikaisen laitoshoidon tavoitteellisuudesta ja sisällöllisyydestä. Lyhytaikaisen laitoshoidon hoito- ja palvelukäytäntö ei muodosta toiminnallista kokonaisuutta asiakkaan parhaaksi, koska hoidon jatkuvuuden turvaamisessa on puutteita. Selkeitä kehittämisehdotuksia ei esitetty.
Tutkimuksen perusteella lyhytaikaisen laitoshoidon hoito- ja palvelukäytäntöä on tarkoituksenmukaista kehittää tulevaisuutta ajatellen puuttumalla lyhytaikaisen laitoshoidon kokonaisvaltaiseen organisointiin sosiaali- ja terveydenhuollon hallintojen välisenä yhteistyönä ottamalla käyttöön avo- ja laitoshoidon yhteinen palvelu- ja hoitosuunnitelma sekä toimiva ja palautejärjestelmä.
Avainsanat: Lyhytaikaisen laitoshoidon toteuttaminen, hoito- ja palvelukäytäntö, kehittämistarpeet
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla. Haastattelujen pohjaksi laadittiin 12 teemaa sisältävä haastattelurunko, joka pohjautui Grönroosin (1987) käsitteisiin hyvästä palvelusta. Tutkimukseen osallistui 12 lyhytaikaisen laitoshoidon asiakkaan hoito- ja palvelukäytäntöön osallistuvaa henkilöä: sosiaalityöntekijöitä, sairaanhoitajia ja lähihoitajia, jotka haastateltiin kesä-syyskuun välisenä aikana 2001. Ennen varsinaisia haastatteluja tehtiin kaksi esihaastattelua. Analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällön analyysiä.
Lyhytaikaisen laitoshoidon hoito- ja palvelukäytännön todetaan olevan tarkoitushakuista ja koordinoimatonta. Lyhytaikaisen laitoshoidon toteuttamiselle ei ollut kirjattuja tavoitteita. Laitoksen yleiset toimintaohjeet kattavat niin pitkäaikaisen kuin lyhytaikaisen laitoshoidon, mutta henkilöstö painottaa ohjeiden toteuttamista käytännössä eri tavalla pitkäaikaispotilaan ja lyhytaikaisessa laitoshoidossa olevan asiakkaan kohdalla. Lyhytaikaisen laitoshoidon toteuttamiseen liittyi kokonaisvaltaista asiakkaan tilanteen arviointia, jonka pohjalta pyrittiin laatimaan hoitotyön suunnitelma. Hoitosuunnitelmien laatimisen koettiin olevan sattumanvaraista ja puutteellista. Palvelu- ja hoitosuunnitelma oli käsitteenä vieras. Vanhusasiakkaan kotona selviytymiseen liittyvät tarpeet muodostuivat päivittäiseen arkiseen elämään osallistumisesta, psykososiaalisista tarpeista sekä hoidollisista tarpeista. Omaisten tarpeet liittyivät lupaan levätä, kuuntelemiseen, kannustamiseen ja rohkaisuun. Hoitotyön menetelmien toteuttamisessa korostui inhimillisyys, joka ilmeni pyrkimyksenä onnistuneeseen, tavoitteelliseen vuorovaikutukseen sekä oman persoonan ja luovuuden käyttämiseen työvälineenä. Joustavuutta esiintyi erityisesti palvelukäytännön toteuttamisessa. Lyhytaikaisen laitoshoidon hoito- ja palvelukäytännön koordinoimattomuus ilmeni siinä, että moniammatillinen yhteistyö ei ollut tavoitteellista eikä suunnitelmallista. Henkilöstöä ei osattu pitää lyhytaikaisen laitoshoidon toteuttamisen voimavarana. Huono informaatio- ja palautejärjestelmä vaikutti negatiivisesti asiakkaan asemaan.
Johtopäätöksenä todetaan että lyhytaikaisen laitoshoidon hoito- ja palvelukäytäntö on monipuolista, luovaa sekä joustavaa hoito- ja palvelutyötä, jossa asiakkaan asema on kuitenkin passiivinen. Henkilöstö, joka osallistuu lyhytaikaisen laitoshoidon toteuttamiseen, on muodostanut kokemuksiinsa perustuvan käsityksen lyhytaikaisen laitoshoidon tavoitteellisuudesta ja sisällöllisyydestä. Lyhytaikaisen laitoshoidon hoito- ja palvelukäytäntö ei muodosta toiminnallista kokonaisuutta asiakkaan parhaaksi, koska hoidon jatkuvuuden turvaamisessa on puutteita. Selkeitä kehittämisehdotuksia ei esitetty.
Tutkimuksen perusteella lyhytaikaisen laitoshoidon hoito- ja palvelukäytäntöä on tarkoituksenmukaista kehittää tulevaisuutta ajatellen puuttumalla lyhytaikaisen laitoshoidon kokonaisvaltaiseen organisointiin sosiaali- ja terveydenhuollon hallintojen välisenä yhteistyönä ottamalla käyttöön avo- ja laitoshoidon yhteinen palvelu- ja hoitosuunnitelma sekä toimiva ja palautejärjestelmä.
Avainsanat: Lyhytaikaisen laitoshoidon toteuttaminen, hoito- ja palvelukäytäntö, kehittämistarpeet