Yläasteen aineenopettajien ammatillinen kehittyminen
VILPAS, ANNA-MAIJA; TOIKKA, SUSANNE (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VILPAS, ANNA-MAIJA
TOIKKA, SUSANNE
2002
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2002-11-18Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella 14 eri opetuskokemusvuosia omaavien yläasteen aineenopettajien ammatillista kehittymistä ja kollegojen merkitystä tässä kehittymisprosessissa. Tavoitteena oli tutkia eri uravaiheissa olevien aineenopettajien käsityksiä omasta ammatillisesta kehittymisestään ja opettajien itselleen asettamia kehittymistavoitteita. Mielenkiinnon kohteena oli myös millainen on opettajan kollegoilta saaman tuen ja yhteistyön tarve opettajan ammatilliselle kehittymiselle.
Aineenopettajien ammatillista kehittymistä tarkasteltiin Picklen (1985) ammatillisen kehittymisen mallin mukaan, joka kuvaa kokonaisvaltaisesti opettajana kehittymistä. Malli koostuu kolmesta eri ulottuvuudesta: ammatillinen ulottuvuus, prosessiulottuvuus ja henkilökohtainen ulottuvuus. Tutkimus oli laadullinen, kuvaileva tutkimus ja aineisto analysoitiin opettajakohtaisesti kuvaillen. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaatattelu.
Aineenopettajat osoittautuivat tutkimustulosten mukaan hyvin erilaisiksi ja yksilöllisiksi, eikä mitään erilaisia vaiheita voida juurikaan erottaa eri opettajien tarkasteluista. Sen sijaan opettajien ammatillisesta kehittymisestä nousivat esiin aineenopettajien ammatissa erilaiset orientaatiot omaan työhön (Järvinen 1999). Uran alkuvaiheen opettajat ovat selvimmin erotettavissa omaksi ammatillisen kehittymisen vaiheekseen. Myös uran loppuvaiheen opettajien asenteissa ja toiminnassa heijastui yhtäläisyyksiä eläkeiän lähestymisestä. Vähän opettajakokemusta omaavien opettajien huomio kiinnittyi pitkälti oman toiminnan tarkkailuun opetustilanteessa ja konkreettisten käytännön asioiden hoitamiseen, kun taas enemmän opetuskokemusvuosia omaavat opettajat näkivät työnsä avarakatseisemmin kiinnittäen huomionsa kasvatuksen laajoihin kysymyksiin. Heidän opettajatoimintaansa ohjasi vahvasti oma, persoonallinen opetustyyli. Aineenopettajien ammatilliset kehittymistavoitteet muotoutuivat opettajakokemusvuosien mukaan siten, että vähän opetuskokemusvuosia omaavien opettajien tavoitteet liittyvät luokkahuonetyöskentelyn ja opettajan ja oppilaan välisten vuorovaikutustilanteiden parempaan sujumiseen. Enemmän opetuskokemusvuosia omaavien opettajien kehittymistavoitteissa painottui oman kehittymistarpeen tiedostaminen ja opettajan työn palveluideaalin korostuminen.
Kollegojen tuen ja yhteistyön tarpeen suhteen uran alkuvaiheen opettajat kokivat tarvitsevansa kollegojensa tukea lähinnä käytännön koulutyöhön liittyvissä asioissa; opetuksen järjestämiseen liittyvissä asioissa ja oppilaiden kohtaamistilanteissa. Kokeneemmat opettajat tässä aineistossa kaipasivat lähinnä keskustelevaa ilmapiiriä koulussa ja yhteistä suunnittelua yhä enemmän kollegojen kesken oman työmäärän rationalisoimiseksi.
Hakusanat: aineenopettaja, ammatillinen kehittyminen, kollegiaalinen tuki
Aineenopettajien ammatillista kehittymistä tarkasteltiin Picklen (1985) ammatillisen kehittymisen mallin mukaan, joka kuvaa kokonaisvaltaisesti opettajana kehittymistä. Malli koostuu kolmesta eri ulottuvuudesta: ammatillinen ulottuvuus, prosessiulottuvuus ja henkilökohtainen ulottuvuus. Tutkimus oli laadullinen, kuvaileva tutkimus ja aineisto analysoitiin opettajakohtaisesti kuvaillen. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaatattelu.
Aineenopettajat osoittautuivat tutkimustulosten mukaan hyvin erilaisiksi ja yksilöllisiksi, eikä mitään erilaisia vaiheita voida juurikaan erottaa eri opettajien tarkasteluista. Sen sijaan opettajien ammatillisesta kehittymisestä nousivat esiin aineenopettajien ammatissa erilaiset orientaatiot omaan työhön (Järvinen 1999). Uran alkuvaiheen opettajat ovat selvimmin erotettavissa omaksi ammatillisen kehittymisen vaiheekseen. Myös uran loppuvaiheen opettajien asenteissa ja toiminnassa heijastui yhtäläisyyksiä eläkeiän lähestymisestä. Vähän opettajakokemusta omaavien opettajien huomio kiinnittyi pitkälti oman toiminnan tarkkailuun opetustilanteessa ja konkreettisten käytännön asioiden hoitamiseen, kun taas enemmän opetuskokemusvuosia omaavat opettajat näkivät työnsä avarakatseisemmin kiinnittäen huomionsa kasvatuksen laajoihin kysymyksiin. Heidän opettajatoimintaansa ohjasi vahvasti oma, persoonallinen opetustyyli. Aineenopettajien ammatilliset kehittymistavoitteet muotoutuivat opettajakokemusvuosien mukaan siten, että vähän opetuskokemusvuosia omaavien opettajien tavoitteet liittyvät luokkahuonetyöskentelyn ja opettajan ja oppilaan välisten vuorovaikutustilanteiden parempaan sujumiseen. Enemmän opetuskokemusvuosia omaavien opettajien kehittymistavoitteissa painottui oman kehittymistarpeen tiedostaminen ja opettajan työn palveluideaalin korostuminen.
Kollegojen tuen ja yhteistyön tarpeen suhteen uran alkuvaiheen opettajat kokivat tarvitsevansa kollegojensa tukea lähinnä käytännön koulutyöhön liittyvissä asioissa; opetuksen järjestämiseen liittyvissä asioissa ja oppilaiden kohtaamistilanteissa. Kokeneemmat opettajat tässä aineistossa kaipasivat lähinnä keskustelevaa ilmapiiriä koulussa ja yhteistä suunnittelua yhä enemmän kollegojen kesken oman työmäärän rationalisoimiseksi.
Hakusanat: aineenopettaja, ammatillinen kehittyminen, kollegiaalinen tuki