Suomen Pankin asema Euroopan unionin talous- ja rahaliitossa.
VIHAVAINEN, KRISTIINA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VIHAVAINEN, KRISTIINA
2002
Julkisoikeus - Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2002-11-21Sisällysluettelo
Lähteet………………………………...…...…………...………….……………………...….I-VII Lyhenteet……………. …….………………..………...………….…………………………..VIII 1. Johdanto 1 1.1 Tutkimusongelma ja sen rajaukset 1 1.2 Tutkimusmetodi ja oikeuslähdeopillinen ulottuvuus 3 2. Suomen Pankin oikeudellinen perusta 7 2.1 Oikeudellinen normihierarkkia 7 2.2 Suomen Pankin valtiosääntöoikeudellinen historia 10 2.3 Aineellisen lainsäädäntövallan merkitys 17 3. Talous- ja rahaliiton historiallinen kehitys ja oikeudellinen perusta 19 3.1 Kolmen vaiheen talous- ja rahaliitto (EMU) 19 3.2 ”Budjettikuri” perustamissopimuksen vaatimuksena 25 4. Euroopan keskuspankkijärjestelmä ja Euroopan keskuspankki 29 4.1 Euroopan keskuspankkijärjestelmän asema ja oikeudet 29 4.2 Euroopan keskuspankkijärjestelmän tavoitteet ja Euroopan keskuspankin tehtävät 32 4.3 Euroopan keskuspankin antamat suuntaviivat jäsenvaltion näkökulmasta 36 4.4 Euroopan keskuspankkijärjestelmän riippumattomuus 40 5. EMU-jäsenyyden vaikutus Suomen talous- ja rahapolitiikkaan 44 5.1 Vaikutukset Suomen talous- ja rahapolitiikkaan 44 5.2 Finanssipolitiikka ja sen rajoitteet 49 5.3 Vakaus- ja kasvusopimus sekä Suomen vakausohjelmat 52 6. Talous- ja rahaliiton vaikutus Suomen Pankin asemaan 56 6.1 Miksi rahalain muuttamisen merkitys korostui Suomen Pankin aseman määrittelyssä? 56 6.2 Suomen Pankin perustuslaillinen asema 63 6.3 Suomen Pankin rahapoliittinen riippumattomuus ja sen hypoteesit 70 6.4 Päätöksentekoon liittyvä ongelmanasettelu 75 6.5 Talousvaliokunnan rooli Suomen Pankin aseman määrittelyssä 84 6.6 Johtokunnan nimittämisoikeuden ongelmia 88 7. Oikeusvertailu Saksan ja Ruotsin keskuspankkien oikeudellisesta asemasta 91 7.1 Oikeusvertailun perusta 91 7.2 Saksan (Deutsche Bundesbank) keskuspankin oikeudellinen asema 93 7.3 Ruotsin (Sveriges Riksbank) keskuspankin oikeudellinen asema 99 7.3 Oikeusvertailun johtopäätelmät 106 8. Tutkielman päätelmät Suomen Pankin asemasta Euroopan unionin talous- ja rahaliitossa 108 8.1 Suomen Pankki ”eduskunnan takuulla ja hoidossa”? 108 Liite a: Suomen Pankin organisaatio 116 Liite b: Saksan keskuspankin organisaatio 117 Liite c: Ruotsin keskuspankin organisaatio 118
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on Euroopan unionin talous- ja rahaliiton (EMU) vaikutukset Suomen Pankin valtiosääntöoikeudellisen aseman muutokseen ja nykyiseen Suomen Pankin perustuslailliseen ase-maan. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Suomen perustuslain 91 §:n mukainen sääntely vaikuttaa Suomen Pankin toimintaan Euroopan keskuspankkijärjestelmän alaisena. Lisäksi tutkielman tarkoituksena on selvittää Euroopan unionin perustamissopimuksen 105 artiklan ja 108 artiklan vaikutukset Suomen Pankin riippumattomuuteen suhteessa eduskuntaan. Suomen Pankin riippumattomuuden osalta on asetettu hypoteeseja, joissa olettamuksena on rahapoliittisen päätöksenteon aikajanasta johtuva riippumattomuus ja jossa näkökulma on kansallisen lähtökohdan omaava. Suomen Pankin normatiivisen perustan muodostavat perustuslain 91 § ja laki Suomen Pankista, mutta erityisesti tähän perustaan liittyvät myös EU:n perustamissopimuksen 105 ja 108 artiklat. Suomen Pankin lainsäädännöllinen asema pysyi lainsäädäntöuudistuksesta huolimatta samankaltaisena kuin vanhan hallitusmuodon 73 §:n mukainen sääntely tästä asemasta oli. EU:n jäsenyyden myötä Suomen Pankin asemaan on kohdistunut kuitenkin merkittäviä muutospaineita, mutta näiden EY:n oikeudesta johtuvien vaatimuksien ei katsottu vaikuttavan siten, että perustuslainsäädäntöön tulleen 91 §:n sanamuotoa Suomen Pankin asemasta olisi ollut muutettava.
Näiden tutkimustehtävien osalta tutkimusmenetelmä on lähtökohtaisesti oikeusdogmaattinen ja tutkielman teoreettiset perusteet ovat siten normatiivisia, tekstihermeneutiikkaan perustuvia tulkintakannanottoja. Aiheesta johtuen on kuitenkin mahdotonta välttää myös muiden oikeudellisten tutkimusmenetelmien kuten oikeuspoliittisen ja oikeushistoriallisen näkökulmien mukaan tulemista ja näiden osalta voidaan todeta, että teoreettiset perusteet painottuvat de lege ferenda- ja de fakto-vaikutuksiin. Tutkimusongelmiin pyritään vastaamaan relevantteja oikeuslähteitä analysoimalla. Tärkein oikeuslähde on kirjoitettu oikeus ja erityisesti EY:n lainsäädäntö kokonaisuudessaan (primääri ja sekundääri lainsäädäntö) sekä Suomen vanha perustuslaki mukaan lukien valtiopäiväjärjestys ja hallitusmuoto, mutta myös uusi 1.3.2000 voimaan tullut perustuslaki. Tärkeä osuus on myös lailla Suomen Pankista ja eduskunnan työjärjestyksellä. Näiden lisäksi on käytetty asiaan liittyviä hallituksen esityksiä ja valiokuntien lausuntoja. Kirjallisissa lähteissä on pyritty etsimään primaarilähteitä. Tällä tarkoitan sellaista kirjallisuutta, jonka voidaan katsoa olevan aiempien tulkintojen alkuperäisenä lähdemateriaalina.
Tutkielmassa on käytetty myös oikeusvertailevaa tutkimusotetta, jolla on pyritty selvittämään Saksan keskuspankin (Bundesbank) ja Ruotsin keskuspankin (Riksbank) valtiosääntöoikeudellisen aseman sekä mahdollisia lainsäädännöllisiä eroavuuksia suhteessa Suomen Pankkia koskevan perustuslain 91 §:n sisällöllisesti samankaltaiseen sääntelyyn. Tutkimusmenetelmä on tämän oikeusvertailevan tutkimuksen osalta mikrovertailuun perustuva funktionaalinen ajattelutapa. Tämän yhteydessä oikeuslähteinä on lisäksi käytetty myös Saksan valtiosääntöä ja Ruotsin perustuslakia sekä näiden keskuspankkilakeja.
Näiden tutkimustehtävien osalta tutkimusmenetelmä on lähtökohtaisesti oikeusdogmaattinen ja tutkielman teoreettiset perusteet ovat siten normatiivisia, tekstihermeneutiikkaan perustuvia tulkintakannanottoja. Aiheesta johtuen on kuitenkin mahdotonta välttää myös muiden oikeudellisten tutkimusmenetelmien kuten oikeuspoliittisen ja oikeushistoriallisen näkökulmien mukaan tulemista ja näiden osalta voidaan todeta, että teoreettiset perusteet painottuvat de lege ferenda- ja de fakto-vaikutuksiin. Tutkimusongelmiin pyritään vastaamaan relevantteja oikeuslähteitä analysoimalla. Tärkein oikeuslähde on kirjoitettu oikeus ja erityisesti EY:n lainsäädäntö kokonaisuudessaan (primääri ja sekundääri lainsäädäntö) sekä Suomen vanha perustuslaki mukaan lukien valtiopäiväjärjestys ja hallitusmuoto, mutta myös uusi 1.3.2000 voimaan tullut perustuslaki. Tärkeä osuus on myös lailla Suomen Pankista ja eduskunnan työjärjestyksellä. Näiden lisäksi on käytetty asiaan liittyviä hallituksen esityksiä ja valiokuntien lausuntoja. Kirjallisissa lähteissä on pyritty etsimään primaarilähteitä. Tällä tarkoitan sellaista kirjallisuutta, jonka voidaan katsoa olevan aiempien tulkintojen alkuperäisenä lähdemateriaalina.
Tutkielmassa on käytetty myös oikeusvertailevaa tutkimusotetta, jolla on pyritty selvittämään Saksan keskuspankin (Bundesbank) ja Ruotsin keskuspankin (Riksbank) valtiosääntöoikeudellisen aseman sekä mahdollisia lainsäädännöllisiä eroavuuksia suhteessa Suomen Pankkia koskevan perustuslain 91 §:n sisällöllisesti samankaltaiseen sääntelyyn. Tutkimusmenetelmä on tämän oikeusvertailevan tutkimuksen osalta mikrovertailuun perustuva funktionaalinen ajattelutapa. Tämän yhteydessä oikeuslähteinä on lisäksi käytetty myös Saksan valtiosääntöä ja Ruotsin perustuslakia sekä näiden keskuspankkilakeja.